Saako lapsesi valita itse, meneekö rippikouluun?

Itse kävin aikanani rippikoulun vaikka en uskova olekaan. Mummot ja äitini lupasivat palkkioksi ihan kunnon rahasummat jos leirille menen niin kannattihan se, oli nimittäin aika hyvä tuntipalkka.

Kirkosta erosin 18 -vuotiaana, koska äitini toive oli, että en sitä aiemmin tekisi.

Lapsia minulla ei vielä ole mutta sitten kun on, ei heitä vauvoina kasteta, koska miehenikään ei kuulu kirkkoon eikä ole uskova. Toki lapset saavat kasteen ja käydä sen rippikoulun jos itse sitä tahtovat.

Tämä kostetaan. Jossain vaiheessa eivät vanhemmatkaan enää saa valita minne menevät ja mitä tekevät ja sitten on piru merrassa. buhahaa.

jos ei riparille halua, niin varmaan sitä protua ehdottaisin silti vaihtoehdoksi

Sekä minä että miehenikin saatiin aikoinamme valita. Vaikka olemme molemmat riparin käyneet, emme kumpikaan usko jumalaan, ja minä en enää edes kuulu kirkkoon. Aika pitkältihän sinne mentiin sen takia, kun kaveritkin meni. Eipä meille siinä sen suurempaa uskonnollisuutta ollut.

Kyllä minä haluan antaa lapselleni kristillisen kasvatuksen ja tottakai toiveeni on, että hän rippikouluun menee. Tässä suhteessa hänellä ei ole täysin vapaat kädet valita, koska kasvatus tottakai vaikuttaa hänen arvomaailmaansa... mihin suuntaan, sen näkee sitten aikanaan.

Kumpaakaan ei ole kastettu kuten ei minua tai miestäkään. Emme siis kuulu kirkkoon.



Aion kyllä kannustaa menemään protu-leirille ja tiedän jo nyt, että tulen olemaan pettynyt jos valitsevat riparin. Mutta tosiaan, viime kädessä he tekevät valinnan.

Meidän lapsista ei kukaan ole halunnut käydä rippikoulua, eikä kukaan enää kuulu kirkkoonkaan.

Lapset on kastettu, mutta nykyään olemme eronneet kirkosta.

prometheusleirille en päästä. Saa mennä sinne 18-vuotiaana jos haluaa.

2 on käynyt tähän mennessä, 1 ei

Prometeusleiri tai ripari. Aion kyllä kertoa vaihtoehdoista ja haluaisin lapseni ET-tunneille, vaikka kuulunkin toistaiseksi Luterilaiseen kirkkoon.

Pitää tosin perustella, miksi haluaa. Se, että kaveritkin menevät, ei ole kovin hyvä peruste, mutta riittävä sekin. Kristinusko on suomalaisessa kulttuurissa niin isolla sijalla, että en sitä kovin pahana pidä, jos käy riparin. Erikoisena valintana kyllä.



Kirkkoon perheessämme kuuluu vain yksi neljästä eli minä. Minäkin seurakunnan jäsen vain tavan ja lapsuudenkodin kasvatuksen vuoksi, en niinkään uskonnon. Itse en nähnyt tärkeäksi siirtää tapakristillisyyttä eteenpäin. Koulun ET opetusta olen pitänyt lapsille sivistävämpänä ja parempana.

Emme kuulu kirkkoon eikä lapsia ole kastettu. Ovat koulussa et-tunnilla. Vanhin kävi viime kesänä Protun. Kaksi nuorempaa ei aio mennä riparille, ehkä Protulle.



Minut pakotettiin riparille ja kostoksi erosin aikuisena kirkosta. Syy ripariin pakottamiseen oli : MITÄ NE IHMISETKIN SANOO, JOS ET MENE. Pikkukaikkakunnan ongelma: ei voi tehdä mitään poikkeavaa. Onneksi asumme nyt Helsingissä, täällä riparin käyminen ei ole mitenkään itsestään selvyys.

Eli jos riparille tahtoo, niin myös protuleirille on mentävä. Muuten voi valita pelkän protun tai ei leiriä ollenkaan.

Eli jos riparille tahtoo, niin myös protuleirille on mentävä. Muuten voi valita pelkän protun tai ei leiriä ollenkaan.

Perusteet sille, miksi lapsi tahtoisi rippikouluun on se, että KAVERITKIN MENEE SINNE. Tää ei ihan riitä perusteeksi. Tuolla ylisosiaalisella lapsella ei voi olla ongelmia esim. protuleirillä, jota itse pidän hivenen ajatuksia herättävämpänä kokemuksena kuin riparia, jossa vaan höslätään tuttujen kavereiden kanssa.