Mä en kohta enää tiedä mistä ton miehen kanssa voin keskustella!!!

mies vetää herneet nenään jos vähänkin kyseenalaistan jotain hänen sanomistaan tai minulle on jäänyt epäselväksi joku asia, josta sitten kysyn lisätietoa tai haluan kuulla jotain perusteluita miksi mies on jostakin asiasta sitä mieltä, mitä on. Ja älkää käsittäkö väärin, en mä joka asiasta tinkaa enkä yritä etsimällä etsiä epäkohtia, mutta sellaisista tietysti haluaisin kysyä, jotka vilpittömästi askarruttavat minua.



Mies on huono puhumaan, kyllä mä sen tiedän, ja on jotenkin sitä mieltä, että kun hän sanoo jotain, mun pitäisi olla vaan samaa mieltä, sanoa kyllä kyllä ja sulkea sitten suuni.



(lapsuudenkodista opittu tapa..?)



Esimerkkejä: mies sanoi että meille pitää tehdä pieni remontti. Koska asumme kerrostalossa, siihen tarvitaan lupa. Mies oli yhtiökokouksessa ja puhui tästä asiasta sieltä, ja sanoi että osakkaat eivät olleet asiaa vastaan.

Jonkin ajan kuluttua mä kysyin, että nyt kun tuli se uusi laki voimaan, että pitäisi ns. kysyä kirjallinen lupa (?) tai joku joka valvoo/tarkistaa ko. remontin, että pitäisköhän siitä ottaa vielä selvää.



Mies suuttui mulle samantien, räjähti ja huusi että "vittu mitä sää kyselet tää asia ei kuulu sulle pätkän vertaa!" ja kun sanoin että no kyllä kai se nyt vähän kuuluu, kun asun täällä, ja tällainen lakijuttu on, joka on mulle epäselvä. Että eikö olisi viisasta ottaa paremmin selvää ja enkö saisi kysyä?!

Mies huusi taas vaan että "sun ei kuulu tällasista huolehtia!"



kun sitten suutuin että kai mulla on oikeus saada jokin selvennös mieltäni kaihertamaan asiaan, että en mä voi tosta noin vaan ilman mitään perusteluita unohtaa jotain asiaa, josta epäilen ettei sitä hoideta asianmukaisesti. En halua mitään jälkiseuraamuksia.



Mies piti mykkäkoulua koko perusteluni ajan ja naama ylimielisesti norsunvitulla vaan katseli seinille eikä puhunut mitään mulle.



Jonkin ajan kuluttua vaivautui sitten sanomaan, että isännöitsijä oli kokouksessa mukana..! No haloo, olisi nyt heti sanonut! Se olis riittänyt mulle perusteluksi!



Mies sitten vaan sanoi että kai mä nyt sellasen asian tiedän, mutta mistä hitosta mä voisin tietää, en ole koskaan yhtiökokouksissa ollut, ja mies tietää sen!



Tämä oli vaan yksi esimerkki, ja varmaan melko epäselvästi kirjoitettu, mutta pointti on että mies hermostuu, jos mua askarruttaa jokin asia ja haluaisin vaan kuulla lisäperusteita. Häntä ärsyttää myös ihan järkyttävän paljon, jos neuvon häntä jossain asiassa. Yleensä en enää neuvokaan, mutta tulee tilanteita jossa mies ilmiselvästi tekee jotain niin väärin tai hankalasti, että siitä koituisi suoranaista vahinkoa, ellen sanoisi asiasta. Yritän toki aina sanoa kauniisti ehdottaen, mutta ei auta mitään.



Mies ei vaan kestä sitä yhtään, alkaa heti huutamaan aggressiivisesti ja kiroilemaan, paiskoo ovia ja joskus heittelee tavaroitakin/jonkun kädessään olleen tavaran suurieleisesti maahan.



Ja mä kuitenkin YRITÄN keskustella ja sanoa aina ihan nätisti ja asiallisesti, en yritä olla ivallinen enkä mitään.



Rasittaa, että vaikka tästäkin olen miehelle jutellut, ihan näin kun nytkin kirjoitin, ja olen selittänyt että en minä yritä päteä tai väittää, ettei hän tietäisi, mutta minäkin olen ajatteleva ihminen enkä mikään robotti joka tekee mitään ajattelematta ja hokee vain että kyllä kyllä kyllä. ja että kai mullakin on oikeus kysyä, jos joku asia on mulle epäselvä.



Keskusteluista huolimatta mikään ei vaan koskaan muutu.

Miehet! Välillä tuntuu että niistä on ihan järkyttävän enemmän vaivaa ja mielipahaa, kuin ns. "hyötyä".