Kokeneet äidit, ärsyttävätkö esikoisiaan saavat kaverit joskus?

näin teini-ikäisen äitinä :)

Itsekkin olen ollut joskus esikoisen äiti ja luullut tietäväni kaikki. Nyt lapsia 4 ikähaitarilla 0-11 ja huomaan olevani aika tietämätön.

vaikka lapsia onkin "vasta" neljä ja vanhina "vasta" ekalla... :-)

suurperheiden (lue = 3 tai 4 lapsen äidit) raivostuttavat.



Heidän mielestään kukaan muu ei tiedä/osaa/tunne jne. yhtään mitään kun on _vain_ esimerkiksi kaksi lasta kuten minulla.

Toki tiedostan, että teinien äidit tietävät enemmän kuin minä. Mutta ehkä ne, joilla ei lainkaan ole lapsia, eivät kuitenkaan tiedä yhtään mitään. Siis millaista on olla vastuussa toisesta ihmisestä ylipäätään? Millaista on, kun ei ole omaa aikaa kun lapset vaativat huomiota koko ajan? Jne. t. ap

minusta he ovat yleensä tosi suloisia vauvojensa kanssa :)



Semmoiset kokeneemmat äidit, jotka tulevat neuvojansa tai kommentteja jakelemaan kysymättä, ärsyttävät toisinaan.



Esim. kun meillä kuopus nukkui puolen tunnin..tunnin pätkissä ja olin aivan kauhean väsynyt, muutamat teinien äidit kommentoivat "sitten sitä vasta joutuu unettomista öistä kärsimään kun lapset ovat teini-iässä". Ne tilanteet olivat semmoisia, että ko. äidit tulivat ihmettelemään nuutunutta olemustani, ja sitten opettivat kuinka oikeastaan en tiedä vielä mitään unenpuutteesta ö.Ö

Itse näyttivät pirteiltä ja raikkailta 'unenpuutteestaan' huolimatta.

Silloin suututti.

Mä kuuntelen kiltisti toisen ajatukset ja mielipiteet äitiydestä yms. ja nyökyttelen ja hymyilen. En koskaan korjaile tai sano omaa mielipidettä kahden oman lapsen kokemuksella, koska en halua vaikuttaa besserwisseriltä. Jokainen on vuorollaan esikoisen äiti, annetaan heidän olla sellaisia kuin on.

Kyllä jokainen huomaa käytännössä osoittautuuko aikaisemmat luulot perhe-elämästä oikeiksi vai vääriksi. Ei siinä ole mitään ärsyttävää.

Äitiä jolla itsellään on ollut kovasti ennakko odotuksia lasten saamisen suhteen voi ärsyttää seurata kun kaverit ovat samassa tilanteessa. Tämä kertoo myös siitä, että äiti on ollut aikanaan kovinkin epävarma ja tuulettelee nyt kun on selvinnyt edes siihen asti missä on nyt.

Turhaan ärsyynnyt. Suuntaa energiaa mielummin johonkin muuhun :)

Jos tässä joskus lapsen saan, niin taidan pitää kaikki ajatukset omana tietona, ettei mulle hyväntahtoisesti hymyillä tai sitte ärsyynnytä.

Toki tiedostan, että teinien äidit tietävät enemmän kuin minä. Mutta ehkä ne, joilla ei lainkaan ole lapsia, eivät kuitenkaan tiedä yhtään mitään. Siis millaista on olla vastuussa toisesta ihmisestä ylipäätään? Millaista on, kun ei ole omaa aikaa kun lapset vaativat huomiota koko ajan? Jne. t. ap

vaikka lapsia ei olisikaan, niin ei se tarkoita ettei voi tietää yhtään mitään. Joillakin lapsettomilla voi olla hyvinkin realistinen näkemys lapsiperheen arjesta jo ihan tuttavien elämää seuraamalla tai oman lapsuudenkotinsa perusteella. Ei siihen tarvitse muuta kuin tietynlaista herkkyyttä ja mielikuvitusta.

suurperheiden (lue = 3 tai 4 lapsen äidit) raivostuttavat. Heidän mielestään kukaan muu ei tiedä/osaa/tunne jne. yhtään mitään kun on _vain_ esimerkiksi kaksi lasta kuten minulla.

rasittava mahdoin itse olla koliikkia huutavan esikoiseni kanssa. Vilpittömästi toivon, että muilla olisi pääsääntöisesti helpompaa.



Nyt näitä on 3, en jaksa miettiä enää. Kunnon uhma ollut kaikilla, mutta itse koin koliikkivauvan kanssa elon (kahdella kolmesta) raskaimmaksi.



Tällä hetkellä taaperolla uhma pahimmillaan, lähes jo naurattaa, kun on silti lievempi (30 min tauotonta huutoa per kohtaus) kuin pojallamme oli (1h45min tauotonta huutoa per päivä). Se ei silloin naurattanut, jos sattui sylissä pikkusisko huutamaan koliikkiansa. Oi niitä aikoja..

En nyt mikään suurperheen äiti ole, mutta esikoiseni on 5-vuotias ja kuopus kaksi, joten jonkin verran on kokemusta jo tästä perheenäitinä olemisesta. Viime aikoina moni nuoruuden ystäväni on saanut lapsen tai alkanut odottaa esikoistaan. En voi sille mitään, että minua ärsyttää joskus heidän ajatuksensa siitä, millaista lapsiperheen elämä on jne. Lisäksi välillä ärsyttää, kun eräs, jonka lapsi on nyt 7 kk, kuvittelee jo tietävänsä, millaista perhe-elämä on ja lapsen kasvattaminen... :D aika erilaistahan se on esimerkiksi uhmaikäisen kanssa kuin vauvan, saati sitten, jos lapsia on useampi... mistä nämä tunteet johtuvat? Olenhan joskus itsekin ollut äitinä 'aloittelija', ja kuvittelin ehkä etukäteen tietäväni paljonkin lapsista ja äitiydestä, mutta matkan varrella on ollut paljon yllätyksiä, esimerkiksi totaalinen väsymys ajoittain, se, miten omaa lastaan voi joskus melkein vihata tämän kiukutellessa jatehdessä kaiken vaikeaksi jne. Onko muilla samanlaisia tunteita?

Yksikin esikoisen äiti on niin hysteerinen, ettei uskalla syöttää lapselleen mitään lisäaineita sisältäviä ruokia eikä myöskään ottaa mitään rokotuksia. Kuvioon kuuluu tietenkin myös ajatus, että oma lapsi on mahdollista kasvattaa täydellisesti. Tulevat harrastuksetkin on jo suunniteltu, vaikka lapsi on alle 2 v.



Eihän tuo minulta ole pois, mutta mitä mahtaa tapahtua, kun siperia opettaa ja tämä "supermamma" putoaa korkeuksistaan?



Itselläni on kolme lasta, joista kaksi kouluikäisiä.

mielestäni he ovat aika suloisia touhottaessaan vauvansa kasnsa. Ainoa, mistä haluaisin joskus heitä muistuttaa, on se, että itselleen pitää olla armollinen eikä vetää hirveää syyllisyyttä siitä, jos kaikki ei menekään ihan nappiin ja suositusten mukaan.



Jokainen on omalla tavallaan äiti ja handlaa elämänsä kuten parhaaksi näkee. Jos joskus olenkin asioista eri mieltä, yritän pitää mielipiteeni ihan ominani. ;)

Lapset kulkee ruttuisissa risoissa vaatteissa ja mihinkään ei oteta kantaa, kun ollaan niin rentoja.



Ja niin ylivertaisia, kun määrä on jo aikaa korvannut laadun. Mieluiten vielä mukula/vuosi-tahdilla, että voidaan oikein kehua suoritusvauhdilla...

Minua ärsyttää ihminen joka tulee toisille sanomaan miten ollaan ja eletään.



Me ollaan me ja te olette te. Olen selvinnyt esikoisen ja neljän kanssa, samat kannat oli ennen sitä ensimmäistäkin. Tapoja olen sitten muutellut sen mukaan mikä toimii kunkin lapsen kohdalla.



En mene sanomaan miten lapsien kanssa ollaan. Mikä toimii teillä, ei ehkä toimi meillä ja päinvastoin.



Joskus joku sanoi että älä laula lapselle tuutulauluja (enkä sitten laulanut kahdelle ekalle) mutta onneksi tajusin kokeilla kolmoselle eikä mikään ole niin mukavaa kun laulaa lapsi uneen -huonolla äänellä-



Liika omapäisyys ja (kaikki)tietävyys on kamalaa, eikä siihen auta se että on lapseton tai omaa 20 lasta.

Jos ryttää toisten tekemiset, niin se ongelma on siinä ihmisessä. Ehkä siitä kasvaa ulos ehkä ei. Pahimmillaan siitä voi koitua omalle perheelle haittaa kun joku lapsi tarttisi toisenlaista lähestymistapaa?

Minua lähinnä ärsyttää ne äidit jotka haluavat jakaa vaan kauhujuttuja ja huonoja kokemuksiaan minulle, joka odotan esikoistani. Antakaa minun pitää haavekuvani tai turhat kuvitelmani, ettei minun tarvitse etukäteen stressata miten kamalaksi elämä tulee muuttumaan! Kyllä minä sitten sopeudun, mutta on aivan turha murehtia edessä olevista vaikeuksista vielä nyt! Ja kun neuvoja tullaan tuputtamaan ihan kysymättä, niin vaikeaahan siinä on pysytellä positiivisena...

Ymmärrän, että tapoja olla äiti on erilaisia. Tarkoitin lähinnä sellaisia luuloja, joita ihmisillä on perhe-elämästä:



Esim.

-Aion mennä rockfestareille, jotka ovat 3 viikko lasketun ajan jälkeen

-meidän 6 kk lapsi se on niin sosiaalinen, kun nauttii muskarista

-ei meidän vauva vaan valvota ja tuskin alkaakaan valvottamaan (vauva 3 kk ikäinen)

-miksi en voisi tehdä väitöskirjaa äitiyslomalla?

-etkö saa pidettyä lapsiasi kurissa, kun ne saavat kiukku/uhmkohtauksia?



jne.

Minua lähinnä ärsyttää ne äidit jotka haluavat jakaa vaan kauhujuttuja ja huonoja kokemuksiaan minulle, joka odotan esikoistani. Antakaa minun pitää haavekuvani tai turhat kuvitelmani, ettei minun tarvitse etukäteen stressata miten kamalaksi elämä tulee muuttumaan! Kyllä minä sitten sopeudun, mutta on aivan turha murehtia edessä olevista vaikeuksista vielä nyt! Ja kun neuvoja tullaan tuputtamaan ihan kysymättä, niin vaikeaahan siinä on pysytellä positiivisena...

Komppaan tätä ja olen kolmen lapsen äiti!