Milloin kasvoit henkisesti/löysit itsesi?
Eli missä iässä teillä on tapahtunut sellainen suuri henkinen kasvu ja olette löytäneet itsenne ? Onko taustalla ollut joku erityinen tapahtuma vai mitä ? Tajusitko jotain todella suurta ja merkittävää.
Itse olen aina ihan sieltä nuoresta asti ollut todella kehittynyt henkisesti ja on oli vaikea löytää sellaista kunnon seuraakaan sitten, kun olin ikäisiäni kehittyneempi.
Mutta suurin henkinen kasvu tapahtui heti 13 vuotiaana kun muutimme suuresta kaupungista maaseudulle. Ihan tosi, väitän että todella vain todella harva voi ymmärtää miten paljon olen silloin kasvanut, koska olinkin niin nuori. Siinä pari vuotta vierähti ja ihan oikeasti, voin vakavissani väittää että olin silloin ihan aikuisen tasolla. Olin vastuuntuntoinen, ei omituisia päähänpistoja ym, tajusin kyllä milloin pitää olla kunnolla jne. Ajattelin paljon kaikenlaista, koska minulla ei koskaan ei ikinä ollut koulun jälkeen kavereita, vaikka olisin toki halunnut mutta pienessä paikassa ei ollut juuri ketään ikäistäni eikä ainakaan samalla aaltopituudella. Vanhempani sanoivat aina että 'jokainen tuntee itsensä joskus yksinäiseksi', en vielkään silti käsitä miten he saattoivat sanoa niin, sillä minä OLIN YKSIN 3 vuotta, ihan täysin yksin kaikki kesät, päivät, ei edes kaveria. Ja muut ikäiseni olivat koko ajan toistensa kanssa, tekivät kaikennäköisiä asioita. En välttämättä kaivannut sellaista teini elämää mutta tärkeämpää olisi minulle ollut että vanhempani olisivat myöntäneet asian, eikä vain sanoneet joka ikinen kerta niin että 'jokainen tuntee joskus olevansa yksin'. Ei asialla enää ole merkitystä, mutta silti on surullista etteivät he tajunneet eivätkä olleet kiinostuneita ja myöntäneet. Välimatkaa entiseen kaupunkiin oli niin paljon että ne ystävyyssuhteetkin siellä hiipui..
Olin myös todella viisas, luin paljon ja tiesin paljon ikätovereitani enemmän erilaisia asioita, mutta en tietenkään puhunut niistä. Minulla ei tietenkään ollut sitä elämänKOKEMUSTA mutta henkistä sitäkin enemmän. Se oli todella valaisevaa aikaa, koin henkistä valaistusta koko ajan, en voi sanoa valaistuksen sillä opin koko ajan. Olisi hienoa valaistua joskus ja saavuttaa nirvana niinkuin buddhalaiset jossain vaiheessa.
No tulipas pitkä. Kertokaa oma tarina.
Kommentit (24)
ja kasvua tapahtuu jatkuvasti. Merkittävää oli, kun muutin 19-vuotiaana pois kotoa toiselle puolelle maata. Jätin vanhat kuviot, kaverit ja turvaverkon ja hyppäsin keskelle tuntematonta.
Toinen oli, kun 21-vuotiaana opin nauttimaan olemisesta ja elämästä jatkuvan suorittamisen sijaan. Edelleen tuon elämänilon säilyttäminen on haaste, mutta pikkuhiljaa alan saavuttaa sellaista elämänasennetta, millä jaksan.
on sanottu 15v lähtien todella fiksuksi ja aikuismaiseksi, ja 16 vuotiaana sitten kasvoin henkisesti. Muutin silloin yhteen poikaystäväni kanssa n. 160km vanhemmistani, opiskelin ja kävin töissä ja maksoin laskuja. Jätin hänet 8kk yhdessä asumisen jälkeen koska suhde ei enää toiminut ja minulle puhuttiin rumasti, minua kohdeltiin väärin.
Olen elänyt aika pikkuvanhan nuoruuden, mutta kova kuori on tullut ylle ja osaan todellakin pitää pääni. Kaveripiiri muuttui täysin noihin aikoihin, en todellakaan jaksanut katsella siiderikänni teinejä kotibileissä, vaan lähdin toisten mukana baariin istumaan. Ei sillä, en minä siellä mitään ottanut, kunhan pidin hauskaa.
itseni kun tajusin miten masturboidaan.
Kyllä mä olen itseni kanssa ollut jo aika kauan. Ei tässä sen kummempaa löytämistä ole tapahtunut.