ARVOSTELKAA MINUN RUNONI!
Punaposkisella pienellä
oli varpaat siniset jäässä.
Vain lurttanat resut lapaset
ja kukkainen kesälakki päässä.
Punaposkinen pieni
istui hangella valkoisella
Pyyhki itkuiset silmät kädellään
ja nauroi naurulla makealla.
Punaposkinen pieni
pääsi kotiin lämpöiseen
Täällä minun on nyt hyvä olla
eikä tarvitse palella.
Kommentit (3)
Ekasta säkeestä tykkäsin kivoista sanoista lurttanat resut lapaset.
En tykännyt lauseesta varpaat siniset jäässä. Siis siniset varpaat, kylmästäkö siniset? Vai pikemminkin oliko punaposkisella pienellä jo alunperin siniset varpaat, ja mikä hän oli?
>Pyyhki itkuiset silmät kädellään
>ja nauroi naurulla makealla.
Tästä tykkäsin erityisen paljon, mutta minustakin tunnelma lässähtää kovin lopussa. Olisi kiva kuulla hienompi selitys, miksi pieni nauroi.
Vierailija:
Ikävä kyllä en muutenkaan pitänyt kovin paljon runosta, se oli liian kosiskeleva, imelä ja tavanomainen.