Uraäiti vs. kotiäiti. Mikä järki?

Mua on alkanut ärsyttämään suunnattomasti, kun suurin osa uraäideistä tuomitsee mun valitseman tien eli kotona olemisen.

en tuota ymmärrä.



Itse olen "osa-aikainen kotiäiti" eli osittaisella hoitovapaalla (lapsemme on kokonaan kotihoidossa).



Mun valintaani arvostelevat sekä ne, joiden mielestä äidin paikka on töissä että ne, joiden mielestä äidin paikka on kotona XD.

ja toista lyttäämällä yritetään pönkittää uskoa oman valinnan oikeellisuudelle.



Itse arvostan kotiäitejä, vaikka "uraäiti" olenkin. Ainakin minulle kotiäitiys olisi hurjan rankkaa. Onneksi useimmiten voimme valita ja joskus jopa yhdistää.

ja sitä että jotkut joutuvat vastoin tahtoaan tai kokevat joutuvansa vastoin tahtoaan tekemään valinnan jonka kannalla eivät täysin itse ole. Esim. taloudelliset syyt tuntuvat painostavan töihin tai vastaavasti esim. suku tai kaveripiiri painostavat olemaan pitempään kotona kuin itse haluaisi.



Silloin varmasti hakee sitä pönkitystä lyttäämällä toisia valintoja. Sama ilmiöhän se on kaikessa muussakin jos tekee epävarmoja valintoja ja hakee niille tukea.

jaottelu. Mihin kategoriaan edes kuulun? Olen nyt kotona määrittelemättömän ajan, kun lapsi on pieni. Minulla on ura kuitenkin odottamassa, että kaipa sitten olen taas uraäiti, kun palaan töihin.



Vai onko oikea kotiäiti vasta, jos ei enää koskaan mene töihin?



Minunkin valintaa ollaan kyllä ihmetelty. Menee ura kuulemma pilalle tällaisen takia.

hoitaa itse kaikki lapseni kotona, enkä kertaakaan kyseenalaistanut valintaani.

Enemmänkin uraäidit ovat olleet huolestuneita puolestani eli kuinka saan aikani kulumaan.

Hyvin, kiitos.

Ehkä se johtuu kohdallani päätöksen poliittisuudesta, joka perustuu feministiseen tasa-arvoideologiaan, tuntuu suorastaan siltä, että meidät on pakotettu kohti feminististä tasa-arvoa. Moni ei ehkä huomaa epäillä ideologian sisältöä, koska sen nimessä lukee tasa-arvo.



Aikoinaan kotiäitiyden arvostusta on ajettu alas uuden ideologian myötä. Kotiäitiyden sanotaan olevan lahjojen tuhlausta, vähäarvoista. Äidin nimeomaan pitäisi kehittää itseään työelämässä, ettei äidit sukupuolena kuuluisi sorrettuun vähemmistöön.

Ihmettelen vain...

Vielä 60-luvulla äitiys ja kodinhoito oli arvostettu ammatti, mutta 70-luvulla arvostusta alettiin ajamaan alas. Äidin kodin ulkopuoliseen työelämään osallistuminen muutti arvostuksen mittaa, jota nyt mitataan oppiarvoilla, titteleillä yms..suoritusarvoilla, samoilla mittareilla, miten on miestä aina mitattu.

Mustaa ja valkoista laitetaan, kun käteni maalaa maisemaa...

kun suurin osa työssäkäyvistä äideistä on "vaan" työssäkäyviä äitejä ilman sen kummempaa uraa.



Näin ainakin minä, hyvä akateeminen koulutus, hyväpalkkainen työ, muttei mitään uraa. Näitä samoja/samankaltaisia hommia teen tod.näk. eläkeikään asti...

Joillakin ihmisillä on kumma tarve "sijoittaa muut ihmiset johonkin lokeroon", en ymmärrä sitä.

Siis ihan kaikesssa, ei pelkästään äityiydessä.



Ja tuohon kotona olemiseenkin on sitten juuri niin monta "oikeaa" vastausta kuin on puhujaakin.

Se, että jonkun mielestä oli jo aikakin mennä töihin kun kaikki lapset ovat "yli 3-v." (mikähän raja sekin nyt on olevinaan???), niin jonkun toisen mielestä on hirveää että äiti on mennyt töihin ja vienyt ne pikkuiset (vielä alle kouluikäiset???) lapset hoitoon...

Jos kaikkia alkaa kuunnella, tulee kyllä vähän skitsofreeninen olo - aina löytyy se, jonka mielestä olet mennyt tekemään jotenkin väärän valinnan elämässäsi...

Juuri nyt olen hoitovapaalla oleva äiti, mutta jostain ketjusta luin, että sitä ei lasketa kotiäitiydeksi, koska saan kotihoidontukea. Itse koen olevani nyt kotiäiti, siis kotona oleva äiti.



Syksyllä menen töihin, joten olen työssäkäyvä äiti. Mikään uraäiti en ole, koska minullakaan ei ole mitään uraputkea, jota kiivetä ylöspäin. Teen samoja hommia 30 vuoden päästäkin, jos ei päästetä eläkkeelle vielä 65-vuotiaanakaan...



Ilmeisesti en kelpaa tähän jaotteluun, kun en ole riittävän hyvä kotiäidiksi enkä riittävän hyvä uraäidiksi. ;)

Tekivät sitten ihan mitä ratkaisuja tahansa. Tämän päivän kulttuuriin kuuluu lähtökohtainen epäluulo varsinkin pienten lasten vanhempien tekemien valintojen suhteen - joskus tuntuu että on suorastaan muotia syyllistää vanhempia, ja varsinkin äitejä, suurinpiirtein kaikesta. Toisaalta tuollainen provosointi toimii aina ja herättää keskustelua, joten ei nyt ihme jos toimittajien mielihommia on nostaa esille juuri tällaista keinotekoista vastakkainasettelua.



Tässähän on se hauska puoli, että normaalit ihmiset ei oman kokemukseni mukaan arvioi kovin kriittisesti toisten valintoja, töihin lähtemisiä tai kotiin jäämisiä, koska jokainen on omalla tavallaan äiti,ja lapset voi hyvin hyvin erilaisissa kodeissa. Media, ja erityisesti vauvalehdet sen sijaan tekevät tätä joka toisessa numerossa. Joskus suorastaan hävettää, kuinka alkeellisia otsikoita lehdissä revitään aiheista, jotka jossain vaiheessa kuuluu melkein jokaisen perheen normaaliin elämään - ja töihin lähteminen on yksi näistä.

en tuota ymmärrä. Itse olen "osa-aikainen kotiäiti" eli osittaisella hoitovapaalla (lapsemme on kokonaan kotihoidossa). Mun valintaani arvostelevat sekä ne, joiden mielestä äidin paikka on töissä että ne, joiden mielestä äidin paikka on kotona XD.

Minä olin useita vuosia kotiäitinä, mutta nykyään olen käyn päivätyössä. Myös minun valintaani arvostelevat sekä kotiäitiyden kannattajat että vastustaja ö.ö

hoitaa itse kaikki lapseni kotona, enkä kertaakaan kyseenalaistanut valintaani.

Enemmänkin uraäidit ovat olleet huolestuneita puolestani eli kuinka saan aikani kulumaan.

Hyvin, kiitos.

Tästä tulee ensimmäisenä mieleen, että heillä ei ole lapsia, tai jos on niin eivät sitten kovin kauaa ole kotona olleet.

Todella hyvin kuluu lapsen/lasten kanssa aika eikä tarte huolehtia, kun lapsi jo keksii tekemistä ja tarttee aikuisen apua siihen tekemiseen.

t. kotiäiti

En vain voi ymmärtää tätä vastakkainasettelua! Mikä siinä on että pitää vihata jonkun toisen elämänvalintoja ja korostaa omaa paremmuuttaan? En vain käsitä.

Terkuin uraäiti joka arvostaa mielettömästi sitä, mitä kotiäidit tekevät. Itse en pystyisi. :)

joka on ollut 11v kotona ja kauhulla jattelee mahdollista töihin menoa, en tajua miten "ura-öidit"pystyy pitämään kaikki langat käsissään.. ja sanon tämän siis positiivisessa mielessä. musta ei siihen ole .

kumpaan kategoriaan kuuluisin. Olin 2 v kotona, sitten loin 2 v uraa, nyt taas jäämässä kahdeksi vuodeksi kotiin..



Sekä sanoista 'uraäiti' että 'kotiäiti' tulee helposti mielikuvia, jotka todennäköisesti eivät pidä paikkaansa. 'Uraäidit' voivat olla hyvinkin omistautuneita lapsilleen iltaisin ja viikonloppuisin, eivätkä tee töitä 24 h/vrk, toisaalta kotiäidilläkin voi olla paljon monenlaisia omia menoja. Mihinkäs kategoriaan kuuluisi äidit, jotka menevät töihin lasten ollessa pieniä, vaikka kyseessä ei olisi merkittävä ura (esim. siivooja)?



Samaa mieltä olen aikaisempien kirjoittajien kanssa siitä, että epävarmuuttahan se heijastelee, jos täytyy pönkittää omaa valintaa arvostelemalla niitä, jotka tekevät toisin.

Tässä maassa alkaa olla aika hurja huoltosuhde, eli työssäkäyviä aika vähän verrattuna huollettaviin. Ja samassa yhteydessä nuristaan terveydenhuollon ja koulutuksen tasosta.



Minusta olisi reilua, että kaikki osallistuisivat hyvinvointiyhteiskunnassa näiden palvelujen maksamiseen, kun Suomi ei ole mikään Intia...



Kotiäidin ansioilla ei terveydenhuoltoa makseta, eikä eläke kartu.