Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pettynyt aikuisiän "ystävyyssuhteisiin" :(
09.05.2011 |
Olen se, jonka luokse monet sanovat että "pitäisi käydä". Kutsuttu on, mutta ihmisillä on niin kiire, että ehtivät tulla n. kerran puolessa vuodessa - siis ihan oikeasti. Kyläilykutsuja en saa kuin hyvin hyvin harvoin, mutta ilomielin on menty kun on kutsuttu. FB:ssa on sata kaveria, ja vaikka itse olen ollut siellä aktiivinen, niin en saanut kuin kourallisen vauvaonnitteluja, kun sain viime syksynä vauvan.
En tiedä missä mättää, mutta on välillä tosi surullinen olo. Olen aina ystävällinen ihmisille, en juoruile tms.. olen myös kiinnostunut aidosti mitä muille kuuluu.. siis olen ihan tavallinen, mukava ihminen, jolla on pienet lapset. En ymmärrä, miksei seurani kuitenkaan kiinnosta ketään :( .
Olen tutustunut useampaan ihmiseen lähivuosina, mutta aina ne on "jäänyt".. Usein niin, että pallo on jäänyt "heille", eli itse olen kutsunut kylään tai ehdottanut tapaamista/jotain tekemistä, mutta mitään ei ole sitten kuulunut pitkiin aikoihin.. kyllä siitä on tullut olo, ettei vaan kiinnosta.
Kommentit (11)
Ihan tympeetä. Minulla ihan samoja kokemuksia. Toisaalta olen kyllä itskkin ihan hirveän kiireinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän tunteen ja oon kokenu samaa monia vuosia. Nyt muutaman vuoden sisällä oon saanu ihan oikeitakin ystäviä, joitten kanssa on siis oikeesti yhteitä ja joitten kanssa ollaan tekemisissä ihan tavallisessa arjessa.
En tiedä mikä siinä on, et sitä saattaa tutustua moniin ihmisiin, mut sit ne ihmissuhteet vaan lopahtaa ja yhteydenpito jää. Ehkä se on siinä, ettei oikeesti oo samaa aaltopituutta ja konkreettisesti yhdistäviä asioita.
Täällä toinen samanlainen. Laita sähköpostiosoite niin voidaan viesteillä? Mistä päin oot?
te muut olette?
Täällä yksi Turusta.
T: kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraavan kerran kun soitat ystavallesi tai kenelle vaan ja vastaus on etta 'pitaisi kayda' ... sanot etta otetaanpa allakat esiin nyt ja laitetaan jotain allakkaan. Ei kande ottaa itseensa noista turhista 'avoimista' lupauksista tuota samaa tapahtuu kaikille yltio-sosiaalisille ihmisille. Asiat pitaa lyoda lukkoon. Tai sitten jarjestat jotain viikonloppuna jonne voit kutsua useita perheita. Esim la klo 13 grillauksen merkeissa. vaikutat ihanalta ihmiselta!
on nykyisin ihan yleistä. Ihmisillä ei todellakaan ole mitään käyttäytymistapoja.
Ystäviltä vain odotetaan jotain (esim. omien murheiden kuuntelua), mutta itse ei olla valmiita antamaan mitään. Ei vastata kutsuihin, ei vaikka kirjoittaisi kuinka että vastaathan xx.xx. mennessä pääsetkö. Tullaan myöhässä. Tullaan vierailulle eikä kutsuta vastavierailulle (eikä tietenkään tuoda tuliaisia tai osallistuta tarjoiluihin).
Onneksi on yhä niitä kunnollisiakin ystäviä. Opettakaa mammat lapsillenne paremmat tavat kuin mitä monet meidän ikätoverimme omaavat. Ei näillä kansainvälistyvässä maailmassa pärjää, melkoisia metsäjuntteja tunnumme monesti olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook; se on ihan kieroutunut systeemi eikä tosiystävyydellä ole sen kanssa välttämättä mitään tekemistä. Tosi teennäistä! Kokemukseni mukaan ihmiset ovat tuollaisia nykyään, mutta itse olen kokenut että samassa elämäntilanteessa olevien kanssa onnistuu parhaiten jutut, esim. kotiäitinä olevan kaverini kanssa (olen itsekin) nähdään liki päivittäin. Kaveripiirini tosi suppea eikä uraputkessa olevien kanssa ole mitään yhteistä, ei edes sitä aikaa. :( terv. Aika yksinäinen Turussa
Olen huomannut saman, että facebook vieraannuttaa ihmiset normaalista kanssakäymisestä toistensa kanssa, että ei enää osata tavata kasvotusten. Itse en siis kyseistä palvelua käytä, mutta useimmat (varmaan kaikki) kaverit käyttävät ja heillä ei tunnu enää olevan aikaa tapaamisiin. Olen tosin kotiäitinä tällä hetkellä ja aikaa tietenkin on enemmän kuin töissä käyvillä kavereilla, mutta kun ei sitä aikaa heillä tunnu olevan koskaan. Samanlaista se oli silloinkin, kun olin vielä töissä. Välit alkavat väkisinkin viilentyä, tapaamiset harventua ja siinä sitten ollaan, yleensä se kaveruus sitten loppuu. Harmittaa se tietenkin, mutta olen kyllästynyt pitämään yhteyttä yksipuolisesti ja siinäkin yksi syy kaverisuhteiden loppumiselle. Ei mulla koskaan ole ollut laajaa ystäväpiiriä, mutta tuntuu, että sekin pieni mikä ollut, on pienentynyt entisestään. Ehkä mulla vaan sitten on ollut vääränlaisia ystäviä/ kavereita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa enää yrittääkään pyytää ihmisiä käymään, kun lupaukset ovat ympäripyöreitä ja peruuntuvat kuitenkin. Kaikesta päätellen seuraani ei kaivata, vaikka haluaisin mielelläni vähän "passata vieraita". Tykkään laittaa ruokaa, pedata yövieraille nukkumapaikat ja vähän hemmotella. Tkkään toisten lapsista ja hälinästä kodissani. Pihalla olisi kiva grillailla ta istua terassilla kesäillassa viiniä litkimässä.
En vain kelpaa, ehkä meillä on liian sotkuista kun en ole mikään tarkka ihminen. Tykkään ennemmin että lapset saavat touhuta kuin että kuljen mopin kanssa varmistamassa, että sukat pysyvät koo päivän valkoisina.
Alue: Aihe vapaa
olet?
Itsellä vähän sama ongelma, tosin mulla ei ole lapsia.
Jos kutsun johonkin "pippaloihin" niin yleensä puolet jättää vastaamatta kokonaan ja toinen puoli sellasia "katsotaan nyt jos ei parempaa tekemistä ilmaannu" :/
Itsekin kaipaisin ns. vanhanajan ystäviä!