Kuinka saisimme muutosta lasten päivähoitoon?
Kuinka moni aikoo kirjoittaa tulevaan Äitienpäivä Helsingin Sanomiin surkeasta päviähoidon tilanteesta? Jollain on saatava päättäjät heräämään, että päivähoitoon on saatava lisää rahaa.
Juu-u, jostain se raha on toki pois, mutta minun mielestäni yhteiskunnassa, jossa nainen painostetaan töihin (taloudellinen pakko) ja viemään alle 1v. vauva päiväkotiin, on meillä työtä tekevillä veronmkasaja-äideillä oltava sen verran sanavaltaa ja vaikutusvaltaa, että lapsistamme pidetään työpäivämme ajan HYVÄÄ huolta!
Jotain on tehtävä, mutta kuka lähtisi ajamaan näitä asioita tosissaan? Ja millä keinoin?
Kommentit (35)
viemään yksivuotiasta hoitoon. Eli järki ihan nyt omaan käteen alkajaisiksi.
Virikelasten väheneminen jopa heikentäisi laatua, koska osa hoitopaikoista jouduttaisiin lopttamaan (pienimmät yksiköt suljetaan ensin).
Niin kauan kun lasten hoito maksetaan pääasiallisesti verovaroista ja vanhemmat kustantavat vain pienen murto-osan kuluista, on selvää että hoito on sitä mitä on. Eikä resurssien tuhlaaminen virikelapsiin ainakaan tilannetta paranna!
Se nyt vaan on niin, että jos yhteisestä kassasta maksetaan eikä avuntarvitsijoita rajata mitenkään, kaikki saavat halvinta mahdollista. Ja halvin ei koskaan ole parasta mahdollista.
Toki valittamista voi ja kannattaa yrittää, mutta ihmeitä on turha odottaa.
eli turhat hoidettavat pois kokopäivähoidosta, kerhotyyppinen ratkaisu tilalle, esim. 3 h 2 krt/vko sekä ryhmä, joka kattaa työttömien ja pätkätyöläisten pikatarpeet, lisäksi hoitopaikkatakuu eli että hoitopaikka järjestyy vauvaloman jälkeen lähipäiväkotiin.
Se saattaisi kannustaa monet pitämään lapsensa kotona siihen asti, jolloin ryhmistä saadaan pienempiä. Vanhempainrahan suuruus sitäluokkaa, että sillä asuntovelkainenkin pärjää.
ja subjektiinen päivähoito-oikeus pois. Nämä nyt alkajaisiksi!
Kuka haluaisi lapsensa ryhmään joka muuttuu koko ajan? Ryhmädynamiikan ja viihtyvyyden kannalta todella heikko ratkaisu. Lapset kaipaavat pysyviä kaverisuhteita ja tuttuja hoitajia.
sekä ryhmä, joka kattaa työttömien ja pätkätyöläisten pikatarpeet,
Näin toimitaan jo useimmissa EU-maissa, Suomi on takapajula maksullisen hoitonsa kanssa.
Kuinka moni aikoo kirjoittaa tulevaan Äitienpäivä Helsingin Sanomiin surkeasta päviähoidon tilanteesta? Jollain on saatava päättäjät heräämään, että päivähoitoon on saatava lisää rahaa.
Juu-u, jostain se raha on toki pois, mutta minun mielestäni yhteiskunnassa, jossa nainen painostetaan töihin (taloudellinen pakko) ja viemään alle 1v. vauva päiväkotiin, on meillä työtä tekevillä veronmkasaja-äideillä oltava sen verran sanavaltaa ja vaikutusvaltaa, että lapsistamme pidetään työpäivämme ajan HYVÄÄ huolta!
Jotain on tehtävä, mutta kuka lähtisi ajamaan näitä asioita tosissaan? Ja millä keinoin?
Yksi keino olisi vanhmpien taholta alkaa painostamaan kunnan päättäjiä keskittymään alle kolmevuotiaiden päiväkotihoidon uudelleen ajattelemiseen.Alle kolmevuotiaat on avuttomin suojattomin ja eniten tukea tarvitseva ikäryhmä.Tässä iässä myös perusta tärkeille valmiuksille pärjätä elämässä,kehittyy. Ongelmat joita kasvavassa määrin näemme kouluikäisillä ovat myös peräisin takkuilusta tässä ikävaiheessa.
Huoli näistä kaikkein pienimmistä on myös jatkuvasti kasvanut päivähoidon ammattilaisten keskuudessa.
Merkittävä ennaltaehkäisevä, ja päivähoidon laatua parantava vaikutus olisi keskittyminen näihin kaikkein pienimpiin tarjoammalla sitä tukea mitä taaperoikäinen ja tämän vanhemmat todella tarvitsevat.
Vanhempainrahakausi siihen asti kun lapsi täyttää 3 vuotta. Se saattaisi kannustaa monet pitämään lapsensa kotona siihen asti, jolloin ryhmistä saadaan pienempiä. Vanhempainrahan suuruus sitäluokkaa, että sillä asuntovelkainenkin pärjää.
hoitopaikka, kun pitää käydä haastatteluissa. Haastatteluja ei ole 8 h/pv 5 pv/vko vaan tarve siihen on satunnainen ja tilapäinen. Silloin riittää, että on paikka, minne lapsen voi viedä pariksi tunniksi tai pariksi päiväksi.
Sitten on tuo työn vastaanottamisongelma; sanotaan, ettei työtön voi ottaa työtä vastaan ennen kuin lapsilla on hoitopaikka, ja näin pikahälytyksellä töihin menemisiin ei voi vastata. Sitä varten olisi tuo oman alueen tai lähipk:n pikasijoitusryhmä, josta lapsi voidaan suht nopeasti siirtää varsinaiseen hoitoryhmään.
Eiväthän nuo ryhmät ole päiväkodeissa erillään, vaan toimivat yhdessä kaiken aikaa! Vanhat kaverit ja tutut hoitajat ovat läsnä koko ajan. Toisaalta päiväkotiryhmistä vaihtuu lapset muutenkin ainakin 50% per vuosi, ainakin suurissa kaupungeissa, niin että eivät ne ryhmät ole kiveen hakattuja muutenkaan.
Tuo ei olisi millään lailla lapsiystävällinen ratkaisu. Aivan kaamea itse asiassa Kuka haluaisi lapsensa ryhmään joka muuttuu koko ajan? Ryhmädynamiikan ja viihtyvyyden kannalta todella heikko ratkaisu. Lapset kaipaavat pysyviä kaverisuhteita ja tuttuja hoitajia.
sekä ryhmä, joka kattaa työttömien ja pätkätyöläisten pikatarpeet,
eivät sinne kuulu.
Sen sijaan pitäisi luoda 3 - 4 -vuotiaasta alkava kunnollinen varhaiskasvattava esikoulu.
eivät sinne kuulu.
Sen sijaan pitäisi luoda 3 - 4 -vuotiaasta alkava kunnollinen varhaiskasvattava esikoulu.
pitäisi aina vaihtaa lapsen ryhmää.
Toisaalta paikan saanti tavallisesta ryhmästä on hyvin vaikeaa kesken päivähoitokauden.
Itse olen pätkätyöläinen ja ehdoton etu on siinä että lasten hoitopaikka on koko ajan sama. Jos mulla on työttömyysjakso, lapset on n. 2-3 päivänä hoidossa/vko, 4 h kerrallaan. Tuo riittää siihen että pysyy kaverisuhteet yllä, eikä putoa pois rytmistä.
Olisi aika kamalaa jos joutuisi heittelemään lapsia ryhmistä toiseen jopa kuukauden välein.
hoitopaikka, kun pitää käydä haastatteluissa. Haastatteluja ei ole 8 h/pv 5 pv/vko vaan tarve siihen on satunnainen ja tilapäinen. Silloin riittää, että on paikka, minne lapsen voi viedä pariksi tunniksi tai pariksi päiväksi.
Sitten on tuo työn vastaanottamisongelma; sanotaan, ettei työtön voi ottaa työtä vastaan ennen kuin lapsilla on hoitopaikka, ja näin pikahälytyksellä töihin menemisiin ei voi vastata. Sitä varten olisi tuo oman alueen tai lähipk:n pikasijoitusryhmä, josta lapsi voidaan suht nopeasti siirtää varsinaiseen hoitoryhmään.
Eiväthän nuo ryhmät ole päiväkodeissa erillään, vaan toimivat yhdessä kaiken aikaa! Vanhat kaverit ja tutut hoitajat ovat läsnä koko ajan. Toisaalta päiväkotiryhmistä vaihtuu lapset muutenkin ainakin 50% per vuosi, ainakin suurissa kaupungeissa, niin että eivät ne ryhmät ole kiveen hakattuja muutenkaan.
Tuo ei olisi millään lailla lapsiystävällinen ratkaisu. Aivan kaamea itse asiassa Kuka haluaisi lapsensa ryhmään joka muuttuu koko ajan? Ryhmädynamiikan ja viihtyvyyden kannalta todella heikko ratkaisu. Lapset kaipaavat pysyviä kaverisuhteita ja tuttuja hoitajia.
sekä ryhmä, joka kattaa työttömien ja pätkätyöläisten pikatarpeet,
Jokaisella ryhmällä on omat tilat ja omat sisäänkäynnit, ulkoilutkin voi olla eri aikoihin.
Ei mun eskarilainen juurikaan tunne edes nimeltä muiden ryhmien lapsia. Varmaan voi olla toisenlaisiakin päiväkoteja, mutta aika usein ryhmät toimivat täysin erillään ja yhteisiä puuhia on hyvin harvoin.
Eiväthän nuo ryhmät ole päiväkodeissa erillään, vaan toimivat yhdessä kaiken aikaa! Vanhat kaverit ja tutut hoitajat ovat läsnä koko ajan. Toisaalta päiväkotiryhmistä vaihtuu lapset muutenkin ainakin 50% per vuosi, ainakin suurissa kaupungeissa, niin että eivät ne ryhmät ole kiveen hakattuja muutenkaan.Tuo ei olisi millään lailla lapsiystävällinen ratkaisu. Aivan kaamea itse asiassa Kuka haluaisi lapsensa ryhmään joka muuttuu koko ajan? Ryhmädynamiikan ja viihtyvyyden kannalta todella heikko ratkaisu. Lapset kaipaavat pysyviä kaverisuhteita ja tuttuja hoitajia.
sekä ryhmä, joka kattaa työttömien ja pätkätyöläisten pikatarpeet,
Länsi-Vantaalla ja Espoossa ja niissä jokaisessa ryhmät toimivat todella paljon yhdessä.
Mun lasten päiväkodissa on 4 ryhmää, ei ne kyllä juuri koskaan toimi yhdessä Jokaisella ryhmällä on omat tilat ja omat sisäänkäynnit, ulkoilutkin voi olla eri aikoihin.
Ei mun eskarilainen juurikaan tunne edes nimeltä muiden ryhmien lapsia. Varmaan voi olla toisenlaisiakin päiväkoteja, mutta aika usein ryhmät toimivat täysin erillään ja yhteisiä puuhia on hyvin harvoin.
eivät sinne kuulu.
Ei tämä enää onnistu koska on niin paljon äitejä jotka yksinkertaisesti eivät alle kolmevuotiataan halua hoitaa itse, siksi täytyy kehittää sellaista päivähoitoa näille pienille jossa myös vanhemmille riittävä tuki omassa vanhemmuudessaan koska tästä juuri ne suurimmat ongelmat kasvavat kun vanhemmat hyvin varhain jättävät lapsen hoitoon jossa vanhempilapsi suhteen tukeminen ei ole osa kasvatustyötä ja jossa vanhemmat tästä syystä kadottavat oikeanlaisen lapsen kasvua tukevan suhteen lapseen ja ovat siksi myös itse hakusessa ajan myötä omassa vanhemmuudessaan.
Tarjotko nyt ratkaisuksi pelkästään "ammattikasvattajien" määrän lisäämistä. Ongelmaa on yritetettävä ratkoa samoilla lääkkeillä, jotka ovat ongelman aiheuttaneetkin eli lasten jättäminen yhteiskunnan hoitoon.
jotka pystyisivät opastamaan vanhempia selviämään lastenhoidosta ja huushollinpyörityksestä ja saamaan elämänsä hallintaan niin, ettei normaaleissa arkipuuhissa parin lapsen kanssa tulisi burnoutteja, kuten nyt tapahtuu.
Se vähentäisi radikaalisti virikehoidon "tarvetta", ja lisäksi sillä hoidettaisiin itse ongelmaa eikä oiretta.
Tarjotko nyt ratkaisuksi pelkästään "ammattikasvattajien" määrän lisäämistä. Ongelmaa on yritetettävä ratkoa samoilla lääkkeillä, jotka ovat ongelman aiheuttaneetkin eli lasten jättäminen yhteiskunnan hoitoon.
Alle kolmevuotiaiden tarpeiden ymmärtäminen ja selkeyttäminen sekä vanhemmille että hoitajille mahdollistaisi sellaisen päivähoidon kehittämisen jossa laadukas päivähoito merkitsisi sitä että vanhemmat jotka syystä tai toisesta eivät taaperoitaan hoida, saisivat tuen joka mahdollistaisi normaalin kehityksen sekä lapsen että vanhemman kohdalla. Tämä nimittäin edellyttäisi aivan toisellaista otetta kasvatustyöhän kuin mitä tänä päivänä on tarjolla. Tosiasia on että tämän ikäryhmän normaali kehitys on päiväkotien isoissa lapsiryhmissa vaarassa.
Niin kauan kun lasten hoito maksetaan pääasiallisesti verovaroista ja vanhemmat kustantavat vain pienen murto-osan kuluista, on selvää että hoito on sitä mitä on. Eikä resurssien tuhlaaminen virikelapsiin ainakaan tilannetta paranna!
Se nyt vaan on niin, että jos yhteisestä kassasta maksetaan eikä avuntarvitsijoita rajata mitenkään, kaikki saavat halvinta mahdollista. Ja halvin ei koskaan ole parasta mahdollista.
Toki valittamista voi ja kannattaa yrittää, mutta ihmeitä on turha odottaa.