Lue keskustelun säännöt.
ADHD lapset saa tehdä mitä vaan ja aina ymmärretään???
05.05.2011 |
On se kumma jos Linnanmäelläkin saa jonoissa mennä ohi kun on ahdh!! Ja kaikkien pihalla pitää ymmärtää kun yhdellä on adhd niin johan se terrorisoida kaikkia muita pihan lapsia..
Ymmärrättekö että adhd lapsi tarvitsee VIELÄ tiukempia rajoaj kuin tavallinen koska on vaikea toimia eri tilanteissa.
Ja ymmärrän että odottaminen voi olla vaikeaa mutta ei se sitä tarkoita että voi kasvaa ja elää kuin pellossa ja ohitella kaikkia ja olla kuin mikäkin kuningas!
Laittakaa lapsenne lääkitykselle tai laittakaa se mukula vaikka valjaisiin, se on nyt vaan niin että jos tässä elämässä annatte lapselle ADHD:n vuoksi kovasti eri vapauksia niin vanhempana niitä ei silti saa vaikka kuinka olisi ollut erityislapsi.
Ei työpaikoilla kukaan tollasta katsele! Ihmissuhteista tulee todella vaikeita jos on aina saanut tehdä niinkuin MINUSTA on tuntunut hyvältä.. ymmärrän että se on sairaus mutta ei sen huonoja puolia tarvitse ruokkia vaan hillitä!!
Kommentit (80)
http://www.tiede.fi/uutiset/4186/ruokavalio_lievensi_adhd_oireita_
vetää johtopäätöksen, että myös vanhempien toiminnassa on jotain vikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ihan tavallisia ovat monet adhd lapset.
Monella adhd näkyy juuri oppimisympäristössä ja oppimisvaikeuksia on.
Harva on tosi paha.
Mulla hiukan laajempi näkemys, kuin sulla, koska työskentelen heidän kanssa ja koko koulu täynnä näitä lapsia.
jos lapselle sanoo: "pukisitko päällesi", hän ei pue, koska siinä on vaihtoehto.
jos sanoo: "pue päälle", hän saattaa pukea tai olla pukematta riippuen siitä, onko aivoissa tilaa ottaa viesti vastaan.
sitten jos sanoo "pue NYT päälle" , niin seuraavan kerran lapsi sanoo sen mallin mukaisesti toisille lapsille, aikuisille, opettajalle tai kenelle vaan, koska ei ole sosiaalisesti kyvykäs ymmärtämään, että kyseessä oli hänen patistelu, ei sopiva puhe yleisesti tilanteissa.
t. äiti, joka on jankuttannut joka päivä 8 vuoden ajan lukuisia asoita tuloksetta, eikä silti koe, että ei olisi pitänyt kuria tai kasvattanut, vaikka mitään ei lapsessa VIELÄ ole tapahtunut.
"Minä en anna koskea siihen liukuhihnan erottimeen ollenkaan. Sori, josset pysty kullannupullesi sitä kertomaan ja tämä saa sitten raivarit, kun minä sanon suoraan että se ei ole mikään leikkikalu, sen käyttö kuuluu ainoastaan minulle."
Ei minun muksuni siihen liukuhihnan erottimeen koskekaan. Puhuin siitä portista jonka on kassatyöntekijän kulkemista varten, erottaa tilan joka on asiakkaille ja joka on kassalle. Ja lapseni ei mennyt sen "väärälle" puolelle, vaan heilutti sitä pienellä liikkeellä. Täysin harmitonta siis. Ja ihan sama mitä lapselleni sanoisit, sillä hän ei ymmärrä puhetta. Hänet pitää fyysisesti ohjata pois ei-toivotusta tekemisestä, jolloin hän usein keksii jotain muuta tekemistä (mikä ei aina välttämättä ole edellistä tekemistä toivottuvampaa yleisestä näkökulmasta vertaa esim. harmiton portin heiluttaminen tai päätön juoksentelu tavaratalossa).
Veikkaan että aika harvassa on vanhemmat jotka antavat lapsen tehdä mitä tahansa, "kun sillä nyt on se diagnoosi"
Eli olen "lottovoittaja" kun meidän pihassa asuu vanhemmat, jotka paskaakaan välittävät mitä heidän ADHD-lapsensa touhuaa. Kukaan ei ole yleistänyt/syyllistänyt kaikkia vanhempia. Ikävää, että meidän pihan lapsi ainakin "tuhoaa" muiden lasten itsetuntoa, omani mukaan lukien. Oma lapseni ei ole täydellinen eikä tarvi ollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli aika tiukat rajat että mitä sai tehdä ja mitä ei.
Ja no, vanhemmillani oli sen verran auktoriteettiä että siitä kerrasta tuli uskottua (ei meillä ei annettu luunappeja, tukkapöllyjä tai selkäsaunoja, yleensä pelkkä uhkaus toimi).
Siihen aikaan ei kyllä tytöille annettu hirveästi adhd diagnooseja, eikä lähdetty tutkimaankaan asiaa minut lähinnä leimattiin typeräksi, mutta perhetuttu (neurologi) sanoi että kaikki oireet mitä minulla oli, viittasi adhd:seen.
No mutta siis, en saanut kasvaa kuin pellossa ja mitä olen nyt äitinä muita lapsia seurannut niin useimmiten ne lapset jotka saavat tehdä mitä vain ovat vain huonokäytöksisiä, hemmoteltuja ja huonosti kasvatettuja, tai joita ei ole ollenkaan kasvatettu.
t.adhd-diagnoosilla ratsastava äityli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin yksi ADHD lapsi aj siellä on todella tiukka kuri kaikille. Ohjaaja ei salli kellekään erivapauksia. Sanoo myös jokaiselle, joka koettaa kiemurrella omiaan, että jos ei halua täällä olla, on vapaa lähetmään kotiin. silloin kumma kyllä myös tuo levottomin lapsi alkaa totella ja tunti sujuu ihan ok. Pojan vanhemmat ovat itse kertoneet tuosta ongelmasta ja ovat oikein hyvillään, ettei erityisvapauksia anneta.
Aina suinkaan poika ei osaa noudattaa kaikkia annettuja ohjeita, mutta se ei oikeuta häntä olemaan häirikkö.
ja siellä se vetelee pienempiään turpaan, vie lelut ja kiroilee ja riehuu... lapsi on 13 vuotias. Niin että siinä ihmettelee kaikki 6 vuotiaan rivissä että miksi tuo saa noin tehdä?
Ja uskon että käytöstä voi hillitä eikä se että taputetan päähän ja lässytetään että kun hänellä nyt on tämä sairaus niin pitää ymmärtää.
Kukaan ihminen ei voi käyttäytyä tuolla tavalla toisia ihmisiä kohtaan, jollei omaa käytästä pysty yhtään hillitsemään niin on parempi hakea vaikka sairaalaan suljetulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD- lapsi tarvitsee hyvinkin tarkat rajat ja tarkat rutiinit. Sekä sen, että ei-toivottuihin tekemisiin puututaan ja lasta neuvotaan. Se nimenomaan on lapsen omankin edun mukaista auttamista ja yhteiskuntaan sopeuttamista.
Sellaisella, että vaadittaisiin yhteiskuntaa (eli muita ihmisiä) sopeutumaan ADHD- lapsen toimintapapoihin,
ei saada aikaan muuta kuin erittäin ikäviä tilanteita.
Ja sitä, että kenelläkään ei olisi mukavaa olla ja se ADHD:kin menisi entistä enemmän sekaisin.
Oma ADHD:ni ei kyllä käyttädy aggressiivisesti eikä pyri kiusaamaan muita.
Hän lähinnä hyppelee, juoksee, laulaa, kertoo vitsejä, pelleilee, roikkuu, pomppii, ei meinaa pysyä hetkeäkään paikallaan.
Paitsi sitten, kun saa tehdä jotakin mistä on todella kiinnostunut,
niihin juttuihin ylikeskittyy ja jumittuu täysin. Niin että silmätkin lasittuvat, ei näe ei kuule mitään.
Mutta se onkin sitten eri juttu..
"eikä se että taputetan päähän ja lässytetään että kun hänellä nyt on tämä sairaus niin pitää ymmärtää."
Tämä on juuri se ongelma, mihin ei pitäisi mennä. Sopeutumisvalmennuskurssilla erityisopettaja puhui tästä. Lapset saattavat sanoa hänelle "etkö sinä ymmärrä, että minä en voi (tehdä jotakin mitä pitäisi), koska minulla on tämä (diagnoosi)". Ja kyseessä on vain se, että lapselle itselleen on opetettu, että hän saa etuoikeuksia diagnoosilla ja voi välteltellä velvollisuuksia.
Kelan pitäisi rahoittaa enemmän sopeutumisvalmennuskursseja ja lääkäreiden pitäisi niitä suositella, jotta vanhemmat saisivat ajoissa oikeanlaista ohjausta ja uutta näkökulmaa erityisen lapsen kasvatukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on myös asperger ja autistinen sisaruspari. Ihan saman kohetlun hekin saavat. Kumma sattuma, että ovat kaikki samassa ryhmässä, vaikkei mikään erityisryhmä olekaan. Yksityinen firma ja vetäjä hoitaa hommansa taidolla. Joskus toki joutuu toistamaan ohjeita noille kavereille hieman useimmin, mutta ei se haittaa. Muut lapset ovat tottuneet siihen, että oikea ja vasen menee yleensä veljeksiltä sekaisin :)
Ei ole ollenkaan ongelmia noiden vesseleiden kanssa, äitinsä tuo lapset sinne ja näyttää olevan todella hommassa mukana. Naureskellen on kertonut poikien kommelluksista, mutta ei varmaan anna heidän tehdä kiusaa toisille, kuri on kova.
enkä vastauksiakaan. Ihan siitä syystä että olemme tällä palstalla ja täällä tietämättömätkin "tietää" asioiden oikean laidan ja miten kuuluu kaikkien elää jne.
Haluan vain kysyä aloittajalta että onko halvaantuneen, pyörätuolissa istuvan aina oikeus käyttää pyörätuoliaan?
En ota kantaa sen enempää mihinkään väitöksiin mitä mahdollisesti täällä joku keksii esittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä vastauksiakaan. Ihan siitä syystä että olemme tällä palstalla ja täällä tietämättömätkin "tietää" asioiden oikean laidan ja miten kuuluu kaikkien elää jne.
Haluan vain kysyä aloittajalta että onko halvaantuneen, pyörätuolissa istuvan aina oikeus käyttää pyörätuoliaan?
En ota kantaa sen enempää mihinkään väitöksiin mitä mahdollisesti täällä joku keksii esittää.
Et lukenut aloitusta etkä muita vastauskia ja kuitenkin näit vaivaa kommentoida omituisella vertauksella pyörätuolipotilaista?? Älä ota enää...
Noh, ei voi kauhalla vaatia kun on lusikalla annettu.
Eikä adhd-ihmiset sille voi mitään. Niinkuin ei voi pyörätuolissa oleva ihminen nousta kävelemään vain koska palstamamma niin haluaa.
Piti tämäkin teillä rautalangasta vääntää, tuskin silti tajuatte :D
pitäisikö itkeä vai nauraa näille aloittajille, joilla on vähintäänkin "varma" tieto ADHD-diagnoosista mutta käytännön tieto niin ADHD:stä kuin muistakin ihmislajin psyykkisistä ominaisuuksista loistaa poissaolollaan.
No, toivottavasti oma jälkikasvusti ei esim. masennu aikuisiällä, sinultahan tuskin isommin asialle ymmärrystä riittäisi, ja et takuulla odottaisi sitä lastesi opiskelu- tai työkavereiltakaan..? Ja ehkä, jos hyvin käy, pysyt itsekin kohtalaisen (mielen)terveenä. Peukut sille.
ja pieni tietämys asioista.
Kun maailma avartuu, lisääntyy myös suvaitsevaisuus ja tietämys.
Suosittelen siis matkustelua ja opiskelua kaikille teille mölisijöille!
Tiedän itsekin pari vastaavaa tapausta. Ja juuri sen takia, että tunnen useampia erityislapsia, tiedän miten ÄRSYTTÄVÄÄ se on, kun lapsen annetaan kasvaa täysin kieroon, vaikka tehtävissä olisi vaikka kuinka ja paljon.
Mä en nyt ihan ymmärrän näitä reilusti puolustelevia viestejä, kun on ap:n kuvaileman kaltaisesta käytöksestä kysymys. Kyllä mä ymmärrän ja hyväksyn ja selitän lapsilleni paljonkin lähipiirini erityislasten käytöstä. Meidän lähipiirin he kuuluvat siksi, että kaikille osapuolille on selvää, että diagnoosin varjolla ei satutea, kiusata tai rikota mitään. Toki saavat välillä kunnon raivareita tms.
Ette usko kuinka hyvältä minustakin vain ystävänä tuntui, kun ystäväni todella vaikean tempperamentin ADHD/Assi-lapsi antoi mun pienemmän lapsen tulla hänen sijaansa ajamaan HopLopissa sellaisella sähköautolla, vaikka oli jo itse siihen ensin ehtinyt. Ei olisi tullut vielä 1-2vuotta sitten kuuloonkaan.
Ja ei, se ei tullut vain iän myötä ( mikään ei muuten ole ärsyttävämpiä kuin ihmiset, jotka perustelevat empatiakyvyn, käytöstapojen tms. puutetta iällä, eivätkä puutu siihen mitenkään) vaan nimenomaan sillä, että äitinsä on jatkuvasti jaksanut olla tukena ja ohjata ja opastaa jne jne.
Nostan hattua jokaisella erityislapseensa todella panostavalle vanhemmalle, siinä on todella työsarkaa. Mutta onse varmasti palkitsevaakin aina kun lapsi astuu pienen askelen eteenpäin.