Uskotko, että täällä palstailee masentuneita?

masentuneena voi olla vaikeampaa lähteä ihmisten ilmoille. mt ongelmat on edelleen - turhaan- joillekin tabu ja niihin halutaan saada vertaistukea nimettömänä.



Miksi et usko?

keskivaikea-vaikea masennus. Lääkityksen voimin käyn töissä, miksen siis palstailisikin? Mutta ap:n uskoa en edes kaipaa.

miksi helkkarissa en palstailisi? Muuta mä en teekään.

Terveisin nuori nainen kera vaikean/keskivaikean diagnosoidun masennuksen kanssa. ollu viimeset neljä vuotta, ja viimeset kolme vuotta käytetty lääkkeitä ja terapiaa.



ENs vuonna näillä näkymin viimeinen terapia vuosi :)



En tosin ole terve vielkään, mut nyt jaksan jo elää. Toisin kuin vuos pari sitten. Mut nuorihan mie vasta olen, kohta ohi ns. vika teinivuosi x)

vaan tiedän, että täällä palstailee masentuneita.

Ja siinä ohessa pitää pystyssä pari mt-ongelmaista miestä ja hoitaa seniiliä vanhusta! Käydä kaupassa ja laittaa ruokaa.



Onkos tekemistä siis tarpeeksi? Ihan hyväntekeväisyystyötä ilman palkkaa.

eiköhän täällä palstaile masentuneita kuin terveitäkin ja myös fyysisen sairauden omaavia. Kaikki samalla viivalla!

Minusta masennus-sanaa käytetään niinkuin migreeniä jos on päänsärkyä.



Ei MASENTUNUT selaa nettiä. Ei ole voimia sellaseen.

Tunteita ihmisellä saa olla vaikka mitä, rasittavaa kun nykyään tunteet on kiellettyjä; heti vaan lääkkeitä napaan jos elämässä on vähänkin synkkää.



Joko on alamäki tai ylämäki. Ei ole siinä välissä värieroja. :(

Minusta masennus-sanaa käytetään niinkuin migreeniä jos on päänsärkyä.

Ei MASENTUNUT selaa nettiä. Ei ole voimia sellaseen.

Tunteita ihmisellä saa olla vaikka mitä, rasittavaa kun nykyään tunteet on kiellettyjä; heti vaan lääkkeitä napaan jos elämässä on vähänkin synkkää.

Joko on alamäki tai ylämäki. Ei ole siinä välissä värieroja. :(

mulla on masennusdiagnoosi (olen eläkkeellä). Itse panin hanttiin kyllä, kun diagnoosia tekivät, mutta oireiden perusteella se kuitenkin asetettiin.

Juu, mä jaksan hyvin selata nettiä. Televisiota en jaksa keskittyä katsomaan yleensä edes puolta tuntia, kun ajatukset harhailevat liikaa. Lukea en jaksa. Usein olen jopa 5 päivää syömättä, kun en jaksa käydä kaupassa. Mutta av:lla menee vähintään 10 tuntia päivässä.

masentunut ja on lisäksi empatiakyvytön.

häiriöinen ilmoittautuu.



Useita itsarikokeiluja ja viiltelyä. Käyn vain iltaisin pikkukaupassa, en liiku muualla. En mene edes päiväkodin juhliin.

Joko on alamäki tai ylämäki. Ei ole siinä välissä värieroja. :(

mutta tasaista laaksoa kyllä on.

Minä myös tiedän.

Kyllä täällä masentuu itse kukin, vaikka mielenterveys oli ihan ok aiemmin.

Minusta masennus-sanaa käytetään niinkuin migreeniä jos on päänsärkyä. Ei MASENTUNUT selaa nettiä. Ei ole voimia sellaseen. Tunteita ihmisellä saa olla vaikka mitä, rasittavaa kun nykyään tunteet on kiellettyjä; heti vaan lääkkeitä napaan jos elämässä on vähänkin synkkää. Joko on alamäki tai ylämäki. Ei ole siinä välissä värieroja. :(

Eli sinusta en ole ollut masentunut kojsa jaksan viettää aikaani netissä?

Kuules. Oon yrittänyt tappaa itseni neljä kertaa. Viimeisimmässä oli todella lähellä etten kuollut (pelastuin vain koska ystäväni soittivat kesken lukiopäivän mun perääni kun kesken kaiken sieltä katosin, ilman sitä puhelua olisin paleltunut kuoliaaksi).

Toinen käteni on täynnä koskaan kokonaan lähtemättömiä vanhoja arpia.

Olen keskeyttänyt masennukseni takia lukion (jota kävin puolet) ja amisopintoni (jota taistelin sinnikkäästi 1½ vuotta). Nyt aloitan kolmatta koulua...

Jokainen hetki elämässäni tuntuu taistolta - jokainen joka minut paremmin tuntee, on sanonut ettei ole tervettä, että joudun jokaiseen pikkujuttuunkin huomattavasti skarppaamaan jotta jaksan - ylös nousuun aamulla, peseytymisii, siivoomiseen, kouluu/töihin käyntiin, eläinteni hoitoon.

MUTTA EI, enhän minä VOI olla OIKEASTI masentunut kun jaksan käydä netissä useita tuntei päivässä, jaksan käydä koulussa ja/tai töissä lähes päivittäin, jaksan hoitaa oman pienen asuntoni suht ok'sti, jaksan nähdä ihmisiä ja jaksan hoitaa koirani ja eläimeni.

Et taida käsittää miten paljon näen vaivaa, miten paljon joutuu ponnistelemaan sen kaiken eteen.

Et taida käsittää mitä antaisin jos saisin mennä ilman suunnatonta ahdistusta töihin, joka ei edes ole kamalan vaativaa.

Et taida käsittää, millaista on luopua unelma-ammatistaan masennuksen vuoksi, kun yksinkertaisesti ei jaksa. Vaikka taistelee kuinka.

Voitko edes kästtää, millaista on pelätä itseään? Pelätä, että jonain päivänä ne viimeisimmätkin voimat hiipuu, ja ei jaksa enää _mitään_ vaan tekee viimeisen mahdollisen teon itselleen? :(

jututkin täällä ei ole ollenkaan sellaisia masentuneiden tyylisiä

Varmasti kaikkea mahdollista sairautta löytyy täällä kirjoittavilta-



ei haittaa.