Saako työpaikkakokouksessa ottaa epäkohdat esille

niin eri juttuja ja niiden lähtökohdat olla ihan laidasta laitaan. Ei palsta voi mitenkään tietää, mistä on kyse sun työpaikalla. Valaise vähän enemmän, onko kokous esim. säännöllisesti toistuva, onko aiheet/esityslista kerrottu etukäteen vai mitä?

Eikös se siellä kannattaisi. Tosin voin omasta kokemuksesta sanoa, että kun nostat kissan pöydälle, voivat muut olla hiljaa.



Olin kuunnellut pitkän aikaa, kun muut rutisivat pomon selän takana työkuvioiden muutoksista. Kokouksessa päätin ottaa puheeksi työkuvioiden muutokset. Yllätykseksi kukaan muu ei sanonut mitään vaan olivat hiljaa. Ei mua haitannut kuitenkaan, että olin ottanut asian puheeksi, mutta ihmetyttää vain se into puhua asioista selän takana ja sitten kun olisi mahdollisuus tehdä jotain asian eteen, kukaan ei sano mitään. :o

Hankalia ongelmia työyhteisössä, esimies moittii osaa henkilökunnasta, osaa kohottaa. Työnjaossa epäselvyyttä.

Kaikki tietää epäkohdat, mutta kukaan ei nosta kissaa pöydälle.

Kokous nimenomaan tuota tilanteitten käsittelyä varten, mutta kukaan ei halua olla pahis, joka ottaa asiat puheeksi.

Hankalia ongelmia työyhteisössä, esimies moittii osaa henkilökunnasta, osaa kohottaa. Työnjaossa epäselvyyttä.

Kaikki tietää epäkohdat, mutta kukaan ei nosta kissaa pöydälle.

Kokous nimenomaan tuota tilanteitten käsittelyä varten, mutta kukaan ei halua olla pahis, joka ottaa asiat puheeksi.

Juttele hänen kanssaan ennen kokousta. Kuka muuten tekee kokoukseen esitykset tai ylipäätään vetää sen läpi?

yhdessä, vaikka sille luodaan mahdollisuudet.

Onko sitten mukavampi rupatella tyytymättömänä nurkan takana kuin ottaa asiat reilusti esille.

Vai onko niin, että siihen loppuisi käytäväpuheet, jos asiat oikeasti otettaisiin käsittelyyn. Vai halu pysyä nykyisen kaltaisessa tilassa, eikä muuttaa mitään.



ap

työpaikalla luottamusmiestä? Yritä jonkun kanssa sopia, että otatte vaikka yhdessä asia puheeksi. Luotettava sellainen. Ettet joudu yksin silmätikuksi. Mieluinten mahdollisimman monen kanssa puhutte, että nyt otatte kaikki epäkohdat esiin.



Ikävä kyllä olen todennut sen, että vaikka porukassa asioista sovitaan, ei välttämättä sovittu pidäkään vaan muut voivat luistaa päätöksistä. Siinä on yksin ikävä olla silmätikkuna, jos muut pettävät.

ja osa vaikenee. Kumpi lopultakin kurjempaa, selän takana lietsominen vai puhuminen suoraan, jossa vastapuoli voi esittää oman argumenttinsa.

yhdessä, vaikka sille luodaan mahdollisuudet.

Onko sitten mukavampi rupatella tyytymättömänä nurkan takana kuin ottaa asiat reilusti esille.

Vai onko niin, että siihen loppuisi käytäväpuheet, jos asiat oikeasti otettaisiin käsittelyyn. Vai halu pysyä nykyisen kaltaisessa tilassa, eikä muuttaa mitään.

ap

Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa jokunen vuosi sitten. Sovittiin että työsuojeluvaltuutettu ja minä otetaan asia esille työpaikkakokouksessa ja muut osaston työntekijät ovat siinä takana sitten. Kaikki oltiin keskenämme samaa mieltä ennen kokousta ja tosiaan yhdessä sovittiin asian esilleotosta kokouksessa.

Sitten kun kokouksen aika tuli, työsuojeluvaltuutettu olikin yllättäen kipeä ja jouduin yksin esittelemään sen. Pomo kysyi muilta, onko tässä mitään perään ja onko muilla samanlaisia kokemuksia. 18 ihmisestä vain yksi vastasi! Muut pudistelivat päätään eivätkä osanneet kertoa esimerkkejä vaikka jokainen heistä oli aikaisemmin postittanut useita esimerkkitilanteista työsuojeluvaltuutetulle!

Luin yhden esimerkin työsuojeluvaltuutetun mulle toimittamista papereista niin pomo kysyi onko tämä totta ja kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Tilaisuus päättyi siihen, kun pomo kysyi kokoukselta että eiköhän me nyt ohiteta tämä kriisi kahden pettyneen henkilön mielenpurkauksena ja lähdetä puhtaalta pöydältä!

No, mä istuin naama punaisena ja muut kusi sukassa eikä kukaan sanonut mitään. Sen jälkeen kaikki jatkui entisellään, ongelmat paheni mutta kukaan ei uskaltanut senkään vertaa ottaa asioita esille kun aikaisemmin.

Itse en ole koskaan sen jälkeen puuttunut mihinkään, koittanut vain kestää. Yksi tilanne tuli jossa työsuojeluvaltuutettu meni yhden toisen työntekijän kanssa kertomaan tälle toiselle syntyneestä ongelmatilanteesta pomon esimiehelle, niin pomonpomo sanoi että "mullahan on tässä mustaa valkosella (kokouksen pöytäkirja) että ongelmat ovat ohi, mikä teitä nyt taas vaivaa".

Ongelmavyyhdistä päästiin vasta kun pomo siirtyi toisiin tehtäviin ja tilalle tuli uusi pomo, joka ihmetteli miten tämä osasto on yleensä voinut toimia. :=DD

Vastuu sälytetään sille, joka uskaltaa puhua, mutta muut vetäytyvät. Ja nämä muut ovat niitä, jotka käyttävät karkeinta kieltä epäkohdista.

Kun asioita otetaan esiin, saatetaan yllättäen mennäkin toiselle puolelle eli lähdetäänkin tukemaan sitä, joka on siihen asti kaikkien mielestä toiminut väärin!

Silloin herää empatiat, että enhän mä voi asettua tuota vastaan, sillä on varmasti niin kurjaa.

Näin ollen ei mikään tule muuttumaan, vaan välit kiristyvät entisestään. Kaikki ovat varpaillaan ja tyytymättömiä, etsivät virheitä toisistaan, vaikka päällimmäinen syy olisikin johdossa.

Itselle tulee kokemus, ettei kannata puhua mitään kellekään ja jos tuodaan epäkohtia esille, niin pitää kehottaa puhumaan asianomaiselle, ei minulle.

yhdessä, vaikka sille luodaan mahdollisuudet.

Onko sitten mukavampi rupatella tyytymättömänä nurkan takana kuin ottaa asiat reilusti esille.

Vai onko niin, että siihen loppuisi käytäväpuheet, jos asiat oikeasti otettaisiin käsittelyyn. Vai halu pysyä nykyisen kaltaisessa tilassa, eikä muuttaa mitään.

ap

Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa jokunen vuosi sitten. Sovittiin että työsuojeluvaltuutettu ja minä otetaan asia esille työpaikkakokouksessa ja muut osaston työntekijät ovat siinä takana sitten. Kaikki oltiin keskenämme samaa mieltä ennen kokousta ja tosiaan yhdessä sovittiin asian esilleotosta kokouksessa.

Sitten kun kokouksen aika tuli, työsuojeluvaltuutettu olikin yllättäen kipeä ja jouduin yksin esittelemään sen. Pomo kysyi muilta, onko tässä mitään perään ja onko muilla samanlaisia kokemuksia. 18 ihmisestä vain yksi vastasi! Muut pudistelivat päätään eivätkä osanneet kertoa esimerkkejä vaikka jokainen heistä oli aikaisemmin postittanut useita esimerkkitilanteista työsuojeluvaltuutetulle!

Luin yhden esimerkin työsuojeluvaltuutetun mulle toimittamista papereista niin pomo kysyi onko tämä totta ja kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. Tilaisuus päättyi siihen, kun pomo kysyi kokoukselta että eiköhän me nyt ohiteta tämä kriisi kahden pettyneen henkilön mielenpurkauksena ja lähdetä puhtaalta pöydältä!

No, mä istuin naama punaisena ja muut kusi sukassa eikä kukaan sanonut mitään. Sen jälkeen kaikki jatkui entisellään, ongelmat paheni mutta kukaan ei uskaltanut senkään vertaa ottaa asioita esille kun aikaisemmin.

Itse en ole koskaan sen jälkeen puuttunut mihinkään, koittanut vain kestää. Yksi tilanne tuli jossa työsuojeluvaltuutettu meni yhden toisen työntekijän kanssa kertomaan tälle toiselle syntyneestä ongelmatilanteesta pomon esimiehelle, niin pomonpomo sanoi että "mullahan on tässä mustaa valkosella (kokouksen pöytäkirja) että ongelmat ovat ohi, mikä teitä nyt taas vaivaa".

Ongelmavyyhdistä päästiin vasta kun pomo siirtyi toisiin tehtäviin ja tilalle tuli uusi pomo, joka ihmetteli miten tämä osasto on yleensä voinut toimia. :=DD

usein "kipeitä" tai "tärkeässä kokouksessa" tai "koulutuksessa", kun heidän pitäisi hoitaa luottamustehtäväänsä liittyviä asioita työntekijöiden puolesta. Moni on noissa hommissa vain siksi että asemaan liittyy irtisanomissuoja, muu ei heitä kiinnosta.

Vältetään ikävää tilannetta ja järkätään itselle vaikka mikä tahansa koulutus tai tauti välttyäkseen kokoukselta.

Jos työntekijät eivät pysty osoittamaan ongelmia toteen, niin miksi sitten yleensä rutista ja kitistä. Moni moittii pomoja vain siksi että ovat kateellisia kun haluavat itse pomoksi eivätkä ole päässeet. Ja se nyt vaan kuuluu työpaikkakulttuuriin, että pomoja haukutaan.

Pomonne hoiti tilanteen hyvin kun kuittasi perusteettoman mielenpurkauksen ja vei tilanteen ratkaisuun asti eikä enää sen jälkeen ruvennut pomottamaan sua. Saisit olla onnellinen että hän yleensä antoi sun pitää työpaikkas, moni pomo olis ruvennu vainoamaan sua niin että lopulta olisit ollut kypsä sanoutumaan irti.

mutta tosi tilanteessa ollaan tosi nynnyjä ja piiloudutaan muiden selän taakse. Toki työpaikoissa on eroja. Suomalaisissa istuu todella tiukassa pomopelko ja esimiesasemassa olevan henkilön kunnioitus. Myös niillä muuten niin teräväsanaisilla.



Jos lähtisin itse ottamaan esiin epäkohtia en odottaisi, että saisin keltään tukea.



Kannattaa lähteä lähestymään ongelmaa ihan eri näkökulmasta. Ensinnäkin ongelmaa ei saa kutsu ongelmaksi vaan haasteesksi tai ihan joksikin muuksi. Ja koskaan ei saa syyttää ketään ongelmasta. Jos syyttää saa varmasti ko. ihmisen/ihmisten vihat päälleen, eikä asia ratkea mihinkään.



Ja "ongelmaan" kannattaa yrittää keksiä alustava ratkaisuehdotus jo ennen kokousta. Ja sekin esittää siten, että tässä olisi yksi ehdotus, jota voitaisiin yhdessä kehitellä eteenpäin. Jos esittää suoran ratkaisun, niin jotkut ajattelevat että tuo haluaa päteä tai jyrätä. Eikä kannata suuttua, jos joku esittää kommenteja omaan ehdotukseen, vaan aina kehua että tuo on hyvä idea, tai tuota näkökulmaa en ollut ajatallutkaan. Näin keskustelu pysyy avoimena ja rakentavana.



Oikeasti vaatii hirveästi psykologiaa saada ihimiset puhumaan oikeasta "ongelmasta". Ja harva tähän pystyy sillä suomalaiset ovat kovia puolustamaan omaa asemaansa ja kehujen antaminen ideasta on jo ihan kummallista.



Konsulttina voin sanoa, että näillä ohjeilla pärjää pitkälle vaikeidenkin asiakkaiden kanssa.

ja paikka on, ei sitten mitään todellisia hankaluukisa ole ollutkaan.

siihen, että tilanten tyynnyttämiseksi kutsutaan työpaikkakokous koolle, mutta oikeasti sillä ei haeta mitään ratkaisuja. Syynä on yleensä se, että todellinen pyrkimys ratkaista tilanne johtaisi yhden tai useamman tahon suuttumukseen ja sitä suomalainen työnantaja pyrkii viimeiseen asti välttämään vaikka seurauksena oliskin tuottavuuden dramaattinen lasku tms.

Hienoa teatteria, mutta ei tuloksia. Ikävä kyllä.

Luottamusmiehet ja vastaavat ovat yleensä vain työnantajan marionetteja joiden tärkein tavoite on turvata omien etujensa säilyminen.

ottaa asiat esille. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, vaikka selän takana olisikin ties mitä purnauksia.

Hyvä lääke tähän on se, että ottaa puheeksi asianomaisen kanssa vain itseä koskevat asiat.

Muut pitäköön huolen itsestään.

Tiedän tilanteen, jossa yksi tt otti hankalat tilanteet käsittelyyn ja vähän aikaa sen jälkeen yksi takana päin puhuja syyllistikin sitten sitä asian esille tuojaa.

Meidän firman pomo sanoo aina että jos on valittamista tai ei työnteko innosta voi vapaasti häipyä. Talon ulkopuolella on kuulema jonossa väkeä oven ripaa nykimässä joten korvaaja löytyy aina. Aika harvalla on valittamista ja jos on ollu niin työt on loppunu lyhyeen.

uutena työntekijänä en menisi vetämään esiin mitään epäkohtia en ainakaan koeaikana. Monesti työpaikoissa on hiljainen hyväksyntä asialle ja uuden työntekijän innolle vain naureskellaan ja/tai se koetaan arvosteluksi.



Kannattaa ensin tutkailla asiaa kuka käyttää sanaa tällaisissa kokouksissa ja mitä sanotaan. Huomaat pian ketkä uskaltavat sanoa ja puhutaanko kokouksessa edes oikeasta ongelmasta vai vedetäänkö jotain teatteria.



jos esimies ei ole oikeasti halua nähdä/tunnustaa ongelmaa tai ole epäkohdan poistamisen kannalla, niin mikään ehdotus ei mene läpi vaikka kuinka yrittäisi. Tämän kyllä huomaa siitä miten esimies kokousta johtaa.

On pidettävä yllä kulttuuria, jossa sallitaan esimiehen haukkumiset ja takana päin puhumiset. Esimies moittii toista alaista toiselle.

Parempi on puhua soopaa ja viedä into töistä ja saattaa herkemmät ihmiset saikuille.

Ei kuplaa saa rikkoa, sillä mitä tulee tilalle, kun arat asiat käsitellään, eikä vatvomista löydy?

Joutuu vaikka kehittämään työtään tai mikä pahinta-itseään.

Pitää hymyillä ja kehua firmaa. Kaikki ongelmat pitää vaieta kuoliaaksi.