Lue keskustelun säännöt.
Onko terapiasta apua?
11.05.2011 |
Oletteko saaneet siellä avattua tunnelukkojanne? Olen käsittänyt, että minulla pahoja tunnelukkoja jäänyt lapsuudesta ja nuoruudesta ja aikuisuudestakin. Nämä pitäisi avata ja käydä varmaan läpi. Kärsin masennuksesta.
Kuinka nopeasti terapia yleensä auttaa?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on siitä apua, jos siihen asennoituu avoimin. Mutta terapeutilla ei ole mitään valmiita vastauksia. Siinä on vain se kynnys alkaa jutella estottomasti ventovieraan kanssa. Sen jälkeen helpottaa.
voisi pähkäillä ystävänkin kanssa tai vanhempien tai puolison?
Eli terapiassa pitää itse kuitenkin keksiä ne ratkaisun avaimet? Niinkö?
vertaistukipalstoille. Ei terapeutti mitään tajua, se vaan rahastaa sun hädälläsi.
ovat puolueellisia ja tuskin ovat käyneet mitään koulutusta. Harva tietää esim. termiä tunnelukko. Ja jos haukkuu vaikka miestä kaverille niin sehän sanoo vain että voi voi, jätä se. Vaikka oikea ongelma olisikin omassa päässä. Jos terapia olisi sama kuin kaverille puhuminen niin ei siellä kukaan kävisi ekan istunnon jälkeen, ei ihmiset nyt idiootteja ole, ainakaan kaikki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ennen sitä pahenee. Mulla oli eka vuosi aika kaamee kun piti käydä kaikki jutut läpi. Sit seur vuoden aikana helpotti. Fyysiset oireet katosivat jo parissa kuukaudessa, ahdistus vasta yli vuoden päästä.
Terapeutti osaa analysoida, löytää syy-seuraus -suhteita ja nostaa esiin sun ajatusmaailmassa sinulle normaalit mutta muun maailman näkökulmasta kuluttavat tai sairaat ajattelumallit ja kieroumat, jotka vaikeuttavat sun elämää.
Jotta se voi ne löytää, sun pitää kuitenkin jaksaa kertoa ja analysoida niitä sen kanssa, kertoa kaikki kamalimmat pelottavimmat jutut, asiat joita ei kerrota kellekään. Niin ja tietty ohjata terapeuttia oikeaan suuntaan, jos on tekemässä virhetulkintaa.
Siinäpä se lyhykäisyydessään.
Mutta pikkuhiljaa alkaa oppia omia ajatuskuvioitaan ja miten niiden kanssa olisi ehkä fiksumpaa toimia. Jos sulla on masennusta, niin saanet Kelan tukemaa terapiaa, joka hiukan pienentää kustannusta.
Terapiaan pitää olla sitoutunut ja terapeuttiin täytyy pystyä luottamaan; välttämättä eka terapeutti ei ole se paras juuri sinulle. Ehdottamasti prosessi kannattaa; lienee ainoa tapa katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä paha olo. Se on huono perintö kenelle tahansa.
Kaverien ja puolisoiden kanssa voi myös selvittää ajatuksiaan, mutta välttämättä he eivät jaksa masentuneen ajatusympyröitä ja jankkaamista eikä heillä ole ehkä niitä oikeita kysymyksiä löytää uutta mallia toiminnalleen. Kirjallisuus ja itseapuoppaat voivat nekin auttaa eteenpäin, mutta terapeutti on silti aito ihminen, joka kohtaa sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kerrankin joku jaksaa kuunnella mun valitusta ja itsereflektointia. Mies ja äiti kun ei jaksa tarpeeksi...
mm ymmärtämään tunteitani ja miten reagoin ympärilläoleviin ihmisiin.
Kognitiivista terapiaa takana 2,5 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mm ymmärtämään tunteitani ja miten reagoin ympärilläoleviin ihmisiin.
Kognitiivista terapiaa takana 2,5 vuotta.
Itse olin vuosi sitten ryhmäterapiassa mutta jätin kesken kun lisäsi ahdistusta. Silloin ajattelin että kognitiivinen voisi olla hyvä. Olen lukenut että auttaa esim. skitsofreniassa ja itselläni oli syksyllä psykoosia ja pahoja harhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vertaistukipalstoille. Ei terapeutti mitään tajua, se vaan rahastaa sun hädälläsi.
No vertaistuki auttaa tiettyyn asti. Terapeutilla on koulutus. Tällä foorumilla ei ole.
Terapia tosiaan ei ilmaista mutta kelasta voi saada siihen tukea.
että terapeutti kommentoi aktiivisesti kuulemaansa, osoittaa ajattelun epäloogisuuksia, auttaa tiedostamisen kautta pääsemään omiin tunteisiin käsiksi. Kävin myös jollain toisella, mutta se tuntui tosi oudola, siinä olis vaan pitänyt puhua, puhua ja puhua...terapeutti olis vaan kuunnellut.