Lue keskustelun säännöt.
Olen tajunnut, miksi olen niin masentunut. Ikävä kyllä
27.10.2005 |
nautin masennuksesta. Se on olotila, jossa tunnen olevani kotonani ja joka on ominta itseäni. Se ehkä tappaa minut joskus, mutta se on olennainen osa minua.
Kommentit (23)
Sori, I' m on the roll... Tämä oli minusta niin ihana ja virkistävä puheenvuoro.
Asenne ei muutu yrittämällä
Monissa onnellisuusoppaissa luvataan elämän muuttuvan, kunhan vain itse muuttaa asennettaan. Sehän on ihan hölynpölyä. Ei mikään istu niin tiukassa kuin asenne. Asennemuutospuheilla vaan lisätään ihmisten ahdistusta. Miksi en onnistunutkaan muuttamaan asennettani, vaikka luin hienon oppaan? Mikä minussa on vikana, kun en osaa ajatella positiivisesti vaikka kuinka yritän. En pahemmin arvosta positiivisuusguruja ---- ja kaikilla hetken aikaa parempi olo, mutta viiko kuluttua kaikki on ennallaan. Asenteen sijaan kannattaisi MUUTTAA TEKOJAAN, sillä sitä kautta myös asenne voi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Noita syvyyksiä jatkuvasti yhdistävä silta oli suhteellisen kestävä, huolimatta kevyestä rakenteestaan ja ajoittaisesta huojunnastaan pyörryttävän tyhjyyden yllä. Silloin tällöin he mittasivat kuilun syvyyttä luotisuoralla; se rauhoitti heidän hermojaan."
Se ilmaisee kuvallisesti tunteen, jota koen suhteessa useimpiin muihin ihmisiin.
t. ap
Olisi hienoa löytää elämänasenne, joka johdattaisi onnelllisuuteen tai todelliseen iloon. Mutta en haluaisi mitään yltiöpositiivisuutta, mikä ei ole realistista. Haluaisin olla iloinen ja onnellinen, mutta samalla pysyä realiteeteissa. En oikein osaa ilmaista asiaa juuri niinkuin sen koen.
t. ap