*******SYYSSÄTEET PERJANTAIHIN*******

Tein tänään testin ja se on PLUSSA!!! Viiva on vähän vaaleampi kuin kontrolliviiva, mutta viiva kuitenkin. En oikein voi uskoa että tosiaan olen raskaana, pitää vielä antaa miehen katsoa testiä kun tulee illalla töistä :)



kivaa päivää toivottelee



hölmistynyt nellariina (anteeksi oma napaisuus)

Ihanaa että toisilla onnistuu, paljon siitä sulle onnen säteitä Nellariina.



Mä edelleenkin poden menkattomuutta, enkä ole vielä lääkärille soittanut.

Ajattelin että jos viimeistään ensiviikolla saisin senkin tehtyä.



Mun kaveri kertoi että se on raskaana, mutta haluavat tehdä abortin.

Arvatkaa vaan tuliko mulle todella pahamieli siitä ja kyyneleet silmiin. =(



No toivonmukaan kaikki menee teillä kaikilla hyvin ja tulee niitä uskomattoman ihania plussa säteitä. =)

Paljon tarrasukkia sinne suuntaan!!



Saako kysyä kauanko yrititte ennenkuin sait plussan?!?

taelsa: Heinäkuusta lähtein ollaan yritetty, ei sinänsä pitkä aika kun tietää että jotkut yrittää vuosia. Mutta kun tyttö sai alkunsa heti ekasta yrityksestä niin tähänkin oli asennoitunut (tyhmästi) niin että heti napsahtaa ja sitten kun aina vaan ne menkat tuli niin meinas jo usko loppua.



Kävin kurkkaamassa tuolla odotuspuolella, mutta en oikein tuntenut vielä kuuluvani sinne, haittaaks teitä jos käyn välillä täällä kuitenkin??



++++säteitä kaikille!!



nellariina

yoginos: Voin kuvitella sun pahanmielen, kun ajattelee kaikkia niitä jotka epätoivoisesti haluaa pikkunyytin mutta eivät saa tai odottavat pitkään. Sitten jotkut tulee raskaaksi tosta noin vaan ja tekee abortteja...grrr suututtaa.

Nellariina: Oikein hirmuisesti onnea, olen niin iloinen teidän puolesta! *halaa* Eilen kirjoiteltiin tuolla Odotus puolella sellaisessa pinossa kuin: Uusi heinäkuulainen ilmoittautuu mutta jos siellä ei ole vielä uutta pinoa tälle päivälle, niin aloitetaan ihmeessä, meitä siellä on jo ihan mukavasti :D ONNEA,ONNEA,ONNEA! <3



Yoginos: Siis tuo on varmaan todella karmea tilanne >:/, todella iso voimahali sinulle!

Olen niin innoissani tästä että kävin jo sinne eiliseen pinoon ilmoittautumassa :)

Tuleehan niitä plussia taasen, hyvä hyvä!! :)



Niinhän sitä joskus puhuttiin, että ilman muuta plussanneetkin saavat mukana pyöriä niin kauan kuin siltä tuntuu.. :) Taitaa teille olla tuolla odotuspuolellakin pino tarjolla, Kaisa sitä joskus ainakin aloitteli eli Plussanneet syyssäteet!



Joka tapauksessa.. Oikein paljon onnea teille plussanneille, toivottavasti pian tulisi lisää plussia tähänkin porukkaan!



Täällä edelleen tätiä odotellaan.. tuntemukset on ollu monta päivää, mutta ei vaan ole näkynyt. No. odotellaan.. Tässä on nyt jo uskallettu " luottaa" varmoihin päiviin ja mies sitten eilen vitsailikin, että entäs jos on kierto sekasin (kun oli se tädin pitkä vierailukin tän kierron alussa..) ja ovis vasta nyt...(meillä siis jonkin verran näistä keskustellaan.. ja mies osaa kyllä laskea, mitä milloinkin on tiedossa eli missä vaiheessa kiertoa mennään jne. Ihan kaikkea en kumminkaan koe tarpeelliseksi jakaa.. :D) Hui! No, ei se mikään katastrofi ole, tulee jos on tullakseen. Katsotaan nyt, miten mieli tässä muuttuu, mutta sellaisen kuvan sain miehestä nyt, että sen puolesta voitais aloittaa saman tien..? Tietty munkin puolesta, mutta kun oon aatellu, että aikasintaan elokuun lopulle menis se La.. siis JOS nyt kävis niin hyvä munkki, että sattuis ekasta tärppäämään (epäilen!)..



No, katsellaan, kunhan se punaisella kaaralla kaahaileva henkilö ensin suvaitsisi saapua.. :D



Paljon plussaonnea ja pitkää pinnaa piinaileville, toivotaan niitä plussia jokaiselle pian!! bdbdbdbdbdbdbd

Hei vaan muillekin!

Voi kun tässä tulee niin iloiseksi toisten plussista, hienoa ja mahtavaa, kun saadaan odottaa maailmaan uusia pieniä ihmeitä, vaikka ne kyllä ovat niitä elämän suurimpia ihmeitä!



GALLUPIN laitan minä matkaan vuorostani, lähinnä heille, joilla on jo ennestään lapsia, tämä on niin mun omaa napaa:

Oliko kellään aikaisempi synnytys tosi rankka? Miten suhtaudut seuraavaan? Entä löytyykö ketään, jolla olisi ollut synnytyksen jälkeinen masennus?



Meidän esikoinen painoi reippaat 4 kg syntyessään ja käynnistettiin 40+2 just tuon kokonsa puolesta, kun mun lantion luut mitattiin ja juuri mahtui, ettei voitu enää kasvattaa. Synnytys sinällään meni ok, nopsasti ohi, 6tuntia. Mutta vauva ei ollut laskeutunut koskaan, joten aikasta rytinällä syntyi epäkypsästä tilanteesta tuossa ajassa ja jälki oli sen mukaista. Moniin viikkoihin en istunut lukuisista kymmenistä tikeistä johtuen. Lisäksi valvominen ja kirkuminen oli heti alusta saakka meillä arkea esikon allergioiden takia. Nyt tilanne on tasapainossa noiden allergioiden suhteen, mutta vähäsen jännittää tuleva, jos plussan tässä joskus saan testata! Luulen, että pelkopolin kautta synnyttämään menen. Eli en halua mitää pelkosektiota tms, mutta haluan käydä juttelemassa ja lähinnä toivon, että lupaavat käynnistää synnytyksen, jos vauva kovin kasvaa. Tilanne kun on se, ettei mun lantion luista vaan tuu isompi vauva läpi (pään ympärys oli 39cm). Ja mulle tehtiin odotusaikana sokerirasitus ja se oli ok. Ja kiloja kokoontui odotusaikana 6, ja olin siis entisissä mitoissani heti synnytyksen jälkeen. joten en kasvattanut vauvaa omalla syömiselläni, tästä äidistä ja isästä vaan taitaa tulla isoja vauvoja. Ja kaiken valvomisen ja kuntoutumattomuuden (en oikeasti jaksanut ajatella muuta kuin vauvan hyvää, joten oman hoitamiseni jätin silloin) jälkeen iski se masennus. Se hoitui lääkkeillä ja hyvällä suhteella miehen kanssa ja esikoisen allergioihin löytyneellä tasapainolla. Kuitenkin tämä tausta laittaa mietityttämään. Suhtaudun kyllä aika maalaisjärkisesti asioihin, joten paniikkia ei ole, kunhan puran tässä tuntojani. Eli varsinaista palstatilan varastamista!



Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille säteille! -S-

[color=red]Onnea, onnea , onnea Nellariina ! Hyviä uutisia heti aamusta, kiva kiva :D Ja ei saa karata kokonaan odotus-puolelle, kiva jos kerrot maha-asukin kuulumisia täälläkin!



[color=green]s.m.r:n galluppiin.. Eka synnytys ei ollut kait sen rankempi kuin " normaalistikaan" . Avautuminen kävi nopeaan, 3cm -> 10cm meni tunti, joten epiduraalia ei ehditty laittaan. Lääkäri yritti kohdunkaulan " jämiin" saada pistettyä tököttejään, vaan eipä niitä enää ollut eikä ainakaan auttanut ;) Joten ilokaasulla pärjäiltiin avautumisvaihe.

Ponnistusvaihe kesti melkein tunnin ja olin tosi naatti lopussa. Sain apuja oksitosiinista viimeisiin ponnistuksiin (koska vauvan happiarvot laski) ja sillä tulikin vauhtia! Siitä johtuen tulikin sitten epparin lisäksi " kivoja" repeämiä..Tikkejä siis oli paljon, osan laittoi lääkäri, kun oli pahoja paikkoja, osan kätilö. Istuttu ei..

Paraneminen oli sitten aika moista, söin 4 kuuria tulehduksiin (auts). Viimesen sain jälkitarkastuksessa. Nyt toista synnytystä ajatellen, uskon että toipuminen on varmasti helpompaa vaikka olisi kuinka kipeänä, koska t i e t ä ä , että siitä todellakin voi palautua ja se kipu oikeasti loppuu joskus :)

Kyllä niitä pahoja blues päiviäkin oli. Varsinkin kun huomasin, että tuo kohdunkaula irvistelee (repes vähän paikoiltaa). Onneksi isä oli kotona silloin, ja minä sängyn pohjalla kattoa tuijottamassa tai vollottamassa. Sieltä kuitenkin noustiin. Enemmän kuitenkin pelottaa tulevassa nimenomaan tuo lapsivuodeaika kuin synnytys. Mutta kaikki ajallaan..



Juuh sellaista..s.m.r, varmasti tuo sinun hyvä asennoitumisesi auttaa tulevaan! Ja täällä palstalla jutusteluhan on hyvä keino myös helpottaa omia oloja, ja jakaa kokemuksiaan muille! Meillä ei ollut nettiä tuohon aikaan, mutta olisi kyllä kovasti helpottanut lukea näistä muiden kokemuksista. Jotenkin sitä luulee olevansa ihan yksin/tai ainoa jolla on joku tietty ongelma tms. heti kun on mieli maassa.



[color=red]Kp 33/35! HUI ;)



[color=green]++++++++++++++++++++++++++++++++

kaikille tasapuolisesti.

Kanssapiinailijoille tsempit!

Kiva ettette heti aja pois, kun vasta säteisiin liityin niin en haluaisi heti pois. Kävin tuolla syyssäteitten odotuspinoa lukemassa ja he ovat monta viikkoa pidemmällä, mutta pitänee heihinkin tutustua jossain vaiheessa.

Mulla pyörii vaan se plussa mielessä ja pitäis alkaa tehdä kotihommia, mutta kun en osaa tehä mitään!

Täällähän on aika moni piinaamassa, teille hirmuisesti plussasäteitä!!

Plussatkaahan nopsaan niin saadaan meitä lisää tuonne odotuspuolelle.



Galluppiin sen verran että meillä on 7v tyttö, joten synnytyksestä on aikaa, mutta eihän sitä koskaan unohda. Kaiken kaikkiaan synnytys kesti 11,5h siitä ponnistusvaihe noin tunnin. Päälimmäisena jäi mieleen se ponnistusvaihe kun mulla oli voimat ihan loppu enkä jaksanut ponnistaa. Kolme kätilöä oli lopulta siinä mun ympärillä, yksi nousi mun päälle ja työnsi mahan päältä ja en nähny mitä ne kaks muuta teki, mutta hirvee hyörinä siin oli. Vauvan syke alkoi hidastua, joten piti saada nopsaan ulos. Etukäteen en synnytystä pelännyt yhtään, eikä se niin kauheeta ollut, ihan normaali synnytys kipuineen kai...paitsi tuo loppu oli aika kauheeta. Mutta ei siitäkään jäänyt mitään pelkoja etten koskaan enää synnyttäis...



Mutta nyt on pakko siivota, huoh



nellariina



ps. laskurilla laskin että la olisi 6.7.06!

Tänään sain sitten soitettua terveyskeskukseen näistä myöhästyneistä menkoista.

Mulle on sitten maanantaiksi varattu aika. =)

Saa nähdä mitä sieltä sanotaa ja tekeekö mulle vielä testin.



G: poika syntyi sektiolla.

Supistukset olivat todella tuskaisat, kun sain käynnistys lääkitystä.

Mulla ei ollut ollenkaan ponnistuksen tarvetta, joten yritin aluksi synnyttää poikaa alateitse supistuksien aikaan.

Aika kauan koitin ponnistella, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan, pojun päätä näkyi ja kätilö otti imukupin käyttöön.

No ei sillä imukupillakaan tapahtunut juuri mitään, joten päättivät viedä mut samantien sektioon.

Tilaa olisi riittänyt vaikka kuinka paljon, mutta jostain syystä poju ei tahtonut syntyä normaalia kautta.

Sain sitten puolivartalo puudutuksen ja mulle tuli siitä ihan kauhee olo.

Oksentelin koko ajan kun lääkäri operoi masuni kimpussa.

Sitten poika olikin jo saatu maailmaan ja näin hänestä vaan vilauksen.

Ihmettelin että mihin ne mun pojan vei.

Mut sitten vietiin takas synnytysosastolle ja siellähän se meidän pienokainen oli isukin hellässä sylissä ja iskällä kyyneleet silmissään.



Todella ihanaa vieläkin muistella pojun syntymää. =)

Pojan mitat olivat syntyessään: 3,650g ja 50cm.



Tekisin sen vaikka kuinka monta kertaa uudelleen, kyllä lapset ovat ihania ja se tunne mikä tulee kun näkee oman pienen nyytin. =)

yoginos:

Hyvä hyvä, toivotaan että ne menkka-asiat nyt saadaan kuntoon! Kiva, että sait jo maanantaille ajan niin i tarvi enää kauempaa odotella :)

Itselläni tulos oli negatiivinen ja itkettää niin pirusti. Oliskohan kellään suositella mitään pettymyksenpoistolääkkeitä... Tosi inhottavaa kun jo jotenkin niin odotti sitä plussaa.



Nellariinalle joka tapauksessa hirmu iso onnitteluhali!



Labanen

Ensin Labaselle pahoittelut negasta! Ostahan levy Fazerin sinistä, minulla se ainakin vähän helpottaa kun saa oikein mussuttaa suklaata :)



Ja suuret onnittelut Jennille ja Nellariinalle! Käykäähän täällä edelleen kuulumisia kertomassa. Tosi ihanaa kun plussassitte, siitä tulee aina hyvälle mielelle.



Ja kiitoksia niille jotka päivähoitopaikasta onnittelitte. Olen ollut todella onnellinen ja helpottunut, on kivempaa aloittaa työt.



Galluppeihin, eli puoli vuotta ollaan asuttu paritalossa ja tykätään ihan hirveesti. Vähän ollaan laitettu ja nyt alkaa olla aika kotoisaa. Juuri saatiin laitettua tytön huone ja oisi tässä toinen huone mahdolliselle vauvallekin joka jää nyt odottamaan asukkiaan :)



Minun synnytys meni oikein hyvin ja siitä jäi ihan hyvät muistot, epiduraalia en edes ottanut vaan ilokaasulla selvisin. Ainoa mikä pelottaa seuraavaa synnytystä ajatellen on se ponnistaminen. Minulle tehtiin eppari, mutta pystyin onneksi istumaan. Alkuun olin todella väsynyt ja itkuinen kun se imettäminen oli niin järkyttävää mutta eiköhän se ole seuraavan kohdalla helpompaa kun tietää että kaikki kivut ym. hankaluudet kuuluvat alkuun ja menevät pian ohi.



Omaa napaa: meillä ei muuten limoista ym keskustella, kerron vain miehelle milloin pitäisi olla vähän aktiivisempi. Eli tänään kp15 ja tämän vauvan laskurin mukaan tänään pitäisi olla ovulaatio. Limoja oli viimeksi sunnuntaina kp10 ja nippailuja mahassa kp11. Olen vähän ihmeissäni että voisiko olla että ovis oli noin alussa. No saapi nähdä. Ei ole toiveet kovin korkealla tässä kierrossa.



Plussasäteitä ja mukavaa viikonloppua

matleena

[color=blue]VOIH! Pahoittelut labaselle negasta. Osta kuule pari levyä Fazerin sinistä ja pyydä mieheltä vierihoitoa, kyllä se sitten helpottaa.



Pitää taas mennä, kun oon koulussa....[/color]



-Taelsa.

JA EKKUNA ONNEA RONSKIN RUTISTUKSEN KERA NELLARIINALLE JA JENNILLE!!!!

IHANAA ETTÄ PIKKU IHMEITÄ ON TULOLLA!!



En eilen ennättänyt teidän seuraan joten nyt nopsa pinoutuminen ja uskon ennättäväni koneelle seuraavan kerran vasta maanantaina!



Joten...



Labanen: voimahalit! Hyvää kannattaa odottaa...tiedän...ei paljo luhduta!! Voimaa sisko!



yoginos: Hyvä että tilasit ajan! Asia tutkitaan perin pohjin ja saat/saatte lähteä puhtaalta pöydältä uuteen koitokseen, ellet sitten testaa + vkonloppuna! Hihi, oliskos maailman ihaninta!! ;)



Wilm@: Tsemiä piinailuihin! Pikkasen jännää...

Onko perhosia masun pohjalla? =)



G: Neitin kanssa meillä oli pitkänsitkeä synnytys!

Supparit alko 8.1 aamulla! Vessaan kun pungersin klo8 niin limatulppa irtosi ja siitä tasaisesti alkoi supistella! Sairaalaan mentiin 9.1 puol 1 yöllä ja olin silloi n. 3cm auki!

Ilokaasulla pärjäsin tosi pitkään ja vasta kun siitä " loppui" potku laitettiin epiduraali! Omat supistukset oli jotensakkin heikohkoja joten loppuvaiheessa oksitosiinitippa oli täysillä ja supistukset sen mukaisia!!

Eli meillä avautuminen kesti n. 23 tuntii ja ponnistus vaihe 55minsaa! Neiti autettiin maailmaan mahan päältä painamalla! Ja jälkikäteen kun näin kätilöä joka mahani päällä " hyppi" niin hän sanoi ettei ikinä ole kenenkään mahaa juntannut niin kovaa!!

Neiti synty sairaalan mukaan laskettuna-aikana ja neuvolan mukaan 40+1. Hän painoi tasan 4kg:tä ja oli 54cm pitkä! Kunnon kokoinen kultakimpale! Kätilönä oli n. 30v alalla ollut ihanan riuskan otteinen täti-ihminen ja hän teki niin hyvää työtä neulan ja langan kanssa että pystyin istua jo kotiin päästyä normaalisti kovallakin alustalla!

Synnytys oli ihanankamala kokemus! Toivon vaan että seuraavan kanssa ei mene " ylitöiksi" ... =)



Mutta kaikille tasapuolisesti hyvää viikonloppua!

Iloisia aikoja!

-S-

Onnea plussanneille!! Onnistuneita plussasäteitä ja ajatuksia pitää lähettää myös tähänkin suuntaan!



G-vastaus: Minulla synnytys oli todella helppo ja nopea. Kokonaiskesto oli hieman yli 6 tuntia, josta ponnistusvaihe oli 7 minuuttia. Epiduraalilla pärjäsin todella hyvin, ilokaasusta tuli vain huono olo. Seuraavan mahdollisen synnytyksen kanssa tarvii vaan olla tarkkana, koska voi olla vieläkin nopeampi. Hieman kyllä hirvittää, koska tähän mennessä synnytyskokemukseni on ollut niin ruusuinen, että mitäs jos kaikki meneekin päin vastoin!



Mutta sitä kerkeää murehtia myöhemminkin... nyt kun vielä olisi raskaana!



Odotuksen odottajan aika on tosi pitkä!



Nimim. kp 25/27-31 ja tuntuu kuin aika matelisi



Mutta mukavaa viikonloppua kaikille! Me saadaan miehen kanssa viettää lauantai ja sunnuntai laatuaikaa keskenään kun pikku-typy menee mun vanhemmille hoitoon!

Varmasti eka päivät menee haahuillessa ja sitten sitä alkaakin odottamaan ekaa neuvolaa ja ultraa ja mahan kasvua...odottamista kaiken aikaa. Ihanaa aikaa teille, ylimenevät onnet sitten plussapisaroina meille muille.



Pahoittelut negasta. vähän aikaa varmasti kipristää, mutta muutaman päivän kuluttua taas kalenteri käteen ja päiviä laskemaan. Voimia.



Mulla ensi viikko piinailua, kun en oikein tiedä miten tämä luomuierto asettuu. Onneksi loma alkaa keskiviikkona ja kauheasti menoa varattu joka päivälle, onneksi saan mennä yksin.



G: Ensimmäinen synnytys kesti 16 tuntia. 100km matkaa ja lähdimme varmuudeksi jo illalla. Perhehuoneessa sitten mies nukkui vesisängyssä... Kaasulla ja epparilla selvisin ja ponnistusvaihe oli lyhyt ja kivuton, hieman leikkasivat ja paraneminen oli hidasta. Tytön veivät heti happikaappiin ja silloin itkin kun jäin yksin paikattavaksi.



Seuraavalta lähdimme taas illalla ja perhehuoneeseen. Synnytys eteni nopeammin ja sain kaasua ja kohdunkaulan puudutuksen. Ponnistusvaiheen alussa ajattelin, että nyt kivut loppuu. Järkytyin kun se sattui mielettömästi, mutta oli kuitenkin muutamassa minuutissa ohi.Synnytys kesti 10tuntia. Kun vauva oli mahallani, aloin vuotamaan runsaasti. Jouduin seuraavana päivänä tiputukseen kun veriarvot romahti. Toipuminen oli vähän hidasta.



Kolmas oli pikalähtö kun poika oli yliaikainen ja oli jo monta viikkoa supistellut napakasti. Yhtäkkiä supistukset tuli 3min välein ja miestä saunasta huutelemaan. Matkaan päästyämme väli oli 2min, 100km matkaa ja lumipyry. Lauloin supistusten ajan ja nojailin takana etupenkkeihin. Miestä oli kuulemma pelottanut tosi paljon. Soitimme matkalta että otammeko ambulanssin, mutta vastasivat että kyllähän tiedät kun on jo kolmas. Salissa olin 10min ja poika syntyi, kokonaisaika 1h45min. Kait tuo jo syöksysynnytykseksi luokitellaan.

Viikon päästä olin jo aivan toipunut.



En tiedä mikä seuraava olisi, onhan edellisestä kulunut jo 6 vuotta.

Se oli se tunnin itku ja siihen se jäi. Tänään otetaan vähän alkoholia ja rentoudutaan, jutellaan asiasta (ettei vaan jää painamaan) ja sitten ensi kierrossa uutta yritystä :) Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, pettymys vain iski siinä vaiheessa niin etten saanu itkulta edes miehelle soitettua että ilmoitan tuloksen.