olen oppinut avaamaan suuni...

ennen olin ihminen joka koskaan ei osannut kritisoida mitään ei ottaa ikäviä asioita esille eikä ylipäänsä antaa palautetta mistään. Nykyään osaan ja teen sen aina kun on syytä sillä muuten ei muutosta tule. Toisaalta osaan myös nykyään kiittää ja antaa positiivista palautettakin. En voi käsittää mentaliteettia minkä mukaan mistään ei koskaan saisi valittaa ja kaikki pitäis vaan hiljaa niellä...mä annan palautetta oli sit kyseessä kärpänen keitossa tai lasteni pk-hoidon taso. Yleensä olen voinut antaa vain ja ainoastaan hyvää palautetta pktiin mutta pari kertaa on ollut edessä tilanne, että on pitänyt vähän valittaakin.