8v poika nukkuu äidin kanssa samassa huoneessa..

"Toisekseen, oli aikoja jolloin koko perhe nukkui samassa tilassa, kun muuta huonetta ei ollut."

Siitä ei ole kovinkaan kauan. Vielä 50-60-luvullakin ihan tavallista.

Nukkuu omassa sängyssä mutta mun on oltava vieressä kunnes nukahtaa. Joskus tahtoo että pidän kädestä kiinni. Ikää pojalla 8v. Olen ajatellut tämän olevan jotenkin täysin poikkeuksellista mutta on tässä ketjussa näemmä muitakin, joilta täysin itsenäinen nukkuminen ei vielä suju.

Ainoa mikä on ongelma on, että leireille ja tollasille voi olla aika vaikea mennä kun ei oo vanhempia 'nukuttamassa' mut menköö myöhemmin.

Oikea mahti jätkä toi meidän 7v. ja pukeutuu, kuin esiteini.

Välillä nukkuu omassa huoneessaan ja tulee aikanaan takaisin meidän viereen.

Joo kyllä ne lähtee aikanaan pois ihan vapaaehtoisesti.

Esikoinen lähti lätkimään ollessaan 8v.

Itsekin kömmin aamuisin äidin ja isin viereen vielä varmaan 10-vuotiaana, sinne kömpi myös pikkusisko ja -veli joten ahdasta oli. :D Mutta niin ihanaa kun koko perhe köllötteli yhdessä aamuisin. Saatettiin koko poppoo ottaa aamutorkutkin siinä, jos oli siis viikonloppu eikä kiirettä. Oma lapseni saa nukkua meidän välissä niin kauan kuin haluaa.

Ja kipeänä halusin myös aina äidin ja isin viereen nukkumaan. Kyllä mä jossain vaiheessa sen viereen kömpimisen lopetin. :D

Meillä vielä 27-vuotias nukkuu vieressä. joka yö.

Mutta osaa myös nukkua omassa huoneessaan ja yökyläilee mummolassa ja serkuilla usein, joten osaa kyllä nukkua yksinkin.



Poika saa tulla minun viereen, kun mies on yövuorossa ja voi sitä iloa kun saa sipitellä ennen nukahtamista ja olla kylki kylkeä vasten :) Melkein joka ilta haluaa hipsutusta, silittelyä ja että laulan jonkun laulun.



Poika on aina halunnut paljon olla sylissä ja tykkää läheisyydestä, vaikka muuten on oikea poikien poika :P

Ei olla reiluun 10 vuoteen nukuttu miehen kanssa samassa sängyssä. Minä nukun omassa huoneessa, mies olohuoneessa, pojat (14 ja 9) yhteisessä huoneessa/samassa sängyssä, ja tytär omassa huoneessaan.

Aluksi tämä järjestely vaivasi mua, mutta nyt se ei enää tunnu missään, ja pääasia että kaikki saavat NUKUTTUA.

väliimme nukkumaan. Tämä on mielestäni hellyyttävää ja hyvä tilaisuus olla lähekkäin, kun elämä muutoin on melkoisen hektistä.



Minun lapsuudessani ei olisi tullut kuulonkaan, että olisimme menneet vanhempien sänkyyn.

Kyllä se muutaman vuoden nukkui itsekseen omassa huoneessa, mutta tykkää nukkua enemmän mun vieressä ja kyllä minustakin on kivempi nukkua vierekkäin kuin yksin.

Runsas 60 v isäni kasvoi kolmen sisaruksen kanssa mökissä, jossa oli tupa ja 1 kammari. Äitini lapsuudenkodissa oli vanhemmat ja 6 lasta sekä 2 makuukammaria. Tissiposkia vissiin kaikki tuon ikäluokan ihmiset sitten.

ja kaikki nukutaan samassa huoneessa, eli minä ja kolme lasta. Vanhin, 9-vuotias poika, nukkuu omassa sängyssä äidin sängyn vieressä ja tytöt (4- ja 2-vuotiaat) nukkuu äidin sängyssä.



Meillä tuo poikakin tulis mielellään viereen, mutta kun on ahdasta ;-)

ei varmasti enää nuku äidin vieressä :)

ei varmasti enää nuku äidin vieressä :)

2v (yöuni katkeilee kutinan vuoksi) nukkuu vakkariin vieressäni, koska näin saan itse paremmin nukuttua.



Isommat lapset, 8 ja 9v tulevat joskus yöllä viereen, jos ovat nähneet painajaisia, mutta hipsivät poiskin itsekseen, kun olo paranee.



Heitä en enää lähelleni yöllä kaipaakaan, mutta ymmärrän, että itse kaipaavat välillä.

mutta kyllä sen ikäinen poika saa jo omassa huoneessaan nukkua. Enkä mä kyllä suoraan sanoen tajua, että 8 vuotiaan pitää nukkua jatkuvasti äidin kanssa samassa huoneessa...toinen asia on tietenkin, jos omaa huonetta ei ole. Mutta jokainen tekee tavallaan. Jos haluat, että poika nukkuu samassa huoneessa kanssasi, niin sitten nukkuu. Ihmettelen, miten se miesystävääsi häiritsee... tai ehkä sittenkin ymmärrän ;-)

saa "pienenä" kömpiä viereeni nukkumaan niin kauan kuin haluaa. menee myös isäpuolensa viereen öisin nukkumaan, jos olen työmatkalla. minulla on jo aikuisiakin lapsia kaksi ja tiedän, etteivät lapset enää montaa vuotta tällaista harrasta, joten en häiriinny, ärsyynny tai huolehdi lapsen kehityksestä, jos hän kaipaa läheisyyttä.

Tiedän perheen jossa lapset änkeävät vanhempien sänkyyn, 6- vuotias ja 8-vuotias lapsi ja ehkä joskus 11-vuotiaskin. Tosin perheen isä saattaa olla sitten sohvalla nukkumassa.

Meillä vielä 27-vuotias nukkuu vieressä. joka yö.