Ärsyttääkö teitä lasten harrastustoiminnan vanhempien "velvollisuudet"?

olen niissä hommissa vapaaehtoisena mukana. Mutta tiedän, että suurta osaa se homma ei kiinnosta pätkääkään.

Todella turhauttavaa, olisin maksanut sen summan mielummin. Varsinkin kun kellään ei koskaan ollut käteistä, joten myyntikin jäi pieneksi. Aktiivivanhemmat sitten osti, ja itse yleensä loput. Onneksi lapsi lopetti harrastuksen ihan itse.

olisitko valmis maksamaan reilusti enemmän harrastuksesta?

Mun lapset ei harrasta mitään mikä velvoittaa vanhempia mihinkään ylimääräiseen.

Eikä se noilla pullanmuruilla voi mitään tuottaa! Just niinkuin tossa joku sano et eka pidetään buffaa, sit kellään ei oo käteistä, ja hups mä päädyn ostaan sun pullat ja sä mun, mitä järkee??? Sit ollaan kaikki olevinamme yhtä suurta perhettä ja suurin osa on ihan et evvk.

Jääkiekko, jalkapallo, taitoluistelu. Onko muita?



Omien lapsien harrastuksissa ei ole mitään vanhempien velvollisuuksia.

ainakin: sähly, koripallo, lentopallo. Meillä se on jalkapallo, kai kohta myydän paskapaperia naapureille, niin me voidaan sit ostaa niiltä!

Meillä kilpaurheileva lapsi ja jos ei saada talkoolaisia kisoihin ja tapahtumiin niin ei ole tapahtumia. Eli teen suoraan omalle lapselleni.



Joskus harrasteaikoina joskus v..tti lähteä siivoamaan jäähallia ja leipoa mokkapaloja kun ei siitä silleen konkreettisesti tuntenut hyötyvänsä. Silti osallistuin.

onneksi ei ole vielä ajankohtaista, lapsi on vielä niin pieni. Mutta enpä usko, että itselläni on aikaa tuollaiseen. Minulla on omatkin harrastukset ja omakin elämä.

lisäski seura järjesti turnauksia. Se tarkoitti Buffan pyöritystä, ruokintaa, muita järjestelyjä ja siivousta 5 tuntia pe-ilta, 13 tuntia lauantaina ja 9 sunnuntaina. Kivaa... Osa kuljetti lapsi koululta toiselle

eikä muutenkaan vanhempien velvollisuus ole käyttää kaikkea aikaansa lasten harrastusten hyväksi. Meillä harrastetaan lajeja, jotka eivät moiseen velvoita. Ihan rahalla maksetaan kausimaksut ja varusteet.

arkisin illat menee jomman kumman harkoissa, viikonloput pelireissuissa. siihen päälle osallistutaan järkkäillään ja osallistutaan miehen kanssa molemmat molempien lajien pyöritystoimintaan.



joskus toivoo, että pääsis helpommalla. toisaalta talkootoimintakin ja varojen keräys alentaa junnujen maksuja muuten niin, että vähempi varaisillakin perheillä on mahdollisuus tuoda lapsensa harrastukseen. tällä periaatteella sitä jaksaa panostaa seurojen toimintaan itsekin, eikä vain ajatella omien lapsiensa etuja.

Olen itse ohjaajana harrastuksessa, joka maksaa n.35e/v ja vanhempia ei velvoiteta kuin harvoin osallistumaan joihinkin pieniin juttuihin. Silti joka kerta niistäkin vähistä tulee kauhea urputus ja valitus, kun "ei saada palvelua" tai "pitää raahautua..". Että pistää vihaksi! Jos kerran vuodessa täytyy esim. pari joulukorttia myydä, niin onko siitä pakko nostaa niin kauhea haloo, varsinkin kun ne kortit voi palauttaa, jos kauppa ei käy??

Toinen mikä raivostuttaa, on valitus kyydeistä. Meillä on vuosittain ehkä 1-2 retkeä tai leiriä, jonne kaivataan vanhempien kyytiapua ja sekin tuntuu ihan kohtuuttomalta monelle. Kuitenkin ajellaan autolla ties minne muualle mutta se YKSI reissu lapsen retkelle on sit auttamatta liikaa. Sitten kehdataan vielä soitella ja valittaa "kun ei ole bussikuljetusta". Millä se bussi pitäs maksaa, kun ei peritä kuin ruoka+materiaalikulut (esim leiri 5€/pv) ja jos nostetaan hintaa bussin verran, tulee siitäkin (yleensä samoilta vanhemmilta) valitusta!! Tekis joskus mieli sanoa, että "teidän lasta ei sit enää kaivata tässä harrastuksessa", mutta eihän se lapsen syy ole jos vanhemmat ovat urpoja... Ja sit jos sanoo hiukan ärhäkämmin valittajille, heti on paikallislehdessä yleisönosastokirjoitus koetusta vääryydestä. Että suo siellä, vetelä täällä. PRKL.

Ja hommaa on todella riittänyt kolmen kiekkoilevan pojan äitinä.

Olen ajatellut, että aikansa kutakin. Samalla olen saanut valtavan verkoston lasteni harrastuskavereiden vanhempia, se on ollut iso etu ja ilo.

Aika usein olen kyllä päässyt "helpolla", koska olen ollut yksi niitä haarvoja jotka uskaltavat kuuluttaa pelejä. Rokki soimaan vaan.

www.supportmedia.fi



Vaihtoehto vessapaperin myymiselle.

Olen ajatellut, että aikansa kutakin. Samalla olen saanut valtavan verkoston lasteni harrastuskavereiden vanhempia, se on ollut iso etu ja ilo.

Komppaan täysin tätä! tv: kolmen harrastavan lapsen äiti, työllistäviä lajeja "valikoimassa" 4 kpl.

olisitko valmis maksamaan reilusti enemmän harrastuksesta?

Kelaa vähän, mitä tuntiliksaa siinä tärvääntyy, kun väsäilee jotain typeriä kakkuja illat ja sitten niistä velotetaan huikeet 5 egeä kappaleelta. Ihan tärviöhommaa!

Mieluummin kävisin duunissa ja maksaisin sillä rahalla sitten vähän enemmän harrastusmaksua. Kannattaisi, ja säästäisin aikaa ja ennen kaikkea vaivaa.

Mikäs siinä, jos on yksi lapsi ja yksi harrastus, mutta kun lapsia on useita ja kaikilla eri harrastuksia, niin...

Harrastukset sitä paitsi on lähtökohtaisesti lasten valitsemia, ei mun harrastuksia. Miksi minun pitää käyttää viikonloppuni pelihuoltajana ja arki-iltoja buffatarjoomusten väsääjänä? Toki minä nyt tiettyyn rajaan asti olen lasteni harrastuksista ja jopa harrastuskavereista kiinnostunut, mutta hiukan rajaa sentään...

Lapsilla lajeina jääkiekko, salibandy ja telinevoimistelu. Kaikissa lajeissa samantyyppistä eli buffettia, myyntiartikkeleita, lahjapaketointia, omia turnauksia ja sinne työvoimaa. Jääkiekossa lisäksi huoltajatoimintaa, sekä peleissä toimitsijavuoroja.



Ehdottomasti eniten vanhemmilta vaatii jääkiekko. Ne toimitsijavuorot ovat kyllä mielekkäitä (myös se kuulutus), mutta eniten risoo että aikataulutus tehty niin että pakko hoitaa se merkitty homma juuri sinä päivänä ja kellonaikana kun se on perheelle laitettu. Muissa harrastuksissa ymmärretään ettei aina pääse ja kysellään vapaaehtoisia, sekä yritetään sumplia jos joskus ei pääse. Tuo kiinteä aika tehtäville jääkiekossa on huono koska meillä miehellä saattaa olla töitä viikonloppuisinkin tai toisella lapsella kisat samaan aikaan, sekä lisäksi nuorin lapsi tarvitsee hoitaa. Joten aina ei olisi aikuista vapaana hommiin...



Eli eniten minua inhottaa tuo odotusarvo että koko perheen elämä tulisi pyöriä yhden harrastuksen ympärillä. Lisäksi vaikka sieltä voisi saada itselleen vanhemmista ystäviä ja muuta iloa, niin meillä tuntuu että jääkiekkovanhemmat ovat hitusen eri arvomaailman omaavia kuin minä. Noissa kahdessa muussa lajissa meidän lapsilla ne vanhemmat tuntuvat vähemmän fanaattisilta.