Onko kellään muulla "vinku-iitaa" kotona?? Miten ihmeessä jaksatte?

On vanha ketju mut nyt on pakko vastata. Meillä on kans usein tuollaista vinkumista, mut oon huomannu et se johtuu aika pitkälti ihan siitä että typy (1v 2kk) on niin kyllästynyt! Siksi käydään todella paljon ties missä aktiviteeteissa, kaupungilla, kahviloissa, perhekerhoissa, kyläilemässä, vietetään hyvin aktiivista sosiaalista elämää. Ihan pelkkä aamupäiväkin tällaisen vinkujan kanssa aiheuttaa mulle ahdistusta, joten ihmisten ilmoille heti kun herätään.

jotka nyt jo isoja niin muisto vain noista neideistä kitinöineen.Poika nyt 10 kk ja 7kk iässä vinkuili muutaman viikon ja nyt saan rauhassa kulkea huoneesta toiseen.Musta tuntuu,että noi kaksi neitiä vinkuili paljon enemmän,kuin tämä poika.Poika vaan naureskelee ja tuottaa tavaroilla kovaa meteliä,nyt tosi paljon isin perään ja ei tosiaan roiku enää mun jaloissa,kun isi kotona.

eri ihmistä ja että sinä voit siis kadota ihan milloin tahansa. Jolloin lapsi tietenkin yrittää estää sen takertumalla sinuun. Kestää kuukaudesta-vuoteen, riippuen lapsesta. Yleensä helpottuu parin-kolmen kuukauden päästä, kun lapsi tajuaa ettet sä noin vaan katoa vaan tulet aina takaisin.

Luonnollinen kehitysprosessi siis, mutta onhan se aika rasitaavaa. Meillä keskimmäisellä oli paha eroahdistus, välillä se oli pakko ottaa vessaankin mukaan kun ei jaksanut kuunnella sitä huutoa ja oven takomista.

Tsemppiä, kyllä se siitä jonain päivänä pääset taas vessaan ilman huutoa :)

vain vahvisti päätöstäni mennä sterilisaatioon heti vuoden päästä kun se on mahdollista. Kiitos mammat!

Niin ei se aina oo eroahdistusta, en tiedä onko jotkut lapset vaan tyytymättömiä luonnostaan, siis kun tuo meidän on 1v2kk jo. Käytännön vinkkejä kehiin, mitä teette kun on pakko tehdä jotain ja taapero hiljaiseksi?

Eli kolmevuoitas, joka voi halutessaan olla hankala, ja sitten kymmenkuinen vikisijä. Oltiin juuri viikko mummolassa, ja toi kymmenkuinen työllisti molemmat vanhempani koko valveillaoloajan. Oli siis tyytyväinen, kun joku oli ihan koko ajan hupsuttelemassa ja viihdyttämässä. Eli meillä ainakaan ei ole kyse mistään eroahdistuksesta, koska kuka tahansa kelpaa viihdyttämään, vaan ihan toiminnan ja tekemisen tarpeesta jota on mahdoton kotona tuolla tavalla tyydyttää, kun kotihommatkin täytyy tehdä.



Mulla on joskus hermo niin kireällä näiden kanssa!

Mitään ei voi tehdä, ei voi edes liikahtaakaan, muuten alkaa vinkuminen ja perään konttaaminen. Tosi rasittavaa, mutta tätä se eroahdistus kai on. Äidin pitää olla koko ajan näkyvillä, lisäksi rauhallisena ja paikoillaan. Erityisesti tavaroiden järjestelystä ja huoneesta toiseen kulkemisesta lapsi hätääntyy.



Yritän ajatella, että sun rooli on maata lattialla ja meditoida :=)

mutta kun on tuo uhmaikäinen esikoinen hillumassa myös niin ei onnistu. Hermot on tänä aamuna varsinkin tiukalla kun kuopus herätti puol 6 #(

ap

Voimia! Mietin että auttaisiko kantoreppu/liina - siinä lapsi saisi olla enemmänkin lähellä mutta sinulle jäisi kädet vapaiksi puuhailla muuta eikä vessassakäyntikään ole vaikeaa liinaillessa. Tietysti ongelmia lisää jos lapsi haluaakin liikkua itse välissä koko ajan.

Mulla vain esikoinen. Luulin aina että vinkuminen on vain ainoan lapsen ongelma. Ei siis näköjään auta meditointikaan.



T. 2

Nyt tenava on tasan 2v ja leikkii joskus ihan iteksiinkin. Joutui pakkovieroitukseen pari kuukautta sitten, kun mä konkkasin kahden keppin kanssa 5 viikkoa, enkä yksinkertaisesti voinut kanniskella pitkin kämppää. Tyttö oli siis tyytyväinen ainoastaan sylissä ja silloinkin olis pitänyt vaan haahuilla ympäriinsä. Edelleen tosin alkaa vinkuminen ja jonkin asian X haluuminen hyvin herkästi, kun ilmaannun vaan näköpiiriin... Ei aina taida oikein itsekään tietää mitä oikeastaan haluaa, kunhan nyt jotain haluaa...



Kai se tästä joskus taas ohi menee. Kuopus on kyllä ollut ihan pahin puntissaroikkuja noista kolmesta. Edelleenkään en tosin saisi hänen mielestään esim. puhua puhelimessa yhtään, enkä syödä tms. vinkuvonku alkaa välittömästi.

Mulla vain esikoinen. Luulin aina että vinkuminen on vain ainoan lapsen ongelma. Ei siis näköjään auta meditointikaan. T. 2

Kantoliinaa on kokeiltu mutta ei toimi enää kun osaa jo kävellä. Tuntuu että ainoa hetki kun tosiaan on tyytyväinen on silloin jos istun lattialle. Mikä on sinäänsä huvittavaa koska ei huomioi mua silloin mitenkään, pääasia että istun aloillani. *huoh*

ap

kans.. jatkuva natina ja tää on kolmas, että ei näköjään niin ole mikään ainokaisen ongelma. Tänäänki herätty 5:00 ja siitä saakka yhtä narinaa, konttaa perässä, narisee ja roikkuu puntissa, ei myöskään viihdy sylissä pitkään, vaan kampee edes ja takas ja paras kai olisi että istusin koko ajan lattialla, vaikka sillonki tätä kiukuttaa, möyrii vaan edes takas sylissä, hieroo naamaa mun reisiin ja heittäytyy selälleen mun syliin ja k-i-t-i-s-e-e.

Nukkumaan laitto vasta saa aikaan hirveen raivarin ja samoten jo se, että se näkee autonistuimen, eli auto varsinkin kuuluu inhokkeihin.. raskasta välillä, mutta onneks osaa vastapainoksi olla myös tosi ihana, naurava, iloinen ja reipas ja nukkuessaan varsinkin niin söpö, että unohtuu, että se on edes kiukunnu just kolme tuntia :)

Tyttö nyt reilun vuoden. En saa kävellä pois hänen luotaan mihinkään, jos menen vessaan avaa oven (huutaen ja vikisten) ja kiipeää syliin. Tavaroitten järjestely ja ruoan laitto/syöminen on aivan liikaa meidän neidille. Välillä meinaa tosissaan päreet palaa. Eilen kyllästyin lahkeessa roikkumiseen ja sanoin kovasti. Kamala huutohan siitä tuli ja huono mieli molemmille:(



Meillä luulin että kun isä jäi muutama päivä sitten isäkuukauden viettoon (itse opiskelen kotona) että olisi helpottanut mutta pahemmaksi tuntuu menevän. Isä ei kelpaa ja jos keskustellaan pidempään isän kanssa tulee väliin ja työntää isän pois.



Huhhu! Toivottavasti helpottaa pian, sympatiat Ap:lle.

Hinkkaa ja vääntää ja kääntää sylissä ja pitkin reisiä ja narinarinari. R A I V O S T U T T A V A A. Silloin taas kun ei vingu ja vongu on niin iloinen ja nauraa käkättää kaiken aikaa.

Meillä ei onneks ole auto ongelmia mutta auta armias kun näkee rattaat. Selkä kaarella alkaa hirveä huuto ja jos jotenkuten saat sidottua sen niihin kiinni niin kitisee koko sen ajan ollessaan rattaissa :(



ap

Meillä, mutta meidän vinku-iita on jo 8v

ap

ja jatkuu edelleen 3,5-vuotiaana... en tiedä, loppuuko koskaan. Ainakaan toisen lapsen syntymä ei helpottanut asiaa.



Meillä vinkumisen aiheena on yleensä oman tahdon ilmaiseminen, ei siis tykkää jostain, haluaa jotain...

jouduin itse viemään lapset hoitoon aika pieninä. Voi miten toivoinkaan että olisin voinut niitä kotona sylissä pidellä.. Huomasin että kun antaa sitä rauhallista syliaikaa kunnolla vähän aikaa niin sitten ne lapset voi keskenään leikkiä eikä häiritse tai sitten tulevat auttamaan niissä kotihommissa

jouduin itse viemään lapset hoitoon aika pieninä. Voi miten toivoinkaan että olisin voinut niitä kotona sylissä pidellä.. Huomasin että kun antaa sitä rauhallista syliaikaa kunnolla vähän aikaa niin sitten ne lapset voi keskenään leikkiä eikä häiritse tai sitten tulevat auttamaan niissä kotihommissa

Voi kuule se on aivan sama kuinka paljon vinku-iitaa sylittelee se ei auta. Jos kannat sitä mukana koko päivän ja sylittelet et tasan saa tehtyä mitään muuta koko päivänä. Ja kun on noita muitakin lapsia niin ei voi vain yhtä sylitellä kaiken päivää.

auta. Olen kokeillut muutaman päivän olla AINOASTAAN lasta varten ( mies siis hoitanut kotityöt ym) eli sylitellä ja olla läsnä. Mutta meillä ainakaan tuo sylittely ei ole auttanut. Kitisee siinä sylissäkin varsinkin jos ei saa tehdä jotain ( esim aukoa kaappeja ja vedellä kirjoja lattialle). Että huomiota on annettu niin paljon kun sitä pystyy antamaan mutta ehkä meillä tää on jo jotain esiuhmaa, en tiedä.



Meillä onneksi viihtyy autossa ja rattaissa eikä ole muita lapsia.. Pitäisi olla onnellinen kun voisi näköjään olla huonomminkin..:(



9