Onko kellään muulla "vinku-iitaa" kotona?? Miten ihmeessä jaksatte?

jouduin itse viemään lapset hoitoon aika pieninä. Voi miten toivoinkaan että olisin voinut niitä kotona sylissä pidellä.. Huomasin että kun antaa sitä rauhallista syliaikaa kunnolla vähän aikaa niin sitten ne lapset voi keskenään leikkiä eikä häiritse tai sitten tulevat auttamaan niissä kotihommissa

Voi kuule se on aivan sama kuinka paljon vinku-iitaa sylittelee se ei auta. Jos kannat sitä mukana koko päivän ja sylittelet et tasan saa tehtyä mitään muuta koko päivänä. Ja kun on noita muitakin lapsia niin ei voi vain yhtä sylitellä kaiken päivää.

Kaks muuta pitäs jättää tyystin vaille huomiota sit vissiin? Unohtaa vessareissut ja syöminen? Ihan oikeasti yks tenava voi roikkua KOKO valveillaoloaikansa puntissa kiinni. Ihan sama paljonko sitä sylittelee.

auta. Olen kokeillut muutaman päivän olla AINOASTAAN lasta varten ( mies siis hoitanut kotityöt ym) eli sylitellä ja olla läsnä. Mutta meillä ainakaan tuo sylittely ei ole auttanut. Kitisee siinä sylissäkin varsinkin jos ei saa tehdä jotain ( esim aukoa kaappeja ja vedellä kirjoja lattialle). Että huomiota on annettu niin paljon kun sitä pystyy antamaan mutta ehkä meillä tää on jo jotain esiuhmaa, en tiedä. Meillä onneksi viihtyy autossa ja rattaissa eikä ole muita lapsia.. Pitäisi olla onnellinen kun voisi näköjään olla huonomminkin..:( 9

sylittelyä ja jakamatonta huomiota molemmilta vanhemmilta(esikoinen oli anopilla yön). Ei auttanut ollenkaan. Kitisi syllisäkin vaikka sai tosiaan köllötellä sängyssä meidän kanssa ja nauttia kaikesta huomiosta. Kyllä meille vaan on siunaantunut semmonen narisija että oksat pois. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa :)

ap

jouduin itse viemään lapset hoitoon aika pieninä. Voi miten toivoinkaan että olisin voinut niitä kotona sylissä pidellä.. Huomasin että kun antaa sitä rauhallista syliaikaa kunnolla vähän aikaa niin sitten ne lapset voi keskenään leikkiä eikä häiritse tai sitten tulevat auttamaan niissä kotihommissa

Meillä kuopus on oikea vinku-ville. Ikää nyt 1v2kk ja vähän on alkanut leikkiä esikoisen kanssa, mutta edelleen vinku-vonku alkaa, jos teen kotitöitä tai syön aamupalaa tai siis ylipäätään jotain muuta kuin seuraan hänen korkea-arvoisuuttaan. On aivan sama, sylitelläänkö aamulla ensin puoli tuntia ja annetaan esikoisen raivota nälkäänsä. Sen jälkeen kun alan tehdä aamupalaa, vinku-ville vonkuu ja roikkuu puntissa koko ajan. Aamupalan jälkeen sylitellään taas (ei oikein pysy sylissä, pääasia on siis sillä, että äiti istuu lattialla ja katsoo koko ajan häntä) puoli tuntia tai tunti (ja kokeilkaapa vain itse istua lattialla esim. tunnin tekemättä mitään muuta kuin katsoa lasta aktiivisesti koko ajan, on TYLSÄÄ!). Sitten pitäisi laittaa pyykit ja alkaa tehdä lounasta ja ehkä käydä vessassa ja äidin pukeutuakin, mutta vinku-vonku-manku-monku alkaa välittömästi. Ulkona roikkuu sylissä eikä suostu leikkimään, kävelemään, istumaan tai mitään muutakaan. Rataskävelyillä käydään aika usein, kun silloin on enimmän aikaa hiljaa.

Nykyään meillä käydään yleensä aamupäivällä kaupassa ja päiväunien jälkeen ulkoillaan, mutta vinkumista on koko ajan säännöllisesti riippumatta siitä, paljonko on saanut äidin huomiota.

Ja meilläkin siis esikoinen on ollut kaikkea muuta kuin vinkuva eli tämä ongelma on kuopuksen kanssa.

Ja nyt meinaa oikeasti mennä hermot! Nyt sitä vinkuvonkua ei pitele enää mikään, kun jaksaa juosta jo perässä... Se on siis niiiiiiin ärsyttävää, taas se kitisee tuossa lattialla vieressä ja haluaa sitäsuntätä! Rakastan lasta, mutta joskus tuntuu, että pakkaan tytön seuraavaan Siperian junaan... Jossain välissä oli helpompaa, mutta en edes muista, milloin.

tytön pakettiin ja lähettäis Timbuktuun. :D Onneks vinku vonku on nyt nukkumassa niin saa edes hetken rauhaa :)

ap

:D :D



Täältä kanssa vertaistukihalaus!

ei löydy ketään jolla olis vinku-villeä tai vinku-iitaa :DD

ap