30+ esikoisen odottajat

Kohtalotoveri kuittaa!



Oon kirjoitellut tuolla "Esikoisen väkääjät 30+"-ryhmässä ja väkäys on tuottanut vihdoin tulosta :)



Ikää 30v 3kk ja rapiat päälle ja just niinkuin sanoit: opinnot/tutkinto on, ammatti on, aviomies on, asuntolainaakin on :)



Raskautumista on yritetty loppuvuodesta 2009 saakka, joten nyt ihan onneni kukkuloilla tietysti. Karvaasti sen on saanut huomata, että tässä iässä ei tärppi käykään enää tuosta vaan. (Tai mistäs sitä tietää, onko ikä tähän vaikuttanut. Näin oon ajatellut kuitenkin.)



Nyt on samaan aikaan tosi onnellinen ja tosi pelokas. Mitäs, jos kaikki ei menekään hyvin?



Mamacita, missä vaiheessa sun raskaus on menossa?

Oliko yritystä pitkään?



Ja tosiaan, muutkin iäkkäämmät (HAH!) ekakertalaiset, ilmoittautukaa! :)



Lela 6+1

(kirjoittelen myös tuolla tammikuun toivotuissa)

Moikka



Täällä kans 30+ esikoista odottava. Kesällä tulee 31v mittariin ja laskettu aika on 30.11.2011.



Tosiaan mattimyöhäisenä liikenteessä ollaan lasten hankinnan suhteen, mutta vielä ehtii hyvin. Ajattelin myös, että saattaa mennä pitkä aika, että tärppää, mutta ei siihen niin kauaa mennytkään. 5.kierrolla onnistui :)

Kaikki on niin uutta ja hienoa!



Hyvää odotusta teillekin!



Miisku80 rv 11+1

Hei,



Taidan olla tähän mennessä vanhin, joka tähän viestiketjuun osallistuu. Ikää mittarissa 33 v. ja odotan nyt esikoista :) Tarina on juuri sama kuin teillä muillakin. Ensin pitkät opiskelut, sitten työura, asunnon osto (jonka yhteydessä löytyi mieskin), sitten seurustelua ja lopulta päätös lapsen yrittämisestä.



No, yrittämistä sitten riittikin vailla tulosta. Tutkimuksissa ei löytynyt selitystä lapsettomuudelle ja päädyimme yksityiselle klinikalle, jossa pikkuinen sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä.



Kaikki on mennyt hyvin tähän saakka. Rv 16+0 meneillään ja laskettu aika 28.10. Jännittäviä ja kovasti odotettuja aikoja!



Hyvää alkukesää ja odotusta teille muille! - Vallah

täällä myös yksi 30+ odottaja. Ikää on nyt 30 v. ja syksyllä täytän 31 v. Esikoisen laskettu aika on myös syksyllä, 11.10.

Täällä myös opiskelut opiskeltu, työt hyvällä mallilla ja asuntolainaakin otettu.

Ainoana poikkeuksena teihin taitaa olla, että tapasin nykyisen miesystäväni alle vuosi sitten. Mutta yhdessä on hyvä olla niin mitäpä sitä odottamaan :) Ja eipä tarvinnut odotella, tulin raskaaksi kuin sormia napsauttamalla.

Vielä on moni asia rempallaan, mutta asioilla on tapana järjestyä.

Aurinkoisia odotuspäiviä toivotellen

Moi kaikki!

Huomenna on ensimmäinen neuvola, ja jännittää jonkin verran. Täyttelin juuri auditteja ja muita esitietolomakkeita - olipa listoilla melkoinen määrä ns. tyhmiä kysymyksiä, muun muassa osaatko huolehtia siivouksesta, pyykinpesusta ja ruuanlaitosta sekä oletkos kuullut, että huumeet, alkoholi ja tupakka ovat haitallisia sekä sikiölle että odottavalle äidille itselleen...



Olen 34, mieheni 36, molempien ensimmäinen katkarapu masussa pesää väkertää. Ehdin jo iloita, että oireita ei ole ollut, kunnes pari päivää sitten alkoi melkoinen pahoinvointi. Tänään oksusin ekan kerran. Himoitsen vihreitä omenoita ja mustikoita, mutta muuten syöminen tuntuu vastenmieliseltä. Erityisesti kanaruokien ajatteleminenkin ällöttää! Ja normaalisti pidän juuri kanaruuista...Koko ajan sellainen olo, että olisi oksutauti tulossa. Melkoista meininkiä, jos näissä olotiloissa pitää pyöriä seuraavat viikot...Ja toinen oire on kärttyisyys, erityisesti urheiluselostajien kiekuminen, jolta ei nyt Suomi-Ruotsi-matsin aikana voi välttyä ;) saa mut suorastaan raivoihini...Tavallisesti olen hyväntuulinen, mutta nyt on ylvi päällä....ja ilman oikeaa syytä...



Vauvaa puuhattiin puolitoista vuotta, lopetin ehkäisyn syksyllä 2009.

Hei, Olen 31 vuotias esikoista odottava työmuurahainen. Miehellä on 7-vuotias jo edellisestä suhteesta, joten olen perheen "ensikertalainen". Omasta kaveripiiristä olen tällä hetkellä ainoa joka odottaa, sillä osa on vauvansa tehnyt juuri silloin 20 kymppisenä ja osa on edelleen työ ja opiskeluhommissa kiinni. Odotuksen puolivälin jälkeen olen ehkä hieman kaivannut sellaista vertaisryhmää, kun tuntuu ettei vauva-asioista juurikaan muiden kuinb miehen kanssa tule juteltua. En toisaalta ole mikään hössöttäjä, mutta "tyhmiä kysymyksiä" olisi joskus mukava pohtia muiden kanssa ääneen.



Itse tein tosi intensiivisesti töitä viimeiset pari vuotta ja tuntui että vaikka vauvan teko oli ajatuksissa ollut jo jonkin aikaa, oli "sopivan ajankohdan" löytäminen vaikeaa. Ikää kun kuitenkin alkoi tulla ja kuuli enemmänkin juttuja siitä ettei heti tärppää, niin ajateltiin katsoa miten käy. Odotusta kesti 9kk ja työstressi ei kyllä tilannetta helpottanut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja lokakuussa 2010 tuli +.



Nyt kun äitiysloma on alkanut, olen todella tyytyväinen siihen että hyppäsin hetkeksi työkarusellista pois. Nyt tuntuu siltä että aika oli paras mahdollinen ja on aikaa fiilistellä raskaudella ja kesävauvan odotuksella.

Hei.

Täällä kanssa yksi 32 v. esikoisen odottaja. Rv on 9+4 ja la 15.12.2011. Kova huoli ja pelko siitä, onko masussa ketään elossa vai ei. Ystävien keskenmenot ja sikiökuolemat kummittelevat tämän pelon taustalla. Ensimäminen ultra tulossa vasta kesäkuun alussa. Raskaus saatiin kyllä helpolla alkuun. Kokeilin keväällä ensimmäistä kertaa ovulaatiotestejä ja heti eka testi näytti positiivista :) ja siitäpä sitten saatiin hommailtua tämä joulutontun alku...että jos kesken menee, niin kaipa se on helppo saada seuraavakin alkuun?



Kaipailen vertaistukea muilta alkuraskauden vaiheessa olevilta. Mulla ei ole erityisemmin mitään oireita niin on jotenkin vaikea uskoa, että raskaana ollaan. Ihan alussa oli hurja väsymys ja lievää etomista, mutta nyt ei oikeastaan mitään. Ruoka kyllä maistuisi ihan koko ajan!



Onko täällä ketään muita odottajia Etelä-Karjalan suunnalta?

Onnea Sanita! Sulla taitaa olla leveä kuljetus -vaihe päällä, mutta ajattele, pian se on ohi! Mulla on kaikki vielä alussa, vauva syntyy vuodenvaihteessa, jolloin viime vuosina ollut melkoisen kylmää. Joten sulla on kyllä aivan ihana tilanne, kun saat vaunulenkkeillä lämpimillä säillä ja vauva saa heti auringonvaloa!

Mutta eipä sitä voi vuodenajan mukaan ajoittaa, joten hurjan onnellinen olen talvitulokkaasta.



Mulla oli tänään ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. En paljoa nukkunut viime yönä, kun päätin kertoa asiasta. Ottivat asian aivan ihanasti vastaan, toki eihän tämä ole optimaalinen tilanne aloittaa suht' vaativassa asiantuntijatehtävässä, mutta vakuuttellivat, että haluavat juuri minut ja äitiyslomasijainen jne. käytännön asiat kyllä hoituvat. Tuli todella helpottunut olo! Tosin oli niin mieletön väsymys, kun stressi purkautui, että nukuin heti neljän tunnin päikkärit ja ilmeisesti tämäkin yö menee yökukkuessa ;)

Täällä 32-v esikoisen odottaja Espoosta. Raskausviikkoja nyt 23 + ja laskettu aika syyskuun puoliväissä.



En ollut aiemmin osannut ajatella itseäni "vanhaksi" odottajaksi, eipä mun kavereillakaan vielä oikein lapsia ole - ollaan opiskeltu ja luotu uraa. Täällä internetin vauvamaailmassa tilanne taitaa olla toinen, ihan vanhaksihan itsensä täällä tuntee.



Mulla on takana yksi keskenmeno viime syksyltä raskausviikolla 12 +, siitä jäi jonkinlainen epäusko päälle ja vasta nyt alkaa uskaltaa ajatella, että sieltä se vauva on tulossa. Eilen ostin ensimmäiset pienet vaatteet, voi kun ne on niiiiiin söpöjä! Ja vauva potkii jo kovasti, eli ainakin elossa on :)



Raskausaika on mennyt muuten hyvin, paitsi raskausdiabetes vähän häiritsee - mulla on paino vaan tippunut raskauden aikana, kun mitään ei saa enää syödä. Neuvolatädin ja diabeteshoitajan mukaan mukaan tämä on kuitenkin ok.



Ihanaa odotusta kaikille! Kiva kuulla, että meitä vanhuksia on muitakin täällä!

Ilmoittaudun vanhoihin odottajiin. Täytin keväällä 33 ja mies täytti pyöreät 40. Esikoisen murkkuikä ja keski-ikä tulee törmäämään vielä kunnolla.



Meillä odotus käynnistyi heti, kun sitä alettiin yrittämään. Olemme olleet yhdessä vasta reilu kolme vuotta, häät juhlittiin viime kesänä. Ikä tekee sen, että oli "pakko" alkaa toimia, jos tätä haluaa. Ja haluttiinhan me. :) Kaikki on käynyt pelottavan helposti. Raskausviikkoja on nyt 22. Turvottaa, närästää, on suonenvetoja - peruskremppaa kai, mutta olo on ihan ok. Ihan juuri alkaa open kesäloma, joten helpottaa paljon. :)



Aurinkoista odotusta!

ja nyt 41v odotan toista.



Ensimmäinen raskaus oli tosi helppo ja vaivaton, synnytys oli nopea 5 h.



Kaikki raskauteni ovat lähteneet ensimmäisestä kierrosta.



Viimeiset 15 vuotta tuli matkusteltua maailmalla ja täältä englannista löytyi vihdoin hyvä mies 6 vuotta sitten.



Että terveisiä vaan niille joiden mielestä kolmekymppinen on vanha :)

ja nyt 41v odotan toista.



Ensimmäinen raskaus oli tosi helppo ja vaivaton, synnytys oli nopea 5 h.



Kaikki raskauteni ovat lähteneet ensimmäisestä kierrosta.



Viimeiset 15 vuotta tuli matkusteltua maailmalla ja täältä englannista löytyi vihdoin hyvä mies 6 vuotta sitten.



Että terveisiä vaan niille joiden mielestä kolmekymppinen on vanha :)

Täältä kanssa kovasti terkkuja niille joiden mielestä 30+ on vanha! Olen 41v ja en tunne itseäni ollenkaan vanhukseksi. Vauvelin tuloa ei voi itse niin määrätä vaan luonto sen päättää ja meille ei aiemmin tätä iloa ole suotu.Aikoinaan nuorella iällä käytiin läpi rankkoja hoitoja ja n.10 vuotta sitten päätimme että saapi riittää.Nyt olen sit tukevasti raskaana seitsemännellä kuulla ja arvatkaa vain olemmeko onnemme kukkuloilla!

Täältäkin ilmoittautuu juuri oikeassa iässä oleva:)

Kolmeykkönen täynnä,marraskuussa 32, mies on 38 ja esikois tytön tyllerö meillekkin tuloillaan.



Laskettu aika elokuun lopussa ja pvm sattui yhdeksän vuotis päiväksemme. Kolmannella kierrolla tärppäsi, nyt tuntui olevan meille oikea aika..



Masu töröttää tuossa edessä ja pienokainen liikkuu aktiivisesti, huikeaahan tämä on!

Sukupuolta ei ole kerrottu kellekkään; hauska kuunnella, kuinka mulla on selvä poikamasu, kun en ole "levennyt" sivuille ollenkaan, vaan masu kasvaa eteenpäin.no,vielä on pari kk aikaa:)



Ihanaa odotusta, aurinkoista kesää ja hyvää vointia!

Esikoinen tulossa ja itselle ikää tänä vuonna 37 ja kun vauva ensivuonna syntyy, täytän itse 38.

Elämä joskus päättää puolestamme, miten asiat menevät ja tämäkin lapsi suotiin syntymään vasta nyt.

Heipä hei!



täällä tulee elokuulla 31 mittariin ja la esikoiselle on 1.12!



on vakityöt ja asunnot myös jo, toki aloitin pari vuotta sitten lisäopinnot ja nyt täytyisi lopputyö eli kehittämistutkimus vääntää valmiiksi tulevan syksyn aikana niin saisi ajallaan valmistuttua ja sen pois päiväjärjesytksestä.



alku täällä mennyt suht leppoisissa merkeissä, kertaakaan en oksentanut ole, mitä nyt etovaa oloa ja väsyä on vähän ollut. niskapoimussa kaikki oli viikolla 12 hyvin ja suhde oli 1:100000. nyt on tulossa rakenneultra ja se jännittää tosi kovasti että onko kaikki kunnossa. onko muut käyneet ja millaisia kokemuksia sieltä on?

Itse olen 32-vuotias ja odotan ensimmäistä lastani. Laskettu aika on helmikuussa 2012. Mies täytti tänään 39 vuotta. Kaksi ammattia olen itselleni hommannut ja vakityöpaikka on. Elämä ei kuitenkaan ole täysin mallillaan. Mikä olisikaan ärsyttävämpää kuin täydellinen elämä? Miehen kanssa olemme seurustelleet 6 vuotta, mutta emme ole asuneet yhdessä. Eli naimisissa en ole enkä kihloissakaan enkä avoliitossa. Taustallani on vuosien syömishäiriöt, mutta siitä huolimatta tulin heti raskaaksi, kun annoin siihen pienenkin mahdollisuuden.



Ja mitä ikään tulee isoäitini oli 35-vuotias, kun synnytti ensimmäisen lapsensa. Isoisäni oli tasan 20 vuotta isoäitiä vanhempi! Ja tämän jälkeen syntyi vielä 9 muuta lasta. Mukaan mahtui sekä kolmoset että kaksoset, eikä 1930-1940 luvulla ollut mitään lapsettomuushoitoja.



Toinen isoäitini on 35-vuotias kun sai ensimmäisen lapsensa ja sen jälkeen syntyi vielä 5 muuta lasta. Viimeisen lapsen syntymähetkellä isoäitini oli 45-vuotias. Hyvin siis näytti hedelmällisyys säilyvän.

Ekaa täälläkin odotellaan, mies 40 v ja itse 39, 40 ehtii tulla täyteen ennen maaliskuun laskettua aikaa.

Elämä menee joskus omia polkujaan; meillä yhteistä taivalta takana kohta kolme vuotta mistä vuosi asuttu yhdessä, kummallekin raskaus on eka ja toivottu sellainen, toista vuotta ollaan yritetty.