Tiedätkö/tunnetko pariskuntia, joilla iso ikäero?

Hyvin tämä toimii meidän mielestä. Muutkin ovat oppineet pitämään melut mahassaan. Onneksi liikutaan sellaisissa piireissä, että näillä jutuilla on aika vähän väliä. Mulla ennestään 3 lasta ja ensimmäinen yhteinen tulossa.

minä nyt 40, miea täyttää pian 58. hyvin on mennyt 10 vuotta

Mies 40v, mä 23v. 2v takana.

Ikäeroa 15-20 vuotta. Kahdessa tapauksessa nainen on miestä vanhempi, muut ovat näitä perinteisempiä, "mies vaihtanut nuorempaan"-tapauksia. Toisilla on lapsia, toisilla ei.

Suhteet toimivat nähdäkseni hyvin ja ovat kestäneet pitkään.

[/quote]

... mutta jos se vanhempi osapuoli sairastuu esim. kuuskymppisenä alzheimeriin tms. Sellasen omaishoitajana sitten itse 35-40- vuotiaana, mahdollisesti vielä aika pienet lapsetkin... ei tasan ole herkkua.

[/quote]

se lyhetnää elinikää, ei sitä sairastella vuosikymmeniä. Googlaa vaikka laulajatar Carola.

yhdessä (naimisissa) ollaan oltu 7 v. ja hyvin menee.



Minä jopa luulen että jonkinlainen ikäero on useimmiten vain hyväksi suhteelle.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2011 klo 09:00"]

yhdessä (naimisissa) ollaan oltu 7 v. ja hyvin menee.

Minä jopa luulen että jonkinlainen ikäero on useimmiten vain hyväksi suhteelle.

[/quote]

Tämä on vanha viesti mutta löytyi kun googlasin aihetta nimeltä ikäero.

Voisiko joku kertoa millaista on, kun ikäero on ns. väärään suuntaan eli nainen on huomattavasti vanhempi kuin mies?

Olen tavannut miehen, joka on minua 16 v nuorempi.

Me emme seurustele tms. mutta en muista että yhdenkään miehen kosketus, siis pelkkä käsien ottaminen omaansa, saisi aikaan sellaisen tunnemyrskyn sisällä kuin tämän pojan kohdalla.

Mikä on tämmöisen suhteen tulevaisuus? Kun hän on 54 v, minä olen 70 v. Se on aika kamala ikäero.

Nythän se on vain pahennusta herättävä ja edellyttää minulta jotain ikuista nuorekkuutta, kun toinen on alle 35 ja minä kuitenkin matkalla kohti 5-kymppisiä.

Tiedän ja tunnen. 20 v. ja yli. 

Jotkut suhteista toimivat, jotkut ovat loppuneet. Sen enempää suhteessa "onnistuminen" kuin "epäonnistuminenkaan" ei ole nähdäkseni johtunut ensisijaisesti ikäerosta, vaan ihan niistä samoista asioista, jotka saavat suhteet onnistumaan/ epäonnistumaan muutenkin. Ihminen tuo parisuhteeseen vähän muutakin kuin syntymävuotensa ;-)

En miettinyt aiemmin, mutta nyt miehen täytettyä 50, olen alkanut surra asiaa. Toisaalta ei elämää voi elää niin, että miettii huomista liikaa. Sitä paitsi ei ne samaa ikäluokkaakaan olevat pariskunnat maailman tappiin aina yhdessä ole. Tuntuu, että paremmin meillä menee kuin monilla kaveripariskunnilla ja monet on jo eronneetkin lasten ollessa pieniä, kun meillä menee hyvin.

Kuka valitteli, ettei mies jaksa. Kyllä meillä jaksaa. Hänhän on meidän perheen sirkus, joka järjestää lasten huvit, kun mä olen tylsä ja väsynyt.:)

Ikäeroa 16 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2011 klo 22:27"]

Mietittekö tulevaa, että mitä sitten kun mies on eläkeiässä? Tai vielä vanhempi ja itse olette kuitenkin vielä kaikissa ruumiin ja sielun voimissa?

[/quote]

hyvä, että äiti jää sitten edes henkiin, kun isä kuolee lasten ollessa murrosiässä

Minä olen 47 ja mies on 31. Naimisissa ollaan oltu 9 vuotta ja hyvin toimii. 

Tiedän muutaman tällaisen pariskunnan ja pari niistä tunnen paremmin. Ikäero 15 vuotta ja enemmän ja mies aina vanhempi.

Kummassakin paremmin tuntemassani pariskunnassa nainen ihailee tai ujostelee miestään. Syntyy vaikutelma että hän olisi naimisissa opettajansa tai muun auktoriteetin kanssa.

Monissa pareissa mies vaikuttaa ikäistään nuoremmalta sitten yli 70-vuotiaana, tai on ainakin keskimääräistä aktiivisempi, kun taas nainen näyttää 50-vuotiaana ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta täysmummolta.

Miesten suhteet edellisten liittojen lapsiin ovat vaikeita ja jopa katkenneita. Uusi vaimo eristää miestään miehen entisestä elämästä, muun muassa vanhoista ystävistä, ja se on omiaan aiheuttamaan katkeruutta.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2011 klo 22:42"]

turha miettiä tulevaa ja sitä mitä sitten kun se vanhempi mies kuolee aikaisemmin... meillä äitini kuoli viisi vuotta isääni aiemmin... eli turha näitä on pohtia niin paljon

[/quote  Voihan laittaa miehen laitokseen koska suht pienet lapset vielä. Lapset on kuitenkin numero 1

... mutta jos se vanhempi osapuoli sairastuu esim. kuuskymppisenä alzheimeriin tms. Sellasen omaishoitajana sitten itse 35-40- vuotiaana, mahdollisesti vielä aika pienet lapsetkin... ei tasan ole herkkua.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 08:26"]

Minä olen 47 ja mies on 31. Naimisissa ollaan oltu 9 vuotta ja hyvin toimii. 

[/quote]

Onko teillä lapsia?

Miten yhteisö , sukulaiset ovat suhtautuneet? näytättekö ikäisiltänne, eli nuori mies ja keski-ikäinen nainen. sillä vaikka miten vaatteet sitä ja tätä, se ikä on tulee ja sitä tulee vain lisää, se näkyy.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 08:26"]

Minä olen 47 ja mies on 31. Naimisissa ollaan oltu 9 vuotta ja hyvin toimii. 

[/quote]

Onko teillä lapsia?

Miten yhteisö , sukulaiset ovat suhtautuneet? näytättekö ikäisiltänne, eli nuori mies ja keski-ikäinen nainen. sillä vaikka miten vaatteet sitä ja tätä, se ikä on tulee ja sitä tulee vain lisää, se näkyy.

[/quote]

 Meillä on kaksi yhteistä lasta ja lisäksi lapsia ensimmäisestä avioliitostani.

Yhteisö ja suku on suhtautunut kannustavasti. Omat vanhempani pitivät epäsovinnaista liittoa minulle "luonnollisena". Ainoa joka alussa kauhisteli oli miehen äiti ja sen ymmärrän hyvin. Nykyään olemme kuitenkin jo vuosia olleet hänen kanssaan hyvät ystävät ja hänkin pitää liittoamme hyvä ja kummallekin sopivana.

En ole ulkonäköni puolesta mitenkään nuorekas saati pukeudu siten. 

Ihan ikäiseltäni näytän.

Jos isä on kasvattanut jo yhden setin vauvoja, ei välttämättä jaksa uudelleen. Päätyy sitten ostamaan omaa rauhaa ja tilaa rahalla. Lapset siis saavat kaiken paitsi läsnäoloa. Harvoin nuoret naiset edes rakastuvat vanhoihin tyhjätaskuihin, joten isoihinkin ylilyönteihin on varaa...

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 11:55"]

Jos isä on kasvattanut jo yhden setin vauvoja, ei välttämättä jaksa uudelleen. Päätyy sitten ostamaan omaa rauhaa ja tilaa rahalla. Lapset siis saavat kaiken paitsi läsnäoloa. Harvoin nuoret naiset edes rakastuvat vanhoihin tyhjätaskuihin, joten isoihinkin ylilyönteihin on varaa...

[/quote]

Miten tämä liittyy alkuperäiseen aiheeseen?

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 08:26"]

Minä olen 47 ja mies on 31. Naimisissa ollaan oltu 9 vuotta ja hyvin toimii. 

[/quote]

Onko teillä lapsia?

Miten yhteisö , sukulaiset ovat suhtautuneet? näytättekö ikäisiltänne, eli nuori mies ja keski-ikäinen nainen. sillä vaikka miten vaatteet sitä ja tätä, se ikä on tulee ja sitä tulee vain lisää, se näkyy.

[/quote]

 Meillä on kaksi yhteistä lasta ja lisäksi lapsia ensimmäisestä avioliitostani.

Yhteisö ja suku on suhtautunut kannustavasti. Omat vanhempani pitivät epäsovinnaista liittoa minulle "luonnollisena". Ainoa joka alussa kauhisteli oli miehen äiti ja sen ymmärrän hyvin. Nykyään olemme kuitenkin jo vuosia olleet hänen kanssaan hyvät ystävät ja hänkin pitää liittoamme hyvä ja kummallekin sopivana.

En ole ulkonäköni puolesta mitenkään nuorekas saati pukeudu siten. 

Ihan ikäiseltäni näytän.

[/quote]

Kyselen vielä ja kerron vähän lisää:

Olen itse pian 49 v, mies pian 33 v. Tänä vuonna täytämme siis nuo luvut. Olen tavannut hänet vain kerran, olemme soitelleet jne. mutta ellei ikäeroa olisi, en koko asiaa miettisi, vaan antaisin mennä ja lujaa.

Minkä ikäiset ovat sinun lapsesi, edellisen liiton ja yhteiset? Miten lapsesi ovat suhtautuneet nuoreen isäpuoleen?

Minulla on jo aikuiset lapset ensimmäisestä liitosta, oman esikoiseni ja tämän kaverin ikäero on vain 5 vuotta, he olisivat iän puolesta enemmän toisilleen.

Ja sitten minulla on kaksi vielä aika pientä lasta liitosta, joka on päättynyt eroon. Minä tein nuorimman kohdalla päätöksen, että en enää halua lapsia, joten en myöskään voi saada lapsia, enkä tekisi vaikka voisin, ikää on liian paljon.

Tuttavapiirissä on pariskuntia, joiden ikäero on esim. 6-7 v tai vajaa 10 v.

Mutta 16 v ero tuntuu aika suurelta. ....

Minä itse olen ihan ikäiseni näköinen, naamasta, mutta olemukseltani ja "henkisesti" aivan älyttömän lapsellinen. Tottakai minussa on se aikuinen puoli, elämää on takana, päähän potkittu, mutta jonkinlainen keskenkasvuinen ja lapsellinen olen, ja käyttäydyn siten kotioloissa ja vapaalla, puhetyyli, tapa, olemus, oleminen, kaikki,  myös omien aikuisten lasteni mielestä, etenkin 25-vuotiaan poikani mielestä.

Minä 32 ja mies 50. Yksi puolitoista vuotias lapsi ja huonosti menee... Viisi vuotta oltu yhdessä ja seksi vähenee koko ajan :( Löysin ihanan 29 vuotiaan miehen, joka jaksaa höylätä ja haluaa mua. Voin sanoa, että en pysty enää jäämään liittooni. Ero tulee.