Päiväkodin uskontokasvatuksesta

Uskontokasvatus on yksi päiväkodin kasvatuksen osa-alue, mutta käytännössä se järjestetään hyvin eri tavoin eri päiväkodeissa. Oma kokemukseni on (olen lastentarhanopettaja), että usein tehdään yhteistyötä seurakunnan kanssa, jolloin heidän työntekijänsä tulevat pitämään tuokioita tai sitten esim. on järjestetty pyhäkoulu päiväkodissa. Uskontokasvatukseen ei tietenkään ole pakko osallistua, vaan omat toiveet voi esittää päiväkodille.

Että päiväkodeissa on uskonnollista kasvatusta! Onkohan kaikissa? Meidän lapsikin tulee jossain vaiheessa varmasti menemään päiväkotiin, joten varmaan on sitten ajankohtainen asia itsellekin, en nimittäin kaipaa hänelle minkään uskontokunnan " tunnustuksellista" opetusta tyyliin " Raamatun tarinat ovat totta" .



Itse kun mietin, niin kysyisin asiasta varmaan oman alueen päivähoidon johtajalta. Ainakin kouluissa on oikeus olla osallistumatta uskonnon opetukseen jos ei kuulu ko uskontokuntaan, miksei tämä pätisi myös alle kouluikäisillä?



Luulisin, että kysymys on siitä, että uskonnon " opetus" ei varsinaisesti kuulu mihinkään " opetussuunnitelmaan" päiväkodeissa, mutta mahdollisesti niissä on uskonnollisia (kristittyjä) johtajia tai työntekijöitä, jotka ovat ottaneet uskonnollisen kasvatuksen mukaan päiväkodin toimintaan.



Minusta asia on ihan itsestään selvä, eikä sitä pidä pyydellä anteeksi. Jos et kuulu johonkin uskontokuntaan, miksi haluaisit lapsellesi opetettavan sen asioita totuuksina. Eri asia on, jos kerrotaan uskonnoista yleensä, että jotkut ihmiset uskovat näin ja näin.

Me emme myöskään kuulu kirkkoon ja minuakin hieman häiritsee tuo uskontokasvatuksen tuputtaminen pienestä pitäen. Tällä hetkellä eniten ihmetyttää koulu, sillä lapsemme on jo kouluikäinen. Ei varmaankaan olisi liikaa vaadittu jos edes kevätjuhlasta poistettaisiin turha uskonnollisuus (suvivirsi), tuntuu vaikealta selittää lapselle miksi aina pitää laulaa joka juhlassa uskonnollisia lauluja vaikka juhlitaan niinkin yksinkertaista asiaa kuin koulun loppumista. Epäilen, että tämä asia on vielä hankalampi niille vanhemmille, jotka kuuluvat johonkin muuhun uskontoon kokonaan.



Eli ymmärrän täysin näkökantasi ja vaatisin varmasti itse, että päiväkoti lopettaisi uskonnolliset tarinat. Suomessa ei enää ole kaikki 100% kristittyjä, joten ei varmasti ole liikaa vaadittu jos kukin hoitaa lapsiensa uskonnollisen kasvatuksen itse tai juuri seurakunnan tms. kerhoissa ja hoitopaikka keskittyy siihen lapsien hoitamiseen...

mitenköhän sitten kieltäytyviin suhtaudutaan? Pidetäänkö sitä hankaluutena, että ehkä vain yhdelle joudutaan keksimään muuta tekemistä? Mitenköhän se käytännössä järjestetään? Onko kieltäytyjiä ollut paljon?

joka kyllä vielä kuuluu seurakuntaan (en tiedä miksi, kun ei ole uskonnollinen eikä käy missään seurakunnan tilaisuuksissa). Mutta siis meidän molempien kanta on, että lapset saavat päättää uskonasioistaan sitten kun ovat siihen valmiita, emmekä lasten kanssa kuulu kirkkoon. Jotenkin olisin odottanut, että meiltä olisi kysytty asiasta syksyllä kun lapset aloittivat päiväkodissa, mutta ei kysytty, enkä itsekään muistanut mainita asiasta. Nyt sitten vähitellen on käynyt ilmi, että uskontokasvatushan siellä annetaan: pappi käy pitämässä jotain pikkukirkkoa, kirkkoon on askarreltu enkeleitä ja viety jne. Pojalleni (kohta 5v) en ole juuri kirkosta, papista ja enkeleistä puhunut, kun ei ole kysellytkään, joten hänellä on selvästi nyt aukko sivistyksessä sen suhteen. Tytön 2v kanssa tuntuu ettei asialla ole vielä merkitystä, ei varmaan juuri näistä jutuista ymmärrä. Hoitajille olen näistä kirkkojutuista jälkeenpäin kuultuani sanonut, että emme kuulu kirkkoon eikä lapsille ole asiasta puhuttu, etteivät ihmettelisi jos kyselevät " tyhmiä" . Sanoin että saavat osallistua tilaisuuksiin jos kaikki muutkin niin tekevät.



Ensi viikolla on pojan lto:n kanssa keskusteluaika, ja mietin pitäisikö asiasta esittää jotain toivomuksia tai kysellä tarkemmin. Jotenkin ajattelin että näitä asioita käsiteltäisiin vasta koulussa, jossa lapset menevät tietenkin ET -opetukseen. Löysin netistä eskareiden opetussuunnitelman, jossa kyllä jo mainittiin uskontokasvatus ja että uskonnotonta eettistä kasvatusta eskarissakin järjestetään " JOS VANHEMMAT SITÄ VAATIVAT" . Nuoremmista lapsista en löytänyt mitään. Tuo vaatiminen kuulostaa jotenkin isolta jutulta, en tiedä haluanko " vaatia" ?



Mutta toisaalta, miten selitän lapselle, että päiväkodissa opetetaan jotain mihin itse en usko? Kun en edes tiedä minkä uskontokäsityksen mukaan opetetaan, niin en oikein osaa olla uskovinanikaan siihen. Olen kyllä käynyt lukion uskontotunnitkin hyvin arvosanoin, mutta mahdetaanko lapsille päiväkodissa selittää asiat ihan täysin luterilaisen opin mukaan, esim. että kuolleet herätetään vasta tuomiopäivänä? Eikös " uskonnollisetkin" vanhemmat usein kerro lapsilleen että kuolleet lentää taivaaseen vilkuttelemaan pilven päältä? Ja juuri nämä rankat pääsiäisjutut, ristiinnaulitseminen, kallioon hautaaminen jne, onko ne nyt ihan lasten juttuja? Onneksi ensin tulee joulu, pikkuvauvan syntymää toki on kiva juhlia siinä missä joulupukkiakin...



Mielelläni kuulisin toisten kokemuksia, sekä uskontokasvatukseen osallistumisesta että siitä miten pois jäänti on järjestetty, tuntevatko lapset sitten itsensä jotenkin syrjityksi, jos eivät pääse kirkkoretkelle jne?

eli hoitakaa ne lapsenne kotona lasikaapissa, jos ei normaalit yhteiskunnan asiat heille kuulu.. uskonto ei ole erillään meidän yhteiskunnasta vaikka niin yritätte sanoa. se on sekä historiallisesti että realisesti läsnä kaiken aikaa.. miksi vietämme joulua, miksi on enkeleitä, miksi syödään pääsiäismunia... ne on kaikki kristillisiä juttuja ja siksi jokaisen - lapsenkin - yleissivistykseen kuuluu tietää niistä.



itseäni pännii, kun kaikkialla on vain tonttuja, joulupukkeja, haloween hirviöitä,mörköjä, noitia ja pääsiäispupuja jne. ja NIITÄ KYLLÄ SAA TUPUTTAA LAPSILLE ÍHAN SUMEILEMATTA KUKA JA KOSKA VAAN EIKÄ NIISTÄ VOI KIELTÄYTYÄ MITENKÄÄN VETOAMALLA JOHONKIN ' USKONNOTTOMUUTEEN' ... minä en pidä niitä totena ja opettaisin ne mieluusti itse harhoiksi, enkä sallisi niitä lapselleni tarhassa tai koulussa tuputettavan(opetetaan niitäkin totena!!) , mutta en voi kieltäytyä niistäkään, joten miksi sitten en sallisi lapseni kuulla erilaisia versioita muistakin asioista.?

Päiväkodin henkilökunnan tulee suhtautua kunnioittavasti jokaisen perheen vakaumukseen, joten kannattaa ehdottomasti esittää omat toiveensa niin uskontokasvatuksen, kuin muunkin suhteen. PK:ssahan on yhä enemmän myös muiden uskontokuntien edustajia ja heille suunnitellaan muuta tekemistä esim. pyhäkoulun/joulukirkon tms. ajaksi.



Kannattaa kuitenkin muistaa, että monet suomalaiset perinteet ja juhlat liittyvät uskonnolliseen teemaan (pääsiäinen , joulu) ja ainakin omasta mielestäni olisi surullista karsia niiden viettämistä. Toki kohtuus kaikessa..Ja Suvivirsi on ihana!!!

Kristillisyyskin on vain instituutio, jossa tulkitaan tiettyjä oppeja niinkuin ihmiset niitä haluavat kulloinkin tulkita. Kuten mielestäni kauniisti on sanottu, ei raamattu ole tullut faksilla taivaasta. Joulu ei ole mikään kristillinen juhla alunperin vaan entinen pakanallinen keskitalven juhla, raamatussa sanotaan jeesuksen syntyneen maaliskuussa. Monet pienemmät kristilliset lahkothan eivät juuri tästä syystä esim. joulua vietä, koska se on lainattu muualta. Samoin monet muut kristiuskon tarinat, hahmot ja myytit. Sen takia vietämme uskonnottomassakin perheessämme joulua ja muita vanhoja ja perinteisiä juhlia, mutta mielellämme ilman turhaa kristillistä painoarvoa. Uskonnottomuus ei tarkoita, että ei uskoisi mihinkään korkeampaan voimaan tai ettei haluaisi viettää perinteisiä juhlia, minulla se kertoo halusta sanoutua irti instituutioista, joista on hengellisyys kokemukseni mukaan kaukana. Ja Suomi on maa, jossa pitäisi uskonnonvapauden vallita, ainakin teoriassa, miksi ei käytännössä?

Ainakin meidän päiväkodissamme on täytetty heti alussa sellainen lappu, jossa kaiken muun ohella kysyttiin myös osallistumisesta uskontokasvatukseen ja siihen sai ruksia, osallistuuko lapsi vai ei.



Päiväkodissa on tosiaankin uskontokasvatusta ihan kuten koulussakin. Yleisimmin uskontokasvatus lienee järjestetty niin, että kerran, pari vuodessa pappi saattaa tulla käymään päiväkodissa ja päiväkoti osallistuu " päiväkotijumalanpalvelukseen" esim. joulun alla ja mahdollisesti johonkin muuhun seurakunnan järjestämään lastenjuttuun.



Päiväkodin velvollisuus on järjestää kyseiseksi ajaksi muuta ohjelmaa niille lapsille, joiden kirkkoon kuulumattomat vanhemmat eivät halua lastensa uskontokasvatukseen osallistuvan, se on ihan selvä ja lakitekstiin ihan yksiselitteisesti kirjattu.



Mieheni on pappi ja hän joutuu aika usein kouluissa (päiväkodeissa hän ei käy) puolustamaan ukonnottomien ja eri uskontokuntiin kuuluvien oikeutta olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen. Opettajille (ja ilmeisimmin myös lastentarhanopettajille) tai ainakaan lastenhoitajille nämä asiat eivät ilmeisesti ole aina niin selviä tai vielä todennäköisimmin he ajattelevat omaa työtaakkaansa: Erillisen ohjelman järjestämisessä osalle lapsista on tietenkin aina kaksinkertainen työ, joten on helpointa " unohtaa" periaatteet ja tunkea kaikki lapset samaan opetukseen, varsinkin jos huoltajat eivät kuitenkaan puutu tilanteeseen.



Eli: pitäkäähän puolenne, kukaan muu ei sitä välttämättä puolestanne tee!





Ja siitä opetuksesta vielä: ainakaan mieheni tai kukaan muukaan tuon seurakunnan pappi ei todellakaan opeta kellekään, että raamatun kirjoitukset olisivat sanasta sanaan totta. Se ei kuulu luterilaiseen opetukseen, vaan on sellaista pietistis-helluntailaista oppia, jota esiintyy lähinnä vapaissa suunnissa ja joissakin herätysliikkeissä kirkon sisällä. Lapsille toki kerrotaan raamatun tarinoita ihan kuten heille kerrotaan satuja muutenkin, mutta jos tapahtumien oikeasta ja todellisesta kulusta syntyy keskustelua, niin kyllä sitä pitää käydä realiteettipohjalta myös lasten kanssa!

Kyllä päiväkodin opetussuunnitelmaan (niin kuin koulunkin) yhtenä osana uskontokasvatus kuuluu, myös ihan pienimmillä. Se miten sitä toteutetaan ja miten se näkyy toiminnassa on paljolti kiinni sekä päiväkodin yleisestä " hengestä" ja suhtautumisesta asiaan että ennen kaikkea pk:n henkilökunnan henkilökohtaisista vakaumuksista. Eli uskonnollinen opettaja tai lastenhoitaja voi omassa työssään välittää/opettaa lapsille myös uskontoon liittyviä asioita, lukea raamatullisia tarinoita, laulaa virsiä jne. Jokaisella perheellä on silti täysi oikeus valita osallistuuko heidän lapsensa kyseiseen toimintaan ja se pitäisi mielestäni ottaa puheeksi JOKAISEN perheen kanssa ennen hoitosuhteen alkamista. Niinkuin Nillanalle kirjoitti, monet suomalaiseen kulttuuriperintöön liittyvät asiat, ennen kaikkea juhlat, juontavat juurensa kristinuskosta ja näin ollen jossakin määrin uskonto on näkyvillä niin päiväkodissa kuin koko yhteiskunnassamme yleensäkin.



Oman kokemukseni mukaan (päiväkodin työntekijänä) lapsiin, jotka vanhempiensa toivomuksesta tai jopa vaatimuksesta;) eivät osallistu uskonnolliseen toimintaan, suhtaudutaan ihan samalla tavalla kuin niihin, jotka osallistuvat. Tarkoitan, ettei päiväkodeissä (toivottavasti!) ketään syrjitä tai kohdella huonommin uskonnollisen vakaumuksen takia. Jos suurin osa lapsista osallistuu esim joulukirkkoon tms, ei pois jääville välttämättä järjestetä mitään korvaavaa toimintaa, mutta kyllä heidän kanssaan ollaan ja heitä pidetään ihan yhtä ihanina ja tärkeinä lapsina kuin muitakin! Ei-osallistuvien määrä on koko ajan kasvussa jo pelkästään siitä syystä, että päiväkodeissa on hoidossa nykyään myös paljon muihin uskontokuntiin kuuluvia lapsia. En tietenkään voi varmuudella sanoa miltä lapsesta ihan oikeasti tuntuu, kun joutuu jäämään pois jostain mihin enemmistö osallistuu, mutta pääsääntöisesti lapset eivät ainakaan näytä kärsivän ei-osallistumisestaan. Vanhempien tehtävä on sitten kertoa lapselle miksi juuri hän ei saa ko. toimintaan osallistua. Muut lapset eivät asiaan juurikaan huomiota kiinnitä ja jos kiinnittävätkin, hyväksyvät asian yhtenä elämään kuuluvista asioista joka vain nyt sattuu olemaan tälla tavoin:)



Ottakaa aihe reilusti esiin keskusteluissa päiväkodin henkilökunnan kanssa, ei siitä häirikön tai hankalan vanhemman leimaa otsaansa saa:) Ainakaan meillä.

kyllähän tekin kotona kerrotte asioista ja ymmärtääkseni kerrotte jopa eri uskonnoista. Jos kerta tarha hoitaa kristinuskon, niin te voitte kotona kertoa muista vaihtoehdoista.

Varmasti teillekin on opetettu kristinuskon asioita jo lapsena ja silti olette myöhemmin muodostaneet asioista omat käsityksenne. Lapsenne osaavat sen takuulla myös, kunhan se aika koittaa!

Paremminkin tuntuu, että ehkä TE olette väärässä, sillä yritätte selvästi estää lapsenne valitsemasta kristinuskon. Haluatte antaa vapauden valita oman uskonsa, mutta rajoitatte silti kristinuskon asioista kuulemisen. Ehkä se on juuri se, mitä lapsenne haluavat kuulla ja mihin haluavat uskoa?



Ja oikeasti - Suomessa uskon asiat käsitellään aika kevyesti ja vähäisessä määrin. Menkääpä melkein mihin muuhun maahan tahansa ja kohtaatte huomattavasti määrätietoisempaa uskonnon kasvatusta. Ja siellä ei edes vaihtoehtoja anneta!



Kyllä meidän lasten kummassakin tarhassa on kysytty lupaa lasten kirkollisiin menoihin/opetuksiin osallistumisesta.

" Ja juuri nämä rankat pääsiäisjutut, ristiinnaulitseminen, kallioon hautaaminen jne, onko ne nyt ihan lasten juttuja? "



Huh huh... jos tuollaisia olis kerrottu meidän päiväkodissa (tai missä tahansa päiväkodissa) niin minä ja kuka muu vanhempi tahansa melkein kieltäis uskonasioiden kertomisen lapsilleen!

Siis mun kokemuksen mukaan lapsille EI TODELLAKAAN kerrota mistään hautaamisista, ristiinnaulitsemisesta tms. päiväkodissa!

Meidän lapsilla uskonnonkasvatus " rajoittui" yhteen kirkkovierailuun (mistä lapset edelleen muistavat lasi-ikkunassa olevan Jeesuksen) sekä nukketeatterina esitettyyn jouluevankeliumiin (mikä oli ihan tylsä...) Eli mun mielestä se kamala hössötys nyt tästä uskonnon tuomisesta päiväkotiin on ihan yliampuvaa ja liioiteltua!

Ei siellä kukaan ole TYRKYTTÄMÄSSÄ mielipiteitään uskonnosta, ylösnousemuksesta, Jumalasta tms.

Kyllä niissä jutuissa liikutaan sit ihan lapsen tasolla, kerotaan niitä juttuja satuina siinä missä muitakin (jos kerrotaan). Kuolemasta meidän päiväkodissa juteltiin kun yhden kolmevuotiaan mummo kuoli. Puhuttiin ikävästä, ja miksi äiti ja isä nyt itkee ja ettei mummoa enää nää. Ei siinä mitään alettu " jeesustella" !!Kyllä niitä kysymyksiä sitten riitti meille kotona, mutta päiväkodin henkilökunta oli hoitanut jutun fiksusti ja jättänyt vanhemmille sen kertomisen enkeleistä jne. Kuka sitten milläkin tavalla sen kuoleman lapselle selittää ja kertoo.

En ymmärrä nyt mistä tämä kohu johtuu??

Kertokaahan onko sitten jossain päiväkodissa tuputettu lapselle uskontokasvatusta niin, että ihan traumoja lapselle tullut ;) ??

" Ja juuri nämä rankat pääsiäisjutut, ristiinnaulitseminen, kallioon hautaaminen jne, onko ne nyt ihan lasten juttuja? "

Pyhäkoulun opettaja opetti lapsille pääsiäisenä että juhlitaan sitä kun Jeesus nousi kuolleista, voitti kuoleman ja avasi taivaan portin.

Hänet haudattiin eritavalla kuin miten ihmisiä nykyään haudetaan. Oli hautaus vaatteet ja hauta oli luolan tapainen. Kun opetuslapset olivat menossa sinne niin se olikin tyhjä. Sen takia nykyään annetaan pääsiäismunia jotka ovat tyhjiä sisältä kun kerran hautakin oli tyhjä. Ja kun kerran muna merkitsee uutta elämää, niin sen takia joissakin pääsiäis munissa on jotain sisällä.

Jouluna juhlitaan sitä kun Jumala antoi ainoan poikansa. Kauan odotettu vapahtaja tuli maailmaan. Sen takia me nykyisin annetaan toisillemme lahjoja.

Eli tuossa varmaan tuli mainittua tuo ristiin naulitseminen, kallioon hautaaminen jne. Ei kukaan lapsi traumoja saanut, ja kyseessä on kirkon pyhäkoulu johon vanhemmat ovat tuoneet lapsensa sunnuntaina.

Lapset pitivät juhlasta ja oppitunnista.

Nyt tuntuu vähän sille, että aika moni kristitty unohtaa, että kristin uskon ainoa vaihtoehto ei suinkaan ole uskonnottomuus vaan niitä muita uskontoja on ihan hirmuisesti. Minä esim. olen luonnonuskovainen pakana, mieheni taas agnostikko/ateisti. Lastamme ei ymmärrettävästi ole kastettu, koska emme kumpikaan usko siihen, mitä Raamattu sanoo. Miksi ihmeessä meidän lapsellemme pitäisi opettaa hoidossa/koulussa kristinuskoa, kun emme kerran kumpikaan ole kristittyjä? Suomessahan elää vahvasti yhä pakanuus, joskin pinnan alla. Mutta juuri näinä suurina juhlapäivinä se tunkee pintaan: vietämme joulua, pääsiäistä ja juhannusta, kaikki vanhoja pakanallisia juhlia. Joulunvietossamme tärkeällä osalla on valo ja tontut, pääsiäisessä pääsiäismunat, rairuoho, puput ja tiput ja juhannuksessa jälleen valo ja juhannuskokko. Pakanallisia juttuja kaikki tyyni. Miksi siis voidaan perustella, että koska kristinusko on niin tiukasti sidoksissa kulttuuriimme, sitä pitää opettaa, mutta sitten taas toisaalta näitä pakanallisia juttuja ei tarvitse opettaa, vaikka ne ovat vielä tiukemmin sidoksissa kulttuuriimme - niin tiukasti että harva enää edes tietää kyseisten perinteiden olevan pakanallisia. Taisihan tässäkin ketjussa joku väittää pääsiäismunaa kristilliseksi, vaikka muna on ollut uuden elämän symboli jo kauan ennen kristinuskoa... Nimenomaan niissä pakanauskonnoissa. Kristinusko on meillä yhä vain kulttuuriimme sidoksissa oleva uskonto. Pakanuus on enemmän, se on sulautunut aika lailla täydellisesti kulttuuriimme, tosin menettänyt siinä samalla sen uskonnollisuutensa.



Suomessa on uskonnonvapaus. Se tarkoittaa sitä, että kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnollisiin juttuihin jos ne ovat oman vakaumuksen vastaisia. Tai jos ei muuten vain tahdo. Siksi minun mielestäni uskontokasvatus pitäisi poistaa kouluista ja päiväkodeista. Ja myös sen vuoksi, että siellä tarjotaan sangen puolueellista uskontokasvatusta, sillä yleensä näkyvillä on vain kristinusko, ei mikään muu uskonto. Joku epäili, että me tahdomme estää lapsemme liittymistä kristittyjen joukkoon. Ei pidä paikkaansa. Kunhan lapseni on isompi, me ainakin aiomme käydä hänen kanssaan kristinuskon oppeja läpi siinä missä muitakin uskontoja. Lisäksi koulussa hän menee ET-tunneille, missä myös käydään läpi kristinuskoa. Hän saa kristinuskosta ihan samanlaiset perustiedot kuin muistakin uskonnoista, mutta ei sen parempia. En näe mitään syytä sille, miksi lapselleni pitäisi alkaa kertoa kristillisiä taruja jo nyt, kun hän ei vielä ymmärrä mitä uskonto on. Toki voin aina sanoa, että kristilliset tarut ovat pelkkiä satuja eivätkä totta, mutta en mielelläni sanoisi niin, sillä kyse on kuitenkin toisten ihmisten uskonnosta ja osa uskoo, että ne asiat ovat tosia. Sepä se vasta olisikin hyvää uskontokasvatusta, jos joutuisin leimaamaan jonkun uskonnon ihan höpöhöpöjutuksi, pelkiksi saduiksi. Mutta väistämättä näin kävisi, jos lapselleni opetettaisiin kristinuskoa jo ennen kouluikää.



Meillä on onneksi hyvä päiväkoti, jossa kysyttiin, mikä on suhtautumisemme uskonnolliseen kasvatukseen. Sanoin, että koska emme ole kristittyjä, emme koe mielekkääksi sitä, että lapsemme osallistuu mihinkään uskonnollisiin juttuihin. Nyt kun hän on vielä pieni, sillä ei olisi väliä, mutta päiväkodissa ei ehdi olla mitään uskonnollisia juttuja ennen kuin lapsemme jää kanssani kotiin. Sanoinkin, että toistaiseksi voi osallistua, mutta että kunhan lapsi kasvaa, niin sitten pitää miettiä uudestaan. Riippuu myös täysin siitä, minkä tyyppisestä jutusta on kysymys. Esim. minun puolestani lapsemme saa lähteä retkelle kirkkoon katsomaan jouluevankeliumia näytelmänä, se olisi varmasti jännä retki pienelle, mutta mitään satuhetkiä Raamatun tarinoista hänelle ei tarvitsisi pitää. Samoin mihinkään rukouksiin lapseni ei tarvitse osallistua, virsiä taas voi laulaa kun lauluja ne ovat siinä missä muutkin. Ja totta kai näissäkin asioissa kuuntelemme lastamme, jos hän olisi ainoa ei kristitty ja tuntisi olonsa kurjaksi kun ei saa osallistua johonkin, mitä muut tekevät, niin silloin ilman muuta hän saa ottaa osaa siihen mihin muutkin. Mutta mieluiten soisin, että uskonnollisuus poistettaisiin niin päiväkodeista kuin kouluistakin, nimenomaan siksi että kaikki uskonnot eivät kuitenkaan ole edustettuina.

Vaikea asia, ymmärrän. Itse olen kristinuskossa, mutta omasta mielestäni kykenen ymmärtämään ja kunnioittamaan niitäkin, jotka eivät usko samoin kuin minä.

Kun meidän lapsi oli päiväkodissa, meiltä kysyttiin kirjallisesti, että miten toivomme kristinuskon näkyvän päiväkodissa. Itse tietysti toivoin, että uskontoon liittyvistä asioista puhutaan, lapselle niin kuin pitää. Olisin toivonut enemmänkin uskonnollisuutta päiväkodissa, mutta aika vähäiseksi jäi. Itse kuitenkin pystyn paikkaamaan tuota ja käymään lapsen kanssa kirkossa, lukemaan lasten raamatunkertomuksia, laulamalla.

Toivon kaikesta huolimatta, että ne isot kristinuskoon liittyvät juhlat (joulu, pääsiäinen) huomioidaan päiväkodin toiminnassa, jätettäköön ne Raamatunkertomukset sitten vaikka vähemmälle. Minäkin kokisin kovin surullisena sen vaihtoehdon, että joulu ja pääsiäinen ikään kuin sivuutettaisiin päiväkodissa.

Itse laittaisin asiat samalle viivalle. Tämä asia tuli esiin, kun koulumme koulunkäyntiavustajana on Jehova uskontoon kuuluva henkilö, joka kauhistui kun lapsille koulussa kerrottiin evoluutioteoriasta ja halusi kumota kaiken.



Meillä on päiväkodissa ja koulussa varmaankin ihan toimivat suunnitelmat, joita " me fiksut vanhemmat" sitten kukin omalla tavallamme selvitämme lapsille. Kyllä minä pidän ihan normaalina, että lapsilla on ruokarukous ennen syömistä ja uskonto näyttäytyy konkreetisti päivän elämässä. Välillä luetaan ennen päikkäreitä Peppiä ja välillä Lasten Raamattua. Eivät lapset ole sitä ihmetelleet.



Nämä asiat pyörivät elämässämme koko ajan. Esimerkiksi yläasteella kysytään, onko lapsen pakko osallistua niille tunneille, joilla käsitellään seksuaalisuutta, jos uskonnollinen vakaumus pitää asiaa kiellettynä. Vastaus on kyllä, koska asia seksuaalisuudesta kuuluu yläasteen opetussuunnitelmaan siinä kuin matikan geometria tai äidinkielen sanaluokatkin.



Perjantaifilosofiaa......... koettakaa kestää.

Nämä mielipiteet tekevät minut hieman surulliseksi, sillä itse ainakin lapsena koin puheen Jumalasta, Jeesuksesta ja enkeleistä hyvin lohdullisena, ja haluan välittää samaa maailmankuvaa myös omille lapsilleni. Siinä on yksi perusturvallisuutta tuova asia: usko siihen, että joku johdattaa ja että elämällä on tarkoitus. Mikäli lapsi myöhemmin haluaa luopua lapsenuskostaan ja löytää jonkin muun ratkaisun näihin asioihin, niin sitä tietenkin kunnioitan.



Oman kokemukseni mukaan (työn kautta) päiväkotien ja koulujen uskontokasvatus on kuitenkin hyvin maltillista ja lähinnä kulttuuriperintöä välittävää. Tuskinpa missään päiväkodissa tai koulussa (kristillisiä lukuunottamatta) uskontoa opetetaan paatoksella ja ainoana oikeana totuutena.



Toisaalta ymmärrän jossain mielessä niidenkin mielipiteitä, jotka haluaisivat uskontokasvatuksen poistaa. En minäkään haluaisi, että lapselleni opetettaisiin päiväkodissa islaminuskoa, luonnonuskontoja tai uskonnottomuutta, koska se on ristiriidassa oman kotimme arvojen kanssa. Toisaalta taas ihmetyttää, miksi Suomi on niin antikristillinen maa... Vaikeita kysymyksiä.

eli ei ole sama asia kuin liikunta tai musiikki, tai tapakasvatuskaan. Minusta se on vähän sama kuin päiväkodissa opettaisiin mitä puoluetta pitää äänestää tai minkämerkkisellä autolla ajaa. Kuinka moni hyväksyisi tämän? Siis noin ajatusleikkinä: jos vaikka kunnanvaltuustossa keskustapuolueella olisi enemmistö, niin sitten kaikille lapsille opetettaisi keskustapuolueen arvoja jne. Tätäkin on varmaan ennenvanhaan kouluissa tehtykin, muistan että ainakin lukiossa yhteiskuntaopin opettajan poliittinen kanta tuli hyvin selväksi.



Juhlien yms. pois jättämistä en itsekään kannata, useimpia niistä on juhlittu vuosisatoja, milloin minkäkin asian kunniaksi. Ehkäpä olisi reilua kertoa kaikki vaiheet esim. joulun juhlinnasta, saturnaliasta alkaen? Mutta eikö tätä kaikkea kuitenkin ehtisi tehdä vasta koulussa, aikaisintaan eskarissa, ja päiväkodissa keskittyä näihin muihin kasvatusasioihin, niissäkin varmasti opetettavaa riittää ihan tarpeeksi (jos leikki-ikäisiä ylipäätään täytyy suunnitelmallisesti opettaa?)

Juuri tuota mitä kirjoitit tarkoitin edellisellä sivulla viestissäni eli MIKSI PAKANUUTTA SAA IHAN RAUHASSA JA VAPAASTI OPETTAA ilman uskontokasvatuksen nimikettä, josta sit voisi kuka tahansa kieltäytyä??? On se niin epäreilua...

Eli esikoisen aloittaessa pph:lla ja myöhemmin pk:ssa ei esitietolomakkeessa kysytty mitään uskontokasvatuksesta, joten tein erillisen kirjallisen selvityksen meidän kannastamme asiaan. Nyt kun esikoinen ja kuopus menivät päiväkotiin, oli esitietolomakkeessa kohta, jossa kysyttiin näitä asioita. Tosin he olivat tutussa päiväkodissa jo tietoisia meidän perheen uskontokasvatuksen periaatteista.



Ja tässä päiväkodissa on vain 33 lasta, joista tällä hetkellä on ainakin 4 (mahdollisesti 6, sillä syksyn aikana oli tulossa 2 muslimimaahanmuuttajaa) sellaista, jotka eivät osallistu seurakunnan järjestämiin hetkiin. Näistä 2 (mahdollisesti 4) on muslimia ja sitten minun molemmat lapset. Minä olen niin tarkka, että olen rajannut kaiken uskontoon viittaavankin (kuten enkeliaskartelut, uskontoa sisältävät joululaulut ymv.) pois, jotta ei tule tulkintakiistoja.



Tuskin kukaan vaatisi muslimia tai hindua osallistumaan kristinuskoa tunnustavaan uskonnonharjoittamiseen. Itse lopetin uskontotunneilla käymisen heti, kun sain siitä itse päättää. Äitini oli 70-luvulla valinnut mielestään pienemmän pahan ja tunneille osallistumisen minulle, mutta minä itse olen ollut asiasta eri mieltä enkä ole pitänyt tuosta kaksinaismoralistisesta pakkosyötöstä.



Kukin saa valita omille lapsilleen oman vakaumuksensa mukaisen uskontokasvatustavan, mutta näen punaista, mikäli joku puolustelee pakollista kristinuskon tuputtamista lapsille, koska se on MAAN tapa. JUMANKAUTA tähän maahan on säädetty uskonnonvapauslaki ja se koskee myös niitä, jotka eivät halua harjoittaa MINKÄÄNLAISTA uskontoa. Ja menen tässä jopa niin pitkälle, että elleivät esim. kadulla tulevat uskonnontyrkyttäjät lähde pois ensimmäisestä käskystä, alan huutamaan kovalla äänellä APUA sekä itselleni että lapsilleni päästäkseni eroon ahdistelijasta. Näin olen jopa joutunut tekemäänkin kerran.