Mitä ajattelette pariskunnasta

spekseillä juuri mitään, mahtavat olla aika tavallinen pariskunta. Ajattelisin ehkä heistä jotain siinä tapauksessa, että tuntisin heidät.

Ensin elatuskyky ja sitten vasta lapset.

Miksi pitäisi ajatella jotain erityistä?

Ehkä aikovat joskus hankkia lapsia, ehkä eivät mutta haluavat silti tilaa (harrastushuone, työhuone, vierashuone).

Kaksi autoa tietysti jos ovat ihan eri suunnilla töissä vaikka.

Töissä kai pakko molempien ollakin jotta ton kaiken kustantaa.

Lienee kuitenkin aika normaali jatkumo tuohon, mutta enpä varmaan sen kummempaa. Jos olisivat ystäviäni, niin saattaisin kysyä. Mikä tietenkin olisi varmaan aika älyttömän ärsyttävää...

Ymmmärrän kyllä että kaikki ei lapsia halua tai niitä saa ilman hoitoa mutta en ymmärrä miksi pitäisi olla elämässä kaikki valmiina vauvaa varten.



Mutta jokanen tavallaan.

etten ajattelisi tuon perusteella yhtikäs mitään.

En paljon muuta miettisi.

onkohan heillä raskautumisessa vaikeusia.

No kyllä vaan on. Olen kaupunkilainen, akateeminen asiantuntija, samoin mieheni. Keskituloisia, ylempää keskiluokkaa.



Joukossamme aniharva saa lapsia alle kolmikymppisenä. Tulotaso antaa myöden silti ostaa hyvän asunnon (pankin avulla, toki).



Joten vähän todennäköisempää tuo ap:n kuvailema juttu kuin vaikkapa työttömän, peruskoulun käyneen naisen elämässä. Vaikka mitä väittäisit.



PS: kannattaa muistaa, ettei tuohon sisälly erityisiä arvo-aspekteja, en siis pidä omaa yhteiskuntaluokkaani erityisesti PAREMPANA, siinä vain tietyt elämänvalinnat ovat jo koulutuksen pituuden ja ammattiin pääsyn myöhäisyyden vuoksi todennäköisempiä kuin vähän koulutetuilla. Samaten tulotaso merkitsee yleensä kalliimpaa asumista.

kärsiä lapsettomuudesta. Nainen maho ja mies tuhkamuna?

Ehkä voisin ajatella, että mä saavutin nuo kaikki liki 10v ennen ja tuossa iässä mulla oli jo ne ihanat lapset:)



Mutta kukin tyylillään.

Mietin, että ei ole minun asiani ainakaan udella sitä heiltä, koska ovat luultavasti täydellisen kyllästyneitä asian uteluun. Ehkä he eivät saa lapsia, ehkä haluavat myöhemmin, ehkä eivät ollenkaan.



Seuraavaksi mietin millä he täyttävät elämänsä ja nyökyttelen, kun huomaan että heillä on koiria/ moottoripyöriä/ ulkomaanmatkoja/ vapaaehtoistoimintaa/ harrastavat taidetta...



Sitten tunne pienne haikeuden ja kateuden pistoksen, kun ajattelen miten heillä on loputtomasti aikaa laittaa vaikka pihaa mieleisekseen tai kirjoittaa kirjaa.



Lopuksi käännyn omien muksujeni puoleen, halaan kuolanaamoja ja käyn laittamassa toisen pyykkikoneellisen pyörimään.

Kiva koti, mukava elämä ja ennen kaikkea toisensa. En välttämättä ihmettelisi yhtään että heillä ei ole lapsia/eivät niitä kenties halua. Eihän minullakaan ole ja olen jo hiukan päälle 30 ja elelen kauniissa kodissa ihanan miehen kanssa :)

Hyvää elämää voi elää niin monella tavalla.

Mitä meistäkin sitten pitää ajatella =)

ajattele yhtään mitään. En oikein ymmärrä mitä ap hakee tällä aloituksella, mitä pitää ajatella, siis onko tuossa jotain erikoista vai mitä?

nauttikoon elämästä muilla keinoin. Minä yh se pidän uunin lämpösenä ja synnyttelen vauvoja maailmaan veronmaksajien piikkiin. Ehkä joku lapsistani valitsee myöhemmin tuon lapsettoman elämäntyylin.

Olen siis kouluttamaton yh :)

miten ihmiset pitävät lapsettomia jotenkin puutteellisina tai outoina.

enkä heistä ajattelisi oikein mitään erityistä. Paitsi ehkä jos tuntisin heidät jotenkin. Mua ei kiinnosta muiden lastensaamiset tai lasten lukumäärä, joten tämä lapsiasiakaan ei tulisi mieleen.

Sen sijaan päättelen, että asuvat "korvessa" kun tarvitsevat kaksi autoa. Tekevät ehkä myös työtä epätyypillisiin aikoihin. Tähänhän aluepolitiikka on ihmiset pakottanut, kun julkista liikennettä on karsittu niin, ettei taajamien ulkopuolella enää pärjää ilman, että jokaisella perheen aikuisella on oma auto. Ja ilmasto senkun muuttuu.

Umpikaupunkilaisena viihdyn kerrostalossa, mutta ei mua muiden omakotitaloasuminen haittaa. Meidän perheen aikuisilla ei ole edes ajokortteja! :-)