Lapseton ystävä kummiksi, ok vai vittuilua?

Olen lapseton ja kovasti lasta toivon. Riippuuhan se tietty ihmisestä, jos aihe on tuolle pariskunnalle kovin arka ja ovat herkkänahkaista sorttia, niin onhan se loukkaantuminen mahdollista. Mutta kuten sanottu, itse en loukkaantuisi vaan tulisin hyvin iloiseksi kummipyynnöstä.

että voit pyytää mutta anna mahdollisuus myös kieltäytyä.

kerrankin olis lapsella oikea kummitäti,varmasti sellanen turvallinen aikuinen,varaäiti!

Minä näkisin siinä pikemminkin riskin sille, että hän ei välttämättä pysy siinä lestissään, vaan kuvittelee kummitädille vaikka mitä oikeuksia.



Veljeni on ainakin ollut helisemässä lapsettoman siskoni kanssa, joka kummitätiyden varjolla on kyllä tunkenut välillä täysin äidin reviirillle.

olette kerran niin hyviä ystäviä? Meillä oli jokunen vuosi sitten sama tilanne, vuosien odottelun jälkeen saimme lapsen ja koska emme olleet varmoja tuleeko niitä lisää, halusimme kummeiksi meille tärkeimmät ihmiset.



Lapsuudenystäväni oli jo vuosi itsekin halunnut lapsia, mutta mies ei ollut vielä suostunut ja tämä oli ystävälleni melkoisen kova pala. Keskustelin asiasta suoraan ja kysyin onko ok vai tuntuuko liian tuskaiselta ryhtyä kummiksi? Hän oli aivan onnessaan ja vakuutti ryhtyvänsä kummiksi hyvin mielellään. No nyt on käynyt niin, että poikani on hänelle todella tärkeä, kuten hän myös pojalleni ja he tekevät väh. kerran kk jotain kivaa yhdessä, yleensä useammin. Omia lapsia hän ei ole saanut vieläkään - miehensä otti ja lähti, ei halunnut perhettä ja uutta suhdetta ystäväni ei ole uskaltanut vielä aloittaa.

Lähinnä sen takia että kastejuhla olisi ollut minulle aivan liian raskas kokemus.



Mielestäni voit kysyä ystävääsi ja kertoa että on ok kieltäytyä.

mutta kaikki eivät ole, joten kysy ja jätä mahdollisuus kieltäytyä. Älä tee kysymisestä liian juhlallista tilaisuutta, jossa ei kehtaa kieltäytyä vaan tiedustele asiaa ystävältäsi vaikka ihan kahden kesken ja anna hänelle aikaa pohtia. Sitten myöhemmin voit kysyä pariskunnalta yhteisesti, kun tiedät ystäväsi kannan.

tiedät hänen tilanteesi, on hyvä ystäväsi joten minäkin kehotan kysymään suoraan, kahden kesken puhumaan asiasta ja sano että ymmärrät jos hän ei halua ruveta kummiksi. Itsekin samassa tilanteessa ollut, lapsettomana sekä sitten kummia pyytämäsä :)