ADHD lapset saa tehdä mitä vaan ja aina ymmärretään???

"Joo, kyllä, pyörätuolipotilaan tulee myös odottaa jonosa ja omalla vuorollaan pyytää portsarilta apua. Niin se vaan on! Kerrotko minulle miksi ei olisi voinut odottaa? Miksi siinä jonossa oleminen olisi estänyt hänen pääsyään hissiin ja pöydän ääreen?"



Ja vielä enemmän ihmettelen sitä, jos se kävelevä kaverikin menee jonon ohi siinä pyörätuoli-ihmisen siivellä.

nyt kyllä vaadin että laitatte sen kohdan mistä olette ymmärtäneet että kadehdin adhd lapsia tai heidän vanhempiaan!!



Eihän tässä ole mitään järkeä!



Mulla on kokemuksia useammastakin adhd lapsesta ja jokainen on järjestäen sen verran käytöshäiriöinen että olisi hyvä jos vanhemmat vähän seuraisivat mitä se oma lapsi puuhailee pihalla, harrastuksissa jne.



Se että uimakoulussa yksi tällainen erityislapsi painaa aina toisia "hauskasti" veden pinnan alle ei ole kenestäkään hauskaa. Muusta kuin tästä lapsesta, jolle huikataan "ei saa, ollaanpa kunnolla" ja joka nauraa räkänaurua ja tekee saman heti seuraavalle.



Siis oikeasti, kyllä jokaisen lapsen nyt vaan täytyy ymmärtää että näin ei tehdä! Jos ongelmat on niin suuria että toisten lasten turvallisuus on vaarassa niin kyllä siihen pitää jonkun puuttua! ja näitä erityislapsia on jo niin paljon (vai voisko jollain näistä olla vaan huono kasvatus tai ovat muutenkin kurittomia!?) että voisivat järjestää oman ryhmän näille erityislapsille?



se että aina mennään sen adhd lapsen ehdoilla, säännöt on erit tai niitä ei ole ollenkaan niin kyllä se alkaa ottamaan päähän. Ja mistä tässä olisin kateellinen?? Ai siitä että oma lapseni ei "saa" kiusata jatkuvasti toisia lapsia? En todellakaan ole!!



Vaan vaadin että näitä erityislapsia lakataan taputtamaan päähän ja laitetaan rajat heillekkin. Kun paiskovat isoja kiviä pienempiään päin niin tappavat vielä tuossa pihalla jonkun. Herääkö vanhemmat sitten? Vai onko oikeasti adhd diagnoosi sellainen että sen varjolla voi käyttäytyä miten vain????



Ja vielä kerran, EN OLE KATEELLINEN TEIDÄN ADHD LAPSISTA!!!! En todellakaan!



ap

En tosiaan jaksa enää kummemmin reagoida mutta muistas ap ja muutkin, että ADHD ei ole sama asia kuin käytöshäiriö. Käytöshäiriö voi tulla liitänäisoireena, se itsessään ei kuitenkaan kuulu diagnoosiin. Jospa opittais kirjoittamaan näitä provosoivia tekstejä käytöshäiriöisistä lapsista ilman leimaamista ADHD:ksi.



Toisekseen ihmettelen missä ihmeessä oikeen asutte kun ympäristö tai piha täynnä ADHD-lapsia? Käsittämätöntä miten voi johonkin paikkaan kertyä niin monia tapauksia! Kerrotko vähän asuinpaikastanne jne. Kiinnostaa kovasti kun tuntuu niin uskomattomalta.

määrä vangeissa johdu siitä adhd:sta eikä suinkaan vanhempien lepsuilusta. Veikkaan että jos tavislapsia kasvattettaisiin samoin kuin adhd-lapsia, valtaosa heistä olisi mallikelpoisia, lähes täydellisiä pikku kullanmuruja. Adhd:n kanssa se hyvä kasvatuskaan ei aina riitä, ja lepsuilu kostautuu potennsiin kymmenen verrattuna tavislapseen.



Jos ap:lle on sattunut kolme huonosti kasvatettua adhd:ta lähipiiriin, se on toki surku. Usko kuitenkin, että valtaosa yrittää parhaansa lapsensa kanssa, hakee apua ja hankkii tietoa. Se ei kuitenkaan poista sitä lapsen ongelmaa eikä takaa, etteikö lapsi joskus ja useinkin käyttäytyisi ei-toivotulla tavalla. En oikein tiedä mitä vanhemman pitäisi silloin sanoa, jos ei kerran saa kertoa diagnoosista koska se olisi vastuun pakoilua. Ehkä pitää vaan todeta, että anteeksi kun olen näin p-a äiti?

esimerkki tosielämästä. Pari vuotta sitten puistossa, jossa kävimme harvakseltaan, oli taas useampi äiti lapsiensa kanssa. Puistossa oli tapana, että kaikki saavat leikkiä kaikkien leluilla, ja tämä tapa kerrottiin heti uusille kävijöille. Yksi poika ja hänen äitinsä eivät kuitenkaan tähän tapaan mukautuneet, vaikka kävivät puistossa toistuvasti. Poika halusi leikkiä muiden leluilla, mutta kävi välittömästi käsiksi toiseen lapseen, jos tämä kosketti jotakin hänen leluaan. Lopulta osa äideistä teki selväksi tälle pojalle ja hänen äidilleen, että poika ei saa leikkiä muiden leluilla, kun ei lainaa omiaan, leikkiköön siis vain omilla leluillaan. Tämä äiti suuttui silmittömästi, kun hänen poikaansa ei ymmärretä (pojalla diagnoosi). Erityisvaikeutensa vuoksi hänen pojallaan tuli oli erityisoikeus leikkiä muiden leluilla, ja olla lainaamatta omiaan. Kaikista mielenkiintoisinta tässä on kuitenkin se, että puistossa oli myös kaksi muuta lasta, joilla oli sama diagnoosi kuin tällä pojalla (oma lapseni on toinen niistä). Ja nämä lapset ja heidän vanhempansa noudattivat puiston tapaa jakaa lelut.



Myöhemmin olen kuullut, kun tämä äiti haukkuu näitä puistoäitejä, jotka eivät ymmärrä, kun pojalla on diagnoosi.



Että näin. Myös meitä erityislasten vanhempia on moneen junaan ja osa jää siltikin asemalle.

Eikö kotikyläsi tarjoa kelvollisia puitteita adhd-perheiden vertaistukeen tms? Aika uskomatonta, että muutoin nuo kaikki kamaluudet olisivat tulleet juuri sinun ja perheesi riesaksi.

On vaan kamalia adhd-lapsia ja laiskoja, ilkeitä vanhempia, ja ne terrorisoivat teidän ihanaa lintukotoanne?

Eli jos olisin avannut aloituksen siitä että naapurin matti hakkaa pieniä 6v lapsia, heittelee kivillä, kiroilee ja hajottaa toisten tavaroita... ja vanhemmat ei tee mitään asialle, ei edes korvaa vahinkoja. mitä olisitte vastanneet???? Mutta nyt kun heti kärkeen kerroin että tätä tekee pihan erityislapset niin useimpien mielestä kaikki onkin ok, ja ymmärrystä pitää olla. Noh, ollaan jo vuosia ymmärretty, mutta nyt alkaa mitta olemaan täynnä. Tämä ei ollut noitavaino erityislapsia kohtaan vaan heidän vanhempiaan jotka joka asiassa vetoavat diagnoosiin.

Varmaan olisi ensin taivasteltu ja sitten kyselty enemmän. Marttyyrin kruunu olisi jäänyt sulta kuitenkin saamatta, kun asioiden todellinen laita olisi paljastunut.

Matti kirjoitetaan muuten isolla alkukirjaimella.

Eikö kotikyläsi tarjoa kelvollisia puitteita adhd-perheiden vertaistukeen tms? Aika uskomatonta, että muutoin nuo kaikki kamaluudet olisivat tulleet juuri sinun ja perheesi riesaksi. On vaan kamalia adhd-lapsia ja laiskoja, ilkeitä vanhempia, ja ne terrorisoivat teidän ihanaa lintukotoanne?

Eli jos olisin avannut aloituksen siitä että naapurin matti hakkaa pieniä 6v lapsia, heittelee kivillä, kiroilee ja hajottaa toisten tavaroita... ja vanhemmat ei tee mitään asialle, ei edes korvaa vahinkoja. mitä olisitte vastanneet???? Mutta nyt kun heti kärkeen kerroin että tätä tekee pihan erityislapset niin useimpien mielestä kaikki onkin ok, ja ymmärrystä pitää olla. Noh, ollaan jo vuosia ymmärretty, mutta nyt alkaa mitta olemaan täynnä. Tämä ei ollut noitavaino erityislapsia kohtaan vaan heidän vanhempiaan jotka joka asiassa vetoavat diagnoosiin.

Varmaan olisi ensin taivasteltu ja sitten kyselty enemmän. Marttyyrin kruunu olisi jäänyt sulta kuitenkin saamatta, kun asioiden todellinen laita olisi paljastunut. Matti kirjoitetaan muuten isolla alkukirjaimella.

Pihallamme terrorisoi 11v diagnosoitu lapsi ja vanhemmat vetoavat vaan siihen. Lapsi vaan mennä mellastaa pihalla... muiden lasten kustannuksella ja jos/kun sanot asiasta, niin lapsi haistattaa vitut. Lapsesta ei ole kuulema mitään vaaraa, mutta kotona on veitset piilotettu. Miksi, jos ei ole mitään vaaraa ? Itse olen ollut yhteydessä sossuun ja eilisen jälkeen joudun taas ottamaan sinne yhteyttä. Nämä vanhemmat eivät "valvo" lastaan, koska heillä on myös 3 muutakin lasta ja "kai me ymmärretään" ettei voi antaa kaikkea aikaa vaan yhdelle.

- väsynyt myös

Siihen ei nyt mitenkään käytöshäiriöt kuulu.

Eivät monetkaan riehu, vaan keskittymisongelma näkyy juuri oppimisympäristössä.

T. Avustaja, joka työskentelee erityiskoulussa, jossa paljon adhd lapsia.

Vituttaa sellaset ihmiset, jotka puhuu jostain mistä eivät tiedä juuri mitään.

Meillä pihalla erityislapsia muutama ja aivan tavallisia lapsia.

Kuopus soittaa, että tyttö 7v. lyö meidän kehitysvammaista poikaamme.

Tämä tyttö on aivan tavislapsi ja moni huonosti käyttäytyvä lapsi on aivan tavislapsi.

Tavalliset lapset eivät käyttäydy yhtään paremmin.

Ovat vaan paljon ovelampia ja tietävät kyllä milloin aikuinen ei näe.

Onneksi kuopus on oppinut soittamaan kotiin, kun kiusaamista tapahtuu ja kehitysvammaista lastamme kiusaa tavislapset hyvin paljon.

Veikkaan että aika harvassa on vanhemmat jotka antavat lapsen tehdä mitä tahansa, "kun sillä nyt on se diagnoosi"..



Mutta monesta asiasta minäkin luistan. Jos lapseni älämölöi linja-autossa, älämölöiköön, vaikka takapenkin rouvaa ottaisi kuinka päähän. Jos lapseni potkisi penkkiä, puuttuisin siihen välittömästi ja kieltäisin. Ymmärrätkö pointin?



Samoin huvipuiston lippujonossa saattaisin itse seistä jonossa ja antaa lapsen tutkia sivummalla ötököitä. En kuitenkaan antaisi lapsen kävellä suoraan jonon ohi etuillen. Ymmärrätkö ap pointin?

Mulla on 5v autistinen lapsi ja uskokaa pois, hänen aknssaan ei ole aina niin helppoa kuin terveen lapsen kanssa. Nuo muut kolme tervettä lasta eivät yhteenssäkään ole vaatineet samaa työmäärää kuin tämä eritysilapsi ja silti he ovat hyvin käyttäytyviä.



En ole sitä mieltä että lapsellani olisi oikeutta lyödä toisia, viedä näiltä tavaroita jne diagnoosinsa perusteella. Kaiken tuollaisen estän. Kylässä lapsi halusaisi mennä tutkimaan kaikkea mitä kirjahyllystä löytyy ja usein koska kiellettyihin tavaroihin, tällöin luonnollisesti vahdin lasta ja estän nuo aikeet, ohjaan häntä tekemään jotain sallittua.



Odottaminen on lapselle vaikeaa ja sitä treenataan kuntoutussuunnitelman mukaan. Mutta jotta tuo treeni menisi eteenpäin, en tässä vaiheessa halua turhaan odotuttaa pitkiä aikoja milloin lapsi väistämättä saa raivokohtauksen ja huutaa niin että siitä kärsivät kaikki paikallaolijat. Päiväkodissa ovat lapsen kanssa lyhentäneet odotusaikoja niin että hän tavallaan pääsee muiden ohi, tai muiden jonottaessa saa ensin tehdä jotain muuta ja palaa sitten jonoon vähän ennen omaa vuoroaan.



Mekin saatetaan joskus tehdä niin että toinen vanhemmista odottelee jonossa muiden lasten kanssa ja toinen touhuaa sivummalla muuta autistisen lapsen kanssa. Tai sitten ollaan otettu lapselle mukaan erilaista tekemistä tai syötävää mikä veisi hänen keskittymistään muualle. Muiden ihmisten silmin hän siis on helposti vain pilalle hemmoteltu lapsi joka juoksuttaa vanhempia ja siitä ollaan saatu monessa tilanteessa huomauttelua. Samoin kuin siitä etten puutu pikkuasioihin mitä lapsi tekee, vaikka siihen että hän itsekseen hyräilee tai alulelee bussissa. Silloin olen voinut ratsastaa diagnoosilla, eli selittää ihmisille mistä syystä toimintamme näyttää oudolta. Joku ymmärtää ja joku ei.



Se mikä meillä näyttää kasvatuksen puutteelta ja lapsen perässä juoksemiselta, on loppupelissä sitä että pyrimme luomaan olosuhteet sellaisiksi että lapsi kykenisi mahdollisimman normaalisti toimimaan siinä ja aiheuttamaan niin vähän häiriöä muille kuin mahdollista.



Kerran yksi täti bussissa valitti tytön hyräilystä kun hän ei työpäivän jälkeen jaksanut sitä kuunnella. Sanoin silloin että jos kiellän nyt tuon hyräilyn niin lapsi alkaa huutamaan ja sen kuunteleminen on vielä vaikeampaa, mutta täti vain vaati minua lopettamaan hyräilyn. Seuraava vartti kurkku suorana huutavan lapsen takana istuen ei varmaan sekään sitten ihan kivaa ollut. Mutta täti sai mitä halusi.

Oletko todella tuota mieltä?

On se kiva omata se terve lissu tai leevi siellä kotona, mutta mieti ihan oikeasti jos sinun lapsesi olisi sairas, todellako toivoisit hänet suljetulle osastolle.

Mistä teitä idiootteja sikiää?????

Ymmärrän kyllä ja olen samaa mieltä että mitään omia oikeuksia näille lapsille ei anneta, mutta joku roti sinun käytökseesi ja sanoihisi.

On se niin hienoa hillua netissä ja turpa kiinni olla sitten oikeassa elämässä.

jollei omaa käytästä pysty yhtään hillitsemään niin on parempi hakea vaikka sairaalaan suljetulle.

"Kerran yksi täti bussissa valitti tytön hyräilystä kun hän ei työpäivän jälkeen jaksanut sitä kuunnella. Sanoin silloin että jos kiellän nyt tuon hyräilyn niin lapsi alkaa huutamaan ja sen kuunteleminen on vielä vaikeampaa, mutta täti vain vaati minua lopettamaan hyräilyn. Seuraava vartti kurkku suorana huutavan lapsen takana istuen ei varmaan sekään sitten ihan kivaa ollut. Mutta täti sai mitä halusi."



Olisit antanut hyräillä. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että joissakin asioissa voi joustaa. Joustan itsekin erityislapseni kanssa joissakin asioissa. Mutta ap aloitti keskustelun siitä, kun mitä tahansa pitää sietää. Oma lapseni esim. yrittää heitellä muita lapsia hiekalla ja esineillä. Tätä en hyväksy. Ja tähän puutun joka kerta.



Oma lapseni halusi pienenä aina heiluttaa kaupan kassalla sitä porttia, josta kassa menee paikalleen sillä aikaa kun minä pakkaan tavarat. Lähikaupassa se oli ok. Mutta isossa kaupassa kassa hermostui, ja vaati lasta lopettamaan. Seuraavat 10 minuuttia meidän tavarat lojuivat kassahihnalla ja minä juoksin lapsen perässä ympäri kauppaa. Muut asiakkaat olivat hermostuneita, kun kassan jono venyi, koska vain toinen puoli kassahihnasta oli käytössä.



On asioita, joissa voisi/pitäisi joustaa esim. kaupan kassan portin heiluttelu (muutaman minuutin ajan), linja-autossa hyräily/naksuttelu tms.



Mutta on myös asioita, joissa ei pidä joustaa esim. toisten satuttaminen, esineiden rikkominen, jonossa etuilu (kaupassa, pankissa, huvipuistossa...). Päiväkodissa ja koulussa on ymmärrettävää, jos on erityisjärjestelyt vaikkapa jonottamisen suhteen, mutta yleisissä paikoissa on yleiset säännöt, ja niitä pitää kaikkien noudattaa.

Olisit antanut hyräillä. Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että joissakin asioissa voi joustaa. Joustan itsekin erityislapseni kanssa joissakin asioissa. Mutta ap aloitti keskustelun siitä, kun mitä tahansa pitää sietää. Oma lapseni esim. yrittää heitellä muita lapsia hiekalla ja esineillä. Tätä en hyväksy. Ja tähän puutun joka kerta. Oma lapseni halusi pienenä aina heiluttaa kaupan kassalla sitä porttia, josta kassa menee paikalleen sillä aikaa kun minä pakkaan tavarat. Lähikaupassa se oli ok. Mutta isossa kaupassa kassa hermostui, ja vaati lasta lopettamaan. Seuraavat 10 minuuttia meidän tavarat lojuivat kassahihnalla ja minä juoksin lapsen perässä ympäri kauppaa. Muut asiakkaat olivat hermostuneita, kun kassan jono venyi, koska vain toinen puoli kassahihnasta oli käytössä. On asioita, joissa voisi/pitäisi joustaa esim. kaupan kassan portin heiluttelu (muutaman minuutin ajan), linja-autossa hyräily/naksuttelu tms. Mutta on myös asioita, joissa ei pidä joustaa esim. toisten satuttaminen, esineiden rikkominen, jonossa etuilu (kaupassa, pankissa, huvipuistossa...). Päiväkodissa ja koulussa on ymmärrettävää, jos on erityisjärjestelyt vaikkapa jonottamisen suhteen, mutta yleisissä paikoissa on yleiset säännöt, ja niitä pitää kaikkien noudattaa.

olen itse ollut myös tilanteessa jolloin leikkipuiston hiekkalaatikolla pari lasta teki hienoja rakennelmia. Oma lapseni oli niistä kiinnostunut ja olisi halunnut mennä rikkomaan ne (se oli aika jolloin hän rikkoi kaikki rakennelmat). Huomasin lapseni ajatukset ja kerta toisensa jälkeen estin tämän, kielsin ja ohjasin muihin leikkeihin joista lapsi yritti uudestaan ja uudestaan palata tuohon hiekkalinnalle kunnes lopulta päätin että meidän on aika lähteä kotiin kun leikki ei tänään tunnu onnistuvan. Samalla joku toinen lapsi säntäsi siihen rikkomaan ne hiekkarakennelmat ja niitä rakentaneet lapset tietty tuohtuivat mihin rikkojan äiti vaan totesi että "Pekka nyt on adhd, sen leikit on tuollaisia". En voinut olla vastaamatta siihen että "meidän Matti on taas autisti ja silloin kun hän yrittää rikkoa toisten leikkejä minä äitinä estän sen".

Korostan siis että meidän lapsi ei saa satuttaa ketään, eikä ottaa luvatta toisten tavaroita, ei rikkoa mitään tms. Minä ratsasta sillä diagnoosilla siis lähinnä niissä tilanteissa missä jotkut aikuiset kummastelee lapsen ja meidän vanhempien toimintaa ja sitä miksi tämän ikäinen lapsi ei voilä osaa käyttäytyä niin kuin voisi olettaa.

Sen yleisen rauhan vuoksi tosissaan normaalisti anna lapsen hyräillä, naksutella, pyöriä tai istua maassa. Annan hänen myös vaikuttaa vaatteisiinsa enemmän kuin samanikäisten sisarusten. Vaikka se jonkun mielestä näyttää tai kuulostaa häiritsevältä, niin noihin puuttuessa lopputulos voisi olla paljon harmillisempi.

Minä en anna koskea siihen liukuhihnan erottimeen ollenkaan. Sori, josset pysty kullannupullesi sitä kertomaan ja tämä saa sitten raivarit, kun minä sanon suoraan että se ei ole mikään leikkikalu, sen käyttö kuuluu ainoastaan minulle.



Tuo bussissa hyräileminen...no, minusta asiasta huomauttanut nainen oli vähän asiaton mutta sanomalla "joko hyräily tai sitten huuto" et kyllä edesauta lastasi yhtään! Katsos kun se lapsi joutuu vielä tilanteisiin, joissa suu on yksinkertaisesti pidettävä kiinni- mitä jos treenaisitte sitä, ja veisit huutajan ulos bussista? Jos tämä ei ole mahdollista, anna vaikka purkka pureksittavaksi. Et voi kuitenkaan ehdollistaa muita ihmisiä siihen, että aina pitää sietää "pienempi kiusa" vain isomman kiusan pelossa!

Minä en anna koskea siihen liukuhihnan erottimeen ollenkaan. Sori, josset pysty kullannupullesi sitä kertomaan ja tämä saa sitten raivarit, kun minä sanon suoraan että se ei ole mikään leikkikalu, sen käyttö kuuluu ainoastaan minulle. Tuo bussissa hyräileminen...no, minusta asiasta huomauttanut nainen oli vähän asiaton mutta sanomalla "joko hyräily tai sitten huuto" et kyllä edesauta lastasi yhtään! Katsos kun se lapsi joutuu vielä tilanteisiin, joissa suu on yksinkertaisesti pidettävä kiinni- mitä jos treenaisitte sitä, ja veisit huutajan ulos bussista? Jos tämä ei ole mahdollista, anna vaikka purkka pureksittavaksi. Et voi kuitenkaan ehdollistaa muita ihmisiä siihen, että aina pitää sietää "pienempi kiusa" vain isomman kiusan pelossa!

Ei kaikki vauvojen vanhemmatkaan hyppää alas bussista seuraavalla pysäkillä jos vauva alkaa vaunuissa itkeä. Aina ei saa ihan kaikkea mitä haluaa.

Minun lapseni näkee ja kokee ympäristön hyvin erilaisena kuin tavalliset lapset. Usko pois, ollaan tehty paljon työtä ja tehdään kokoajan jotta eläminen ja liikkuminen sujuisi niin rauhallisesti kuin mahdollista. Tosiasia vaan on että tuossa tilanteessa sen hyräilyn ainoa vaihtoehto oli se huuto, ikävä kyllä.

Toki minun olisi mahdollista välttää kaikkia julkisia paikkoja lapseni kanssa. Viedä hänet omalla autolla päiväkotiin ja sieltä kotiina ja muuten pysyä kotipiirissä jolloin hänen käytöksensä ei millään lailla häiritsisi muita ihmisiä. Kuitenkin uskon ja toivon että kuntoutuksella ja totuttamisella erilaisiin tilanteisiin saadaan aikaan edistystä joka on iso merkitys siihen milalista elämää hän tulee aikuisena elämään, jopa siihen kuinka kalliiksi hän tulee veronmaksajille.

Jos oikeasti kuvittelet että tuo hyräilytilanne ratkeaisi jollain purkan tarjoamisella tai sillä että sen sata kertaa jäätäisiin bussista pois niin se kuulostaa todella huvittavalta.

"sairauden varjolla". Sen sijaan olen tavannut kymmeniä äitejä, jotka tekevät kaikkensa, että lapsi eläisi normien mukaan. Meillä on adhd-poika sekä kolme tervettä lasta. Kaikilla on samat säännöt ja on tiettyjä asioita mitä ei katsota ikinä sormien läpi (esim toisten satuttaminen, kiroilu, valehtelu, varastaminen jne.) Onneksi poika on melko "kiltti" ongelmastaan huolimatta ja ei ole ikinä esim. ollut kova tappelmaan tai kiusaamaan muita.



Siitä huolimatta, vaikka vanhemmat eivät muuta tekisikään kuin vahtisi ADHD-lapsen käytöstä (saako olla muutakin elämää, harrastuksia, muut lapset, ystävät???) niin lapsi saattaa ehtiä sanoa jotain ei-toivottua tai tehdä jotain typerää. JOs ADHD olisi vain kasvatuksesta kiinni, sehän saataisiin poiskitkettyä kokonaan. Silloin on joukko besser-wissereitä ympärillä kuhisemassa että "kun se saa tuon diagnoosin varjolla tehdä ja sanoa mitä vaan".



Nämä keskustelut ovat väsyttäviä, koska oikeasti moni ei tiedä vanhempien elämästä yhtään mitään. Arvostelu on aina helppoa. IHan sama mitä sanoo, asenteet eivät muutu.



Adhd-lapsen äiti ja erityisopettaja

ei kai siinä sen kummemmasta ole kyse. Se ja sama onko kyse diagnoosista vai ihmisyyteen kuuluvasta ominaisuudesta (tästähän kiistellään).

Kaikki haluavat olla täydellisiä. Jos ja kun se ap:n pikku NicoVeetiPetteri on aiheuttanut hänelle hämminkiä, on mukavaa ajatella, että olisi olemassa jotain vielä pahempaa, kuten vaikka se naapurin serkun kumminkaiman adhd... Tai tähän tyyliin:

- Harmaakaihipotilas on kiitollinen siitä, ettei hänellä ole viherkaihia. On lohdullista ajatella, että onneksi tämä mun kaihi voidaan parantaa.

- Kepin varassa toimeentuleva on kiitollinen, ettei istu pyörätuolissa. Hei mä pärjään itse, mutta toi naapuri ei.

- Yhden lapsen äiti ei katkeroidu sekundaarisesta lapsettomuudesta yhtä paljon kuin primaarisesta.

No, ohan meillä yksi tenava... Ollaan iloisia siitä.

ADHD on monen mielestä siitä kiva mustamaalauksen aihe, että siitä voi ensisijaisesti syyttää vanhempia. Kuten ap:n tapauksessa.

Toisaaltahan olisi ainakin ap:lle otollisen yhteiskuntamallin mukaisesti loistavaa, jos kaikki sairaat, psyykkisesti ja fyysisesti sellaiset, pidettäisiin eristyksissä ja näkymättömissä ap:n kaltaisten täydellisyyksien tieltä. Miksei samalla myös vaikka työttömät tai kaupungin/kunnan asunnoissa elävät, onhan se aika kamalaa että ap:n jälkeläiset näkevät (Linnanmäelläkin, ehkä) moista roskasakkia.

Kasvatat varmasti ihania ja empaattisia lapsia, ap. Samalaisia kuin olet itse :(

"sairauden varjolla". Sen sijaan olen tavannut kymmeniä äitejä, jotka tekevät kaikkensa, että lapsi eläisi normien mukaan. Meillä on adhd-poika sekä kolme tervettä lasta. Kaikilla on samat säännöt ja on tiettyjä asioita mitä ei katsota ikinä sormien läpi (esim toisten satuttaminen, kiroilu, valehtelu, varastaminen jne.) Onneksi poika on melko "kiltti" ongelmastaan huolimatta ja ei ole ikinä esim. ollut kova tappelmaan tai kiusaamaan muita. Siitä huolimatta, vaikka vanhemmat eivät muuta tekisikään kuin vahtisi ADHD-lapsen käytöstä (saako olla muutakin elämää, harrastuksia, muut lapset, ystävät???) niin lapsi saattaa ehtiä sanoa jotain ei-toivottua tai tehdä jotain typerää. JOs ADHD olisi vain kasvatuksesta kiinni, sehän saataisiin poiskitkettyä kokonaan. Silloin on joukko besser-wissereitä ympärillä kuhisemassa että "kun se saa tuon diagnoosin varjolla tehdä ja sanoa mitä vaan". Nämä keskustelut ovat väsyttäviä, koska oikeasti moni ei tiedä vanhempien elämästä yhtään mitään. Arvostelu on aina helppoa. IHan sama mitä sanoo, asenteet eivät muutu. Adhd-lapsen äiti ja erityisopettaja

Eli jos olisin avannut aloituksen siitä että naapurin matti hakkaa pieniä 6v lapsia, heittelee kivillä, kiroilee ja hajottaa toisten tavaroita... ja vanhemmat ei tee mitään asialle, ei edes korvaa vahinkoja. mitä olisitte vastanneet????



Mutta nyt kun heti kärkeen kerroin että tätä tekee pihan erityislapset niin useimpien mielestä kaikki onkin ok, ja ymmärrystä pitää olla. Noh, ollaan jo vuosia ymmärretty, mutta nyt alkaa mitta olemaan täynnä.



Tämä ei ollut noitavaino erityislapsia kohtaan vaan heidän vanhempiaan jotka joka asiassa vetoavat diagnoosiin.

Eli jos olisin avannut aloituksen siitä että naapurin matti hakkaa pieniä 6v lapsia, heittelee kivillä, kiroilee ja hajottaa toisten tavaroita... ja vanhemmat ei tee mitään asialle, ei edes korvaa vahinkoja. mitä olisitte vastanneet???? Mutta nyt kun heti kärkeen kerroin että tätä tekee pihan erityislapset niin useimpien mielestä kaikki onkin ok, ja ymmärrystä pitää olla. Noh, ollaan jo vuosia ymmärretty, mutta nyt alkaa mitta olemaan täynnä. Tämä ei ollut noitavaino erityislapsia kohtaan vaan heidän vanhempiaan jotka joka asiassa vetoavat diagnoosiin.

Mitä mieltä olet minun näkemyksestäni mitä yllä esitin? Minusta siis niitä erityislapsia pitää myös vahtia ja kasvattaa (missä onkin töitä huomattavatsi enemmän kuin tavallisessa lapsessa), mutta mutta koska jotkut tilanteet ovat näille lapsille uskomattoman vaikeita niin välillä joutuu vanhempana luovimaan kun se normaali kasvatus ei toimi.

61/64/66