vauva-aikana ärsyttävintä oli se, kun tuttavat ja sukulaiset kertoivat kilvan tarinoita siitä
että kuinka vähillä unilla he ovat elämänsä tiukoissa tilanteissa selvinneet. Minä jossain psykoosin rajamailla heiluin karmeassa unenpuutteessa ja yritin ajatella että joo, kai minä jaksan kun tuokin on jaksanut. Voi haloo. Älkää ihmiset kertoko kenellekään tuoreelle äidille tuollaisia juttuja! Jos äiti kertoo olevansa väsynyt, kysykää mieluummin, miten voisit auttaa. Tai olkaa mieluummin hiljaa hetki ja kuunnelkaa vain.
Kommentit (5)
kertominen on vertaistuen antamista. Kyllä minäkin kerron niitä, sillä olenhan esimerkki siitä, että kaikesta voi parantua. Ei kukaan voi puolestasi nukkua. Mutta tietysti voisi osoittaa vähän empatiaa, eikä vetää asiaa leikiksi.
siis sekö, että Älä valita, minä selvisin silloin minnasannan vauva-aikana puoli vuotta kahden tunnin yöunilla ja lypsin vielä lehmätkin joka päivä...
Minä taasen olen aina nukkunut ihan hyvin alun parin kuukauden jälkeen. Mutta sitäkään ei voi kertoa tuossa tilanteessa :)
Mikset itse palkkaa itsellesi apua?
kaikki hyvin nyt. Kerroin menneistä kokemuksistani.
ap
En minä ainakaan kenellekään luonnollista asiaa valittanut.
Ja mikset sinä nuku? Yksi lapsi ei sitä nukkumista estä.
kertominen on vertaistuen antamista. Kyllä minäkin kerron niitä, sillä olenhan esimerkki siitä, että kaikesta voi parantua.
Ei kukaan voi puolestasi nukkua. Mutta tietysti voisi osoittaa vähän empatiaa, eikä vetää asiaa leikiksi.