Kauanko nukutatte yli 4-vuotiaita lapsianne?

ei ole nukutuksia, nukahtaa sit kun on väsynyt. Koitapa vaikka herättää aiemmin?



Ihme rumbia joidenkin tunteja kestävät nukutukset. Jos nukuttaminen kestää joka ilta pari tuntia, niin eikö järki sano, että lapsi ei ole väsynyt? Millä logiikalla sanotaan, että lapsi tarvitsee sen tietyn määrän unta ja nukkumaan mennään aina samaan aikaan, kun tosiasiassa se lapsi ei ikinä nuku sitä tiettyä aikaa ja nukahtaa aina myöhemmin?



Eikö olis kiva vaikka käyttää siihen yhteiseen aikaan ne pari tuntia sen sijaan, että nuttura kireällä nukuttaa lasta koko illan?

Meillä ei ole muita lapsia.

Ainokaisia usein "paapotaan" liikaa ja opetetaan vaatimaan esim. nukutuksia. Hiukankin vaativampi lapsi kun heittäytyy nukutushommissa hankalaksi ja vanhempi antaa periksi, niin äkkiä ollaan siinä tilanteessa, että nukutuksiin kuluu tuntikausia.

Omaa esikoistanikin jouduin nukuttelemaan kuvaamallasi tavalla juuri tuonne 4-5-vuotiaaksi asti, kun hän ehti siihen oppia pikkutaaperona ennen sueraavan lapsen syntymää. Esikoinen on aina ollut vaativa lapsi ja pienenä se ilmeni mm. nukutushommissa ja yöllä. Meillä tilanne laukesi siihen, että muutimme ja lapsi sai oman huoneen (ei tarvinnut jakaa sisaruksen kanssa), jossa sitten oppi nukahtamaan itse.

Nyt meillä on neljä lasta, nuorin 5v eikä yhtäkään näistä kolmesta nuorimmasta ole tarvinnut "nukuttaa" yli 2-vuotiaana. Iltasatu ja hyvät yöt ja lapsi jää nukkumaan. Jos uni ei tule, voi katsella kirjaa vähän aikaa. Hanaklina iltoina otamme avuksi satu-cd:t, joita voi sitten lapsi kuunnella hiljaisella äänellä jonkin aikaa.

Meillä on ollut pienestä pitäen tapana iltasatu+ iltarukous ja sitten nukkumaan.



Toisessakin ketjussa mainitsin, että nukuttaminen tuo mieleeni anestesian sairaalassa. Koskaan meillä ei ole varsinaisesti "nukutettu" yhtään lasta, ei omia eikä vieraita. Lapselle on annettu rauha nukkua. Sitten on vaan valvonut, jos ei ole uni tullut.

Aika sairasta tuo teidän meininki.

ihan todella sitä mieltä?

Itse olen alkanut huolestua parisuhteemme tilasta, koska haluaisin toisenkin lapsen.

Mutta asiaa hanaloittaa se, ettei meillä ole koskaan yhteistä aikaa miehen kanssa, koska minun rytmit menee lapsen tahdissa.

Ap

Me kyllä ymmärrämme sen, että lapsi on sinun elämäsi tärkein sisältö ja aurinkosi. Silti sinun kannattaisi pikkuisen hellittää, eli alkaa elämään omaa elämääsi ja antaa lapsenkin elää omaansa - edes nukkuma-aikaan.

Ei se ole normaalia, että naisen elää vuosikausia lapsensa ehdoilla. Sen nyt vielä käsittää, että imetysiässä ollaan kylki kyljessä jatkuvasti, mutta jotain rajaa!

Käytännön neuvoja olet saanutkin. Luultavasti sinä et missään tapauksessa voi niitä noudattaa. Päiväunia voi lyhentää tai jättää kokonaan pois, tai herättää aikaisemmin.

Jos välttämättä haluat ehdottomasti nukuttaa, niin aloita se manööveri tuntia myöhemmin.

Iltasatu ja piste perään. Isä nukuttaa joka toinen ilta ja sitten taas äiti.

Ei lapsi voi päättää noista asioista. Jo tänään laita isä lukemaan se satu ja sillä selvä.

Nuo kestävät noin 15-30 min. Jos on mennyt tosi myöhään, niin sitten vain laulu ja rukous 5min.

Ketään ei nukuteta, vaan iltapuuhien jälkeen viedään sänkyyn, peitellään ja pusutellaan.

lapsset laitetaan nukkumaan. Eli en ole ikinä nukuttanut kumpaakaan lasta sekuntiakaan- ja toimii. Niin lasten nukahtaminen kuin parisuhdekin.

nyt hän on reilu 4-vuotias. Alusta asti on nukahtanut omaan sänkyyn, mutta meidän huoneessa kyllä nukkuu vieläkin.

lapset 3,6 ja 8v. Luen iltasadun, laulan jokaiselle oman laulun, sanon hyvää yötä ja poistun alakertaan. sinne nukahtavat.

No silloin kun esikoinen oli pienempi se ei mennyt ihan näin. Eli ensin luettiin kirja, sitten kerroin tarinan omasta päästä ja sitten lauloin kaikki tuutulaulut jotka osasin ja sitten makasin vieressä niin kauan että uni tuli. Yhteensä tähän meni 1-2 tuntia.

koita antaa lapselle illasta aikaa muualla kuin nukutuspuuhissa. ennen iltapalaa teette joko sinä tai miehesi lapsen kanssa jotain mistä lapsi saa huomiota yms. ja iltapalan jälkeen sylittelet ja katsotte vaikka tv:tä, sitten hammaspesu, yksi satu sängyssä. älä anna muuta huomiota. toi on kyllä pitkä aika toi 1-1.5 "nukutella". jos ei nuku nopeammin niin myöhennä nukkumaan menoa.

lapsset laitetaan nukkumaan. Eli en ole ikinä nukuttanut kumpaakaan lasta sekuntiakaan- ja toimii. Niin lasten nukahtaminen kuin parisuhdekin.

Eli ne päiväunet ehdottomasti pois.



Mä nukutan meidän 4-vuotiaan, mutta se nukahtaakin 10 minsassa, kun ei nuku enää päiväunia, ei ole yli vuoteen nukkunu. Just siks, että iltanukahtaminen kesti silloin aina pari tuntia. Päiväunillekkaan ei meinannu nukahtaa.



Eli jos iltanukahtaminen kestää noin kauan, niin päiväunet pois!!!



Parisuhteelle jää silloin hyvin aikaa.

nukuteta lapsia vaan nukahtavat itsekseen.

Parisuhde siinä kärsii jos äiti viettää 1-2tuntia illassa 4vuotiasta nukuttamassa.



Meillä ovat kaikki lapset nukahtaneet itse omiin sänkyihin 1 vuotiaasta alkaen.

Ei olla nukuteltu kuin poikkeustilanteessa tai kipeänä joskus. Ja onko tilanpuute syynä miksi vielä nukkuu samassa huoneessa??? 4v kiireellä oman oven taa!

Ei olla nukuteltu kuin poikkeustilanteessa tai kipeänä joskus. Ja onko tilanpuute syynä miksi vielä nukkuu samassa huoneessa??? 4v kiireellä oman oven taa!

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

meillä 6v, 9v ja 11v menevät sänkyyn klo 21. isä lukee 6v:lle iltasadun ja se on siinä.

2v:n nukutan syliin tai sohvalle siinä ysin tienoilla. Luen muutaman pienen kirjan. Aikaa kuluu 2v:n nukuttamiseen 0-30 min , riippuen päiväunien määrästä. Tänään nukahtaa varmasti heti saunan jälkeen ilman satuja ja saa vaan heittää sänkyyn.

Muuten en ihan täysin ymmärrä, miten tämä liittyy nukuttamisasiaan. Kyllä meilläkin lapset ovat pieninä nukkuneet samassa huoneessa vanhempien kanssa, mutta ei heitä silti ole erikseen nukutettu esim. vieressä makaamalla. Lapset kuitenkin yleensä menevät nukkumaan aikaisemmin kuin vanhemmat.

Ei olla nukuteltu kuin poikkeustilanteessa tai kipeänä joskus. Ja onko tilanpuute syynä miksi vielä nukkuu samassa huoneessa??? 4v kiireellä oman oven taa!

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

meillä lapset siirtyneet omiin sänkyihin n 2v ja siinä tienoilla myös varsinaiset nukuttamisrituaalit lopetettu. Iltasatu luetaan niin vanhoille ku haluavat mutta eivät ole itse jo lukevat halunneet.



Pienimmän kanssa kyllä aina ollut isosisarus samassa huoneessa eli se tuonut varmaan tiettyä turvaa myös nukahtamistilanteeseen..



Sun täytyy kyllä nyt muuttaa tuota tapaa. on ihan liian raskasta.

Meillä on lapset 3,5v. ja 8v. joille illalla luetaan iltasatu ja lauletaan. Sit sanotaan hyvä yöt ja nukahtavat sitten itse. Silloin kun molemmat on kotona illalla toinen lukee toiselle. Minusta tuo pieni iltahetki on hirmu kiva ennen nukkumista ja molemmat lapset odottavat sitä joka ilta mutta ei siihen toista tuntia aikaa mene.