Lapsi on menossa kaverisynttäreille etävanhemman viikonloppuna

vastaamassa. Mun täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä ap:n ongelmaa.



Ajattele se niin, että lapsi on omasi. Totta kai sinä huolehdit lahjan, kun lapsi on synttäreille menossa. Hieno homma, jos etä-äiti vie niille synttäreille. Meillä yleensä ei vie, jos äidin tapaamisviikonlopulle jotain menoa osuu.



Meillä on sekä miehen että minun lapsi perheessä ja ei meillä mietitä, että kuka on kenenkin biologinen jälkeläinen. Yhdessä huolehditaan lasten vaatteet, tarvikkeet, harrastukset ja kavereiden lahjat - ja aikuisten yhteiseltä tililtä maksetaan.



Minä en varsinaisesti toivo, että etä-äiti mitenkään muuttuisi. Hän on sellainen kuin on. Minua harmittaa lähinnä niinä hetkinä, kun huomaan lapsen edelleen (vaikka on jo iso koululainen) kulkevan vähän niin kuin laput silmillä sen etävanhemman suhteen: yhtään valhetta tai laiminlyöntiä ei huomaa, vaan ihan vain sokeasti palvoo vanhempaansa. Mutta se on lapselle tärkeää kokea niin, en sitäkään asiaa lähde yhtään sorkkimaan.

komppaan tätä jolle vastasit ja lisään, että etä-äiti toimii kyllä väärin, mutta siihen et ikävä kyllä voi vaikuttaa.

Ymmärrän hyvin, että tilanne tuntuu välillä epäreilulta mutta kuten moni jo sanoi, niin oikeastaan on vain 2 mahdollisuutta: jatkatte kuten ennenkin, eli sinä olet käytännössä kaikkien lasten varsinainen äiti (joka myös teidän systeemissä ottaa päävastuun kodista ja lapsista) tai sitten käyt miehesi kanssa asiallisen keskustelun siitä, että toivot muutosta vastuiden jakautumiseen.

ihan mielenkiinnosta, mitä mies ostaa tytölle itselleen synttärilahjaksi?

Minusta on aika surullista, että etä-äiti ei ilmeisesti jaksa panostaa lapsiin, mutta eipä se isäkään sillä saralla loista. Isot pisteet sulle siitä, että olet ollut koko katraalle se lähiaikuinen, tuki ja turva. Älä kuitenkaan lähde kettuuntumaan tai marttyyrin polulle, jos olet itse paikkasi valinnut. Jos olet tilanteeseen tyytymätön ja koet arjen raskaana, ei auta kuin jutella miehesi kanssa ja miettiä ihan ystävälliseen sävyyn, että millaista vanhemmuutta ja perhearkea haluatte lapsillenne tarjota. Lapset ovat pieniä vain hetken.

Lisään vielä, että mulla ei ole tapana riidellä tämän etä-äidin kanssa, enkä halua sitä nytkään, joten siksi kysyin täältä miten menetellä, ennen kuin vastaan hänelle siitä lahjasta... :)

ap

Tuleehan lapsen elatusmaksut ja lapsilisät sinun tilille, tai saat ne ainakin käyttöösi, koska lapsesta kerran huolehditkin.



Ja jos etä-äiti ei osta lahjaa, eikä isäkään osta, mutta haluat lapsen synttäreille, ja lapsi sinne haluaa, niin käy ostamassa se lahja.



Meillä tilanne oli toisin päin:

miehen lapset asuivat äidillään ja kävivät tapaamisella joka toinen viikonloppu. Äiti sai lapsilisät, yh-korotukset ja elatusmaksut. Jos lasten kaverisynttärit osuivat tapaamisviikonlopulle, isän velvollisuus oli ostaa lahja. Juhlavaatteet äiti sentään pakkasi mukaan tai siis sellaiset, mitä juhlavaatteeksi ajatteli. Arkisen collarimekon esim. jota koululainen ei suostunut päälleen laittaa. Paras tilanne oli se, kun lapset haettiin perjantai-iltana tapaamiselle ja saman perjantai-iltana olisi ollut ne synttärit, jonne lapset kovasti hinkui päästä. Tieto synttäreistä ja lahjan ostosta tuli tietenkin vasta kun lapset haettiin ja he kutsukorttinsa näyttivät.



Tämä lähiäiti ei laittanut edes uimapukuja kesällä mukaan, sillä ei lasten tarvitse uida, hukkuvat, kun eivät osaa jne. Lääkkeet olisi pitänyt isän ostaa, tyyliin atoppiisen ihon hoitoon kortisonit ja ihovoiteet. Mukaan ei laittanut.

Joten lahjaa ei ole jos ei kukaan sitä osta. Itse sinuna ottaisin mieheltä rahat (jos siis teillä eri rahat) ja kävisin tytön kanssa ostamassa lahjan, jos siis mies ei voi mennä tytön kanssa ostamaan lahjaa. Osaahan mieskin lapsen kanssa kauppaan mennä ja ostaa sitä mitä lapsi sanoo.

minulla myös miehellä edellisestä suhteesta kaksi lasta, jotka asuivat ennen meillä.

Meillä oli ihan samanlaista, lyhyesti sanottuna minä hoidin kaiken lapsiin liittyvän, joustin TODELLA paljon omien menojeni, opiskelujeni ja töideni kanssa (jopa liikaa näin jälkeenpäin ajatellen). Myös kaikki säästöni menivät näihin lapsiin. Ja ei, en oikeastaan ole katkera tai marttyyri, mutta sen haluan kertoa, että tuli hetki, jolloin minä en enää jaksanut. Minun ja miehen ensimmäinen yhteinen lapsi oli pieni vauva (ei mikään "vaikea vauva"), hänen hoitonsa oli 99% minun vastuulla, samoin kun nämä miehen lapset, joista toinen oireili todella pahasti (psykiatrin mukaan todennäköisesti siihen, ettei juuri nähnyt vanhempiaan).

Silloin aloin miettiä, annanko oman lapseni kärsiä. Kyllä, oma lapseni oli/on "tärkeämpi", vaikka nuo miehenkin lapset rakkaita ja tärkeitä ovat. Olin itse aivan loppu, tämä miehen oireileva lapsi pahoinpiteli meidän yhteistä vauvaa minkä kerkesi enkä voinut enää katsoa sitä. Puhuin asiasta miehelle, sanoin, etten voi enää olla yksin vastuussa kaikista lapsista. Kenenkään ei ollut hyvä olla. Lopulta lapset muuttivat äidilleen. Minulla on asiasta välillä huono omatunto, monet ovat minua syyllistäneet/haukkuneet, mutta minun pääni ei vaan enää kestänyt.

Meillä melkein samanlainen kuvio.

Miehen entisen liiton lapsesta tuli lähilapsi. Ei hän pahoinpidellyt meidän yhteisiä, mutta selkeästi oireileva oli. Mies loisti poissaololaan ja vastuu oli minulla. Vauva ja leikki-ikäinen jäivät kyllä kauas kakkossijastakin, kun miehen lapsi vaati kaiken minun jaksamiseni.

Mies ei suostunut palauttamaan lasta äidilleen takaisin. Minä uuvuin, romahdin, minunkaan pääni ei kestänyt tilannetta.

Olemme tässä paskaelämässä edelleen. Miehen lapsi joka virallisesti on kirjoilla tässä, näyttäytyy erittäin harvoin, viimeksi näin häntä joulun alla. On jo täysi-ikää lähentelevä ja opiskeleva ja käytännössä asuu opiskelupaikkakunnalla. Ei siis mikään kadulle ajellut pikkulapsi.

kai teillä nyt keskusteluvälit miehesi kanssa ovat kunnossa.

Äiti ei osta MITÄÄN, koska Kela maksaa ne ruhtinaalliset elatusmaksut meille. Ei hän halua omasta pussistaan laittaa mitään lasten juttuihin. Hän ei vain ole tullut ajatelleeksi, että ne elatusmaksut eivät riitä lasten menoihin, kyllähän mekin laitetaan omasta pussistamme vähintäänkin tuo summa lasten elämiseen... "

Ja miehesi, tämä lähi-isä käy varmaan töissä ja jakaa yhteisen talouden sinun kanssasi. Isän kuuluukin maksaa puolet elämisestä. Ja saa vielä lapsilisänkin.

Minä olen teini-ikäistä elättävä pienituloinen lähiäiti ja saan isältä 140 euroa kuussa.

Ja silti raaskin ostaa ne kaverilahjatkin.

viitsi ruikuttaa.



Käännä katseesi siihen unelmiesi mieheen, joka loistavana lähi-isänä osaa hoitaa kaikki asiat.



Hänellä lienee ollut lapsi kun tutustuitte. Nauti rakkaudestasi nyt.

Meillä etäisä ei edes vie lasta kaverien syntymäpäiville tai harrastuksiin omina viikonloppuinaan. Sitten tulee kotiin sunnuntai iltana kiukkuinen lapsi, joka vaatii actionia kun on istunut koko vklopun sisällä.

noissa käsitteissä..:) etä-äitipuoli, etäisäpuoli, lähiäiti, lähiäitipuoli jne..:) on se menny hankalaksi..tuotakaan ongelmaa ei ois jos et ois menny särkemään sitä alkuperästä liittoa.

..biologisten vanhempien liiton jo vuosia ennen mieheen tutstumista?

Meillä se oli biologinen äiti, jota vei viina ja vieraat miehet. Jätti alle 2-vuotiaan tyttären isälleen, eikä sen jälkeen ole osallistunut tytön elämään kuin pakollisten tapaamisten merkeissä. Joskus menee 8 viikkoa että tapaa tyttöä vain yhden viikonlopun ja silloinkin juoksee kapakkaan hyvällä tekosyyllä.

Nostetaan vaan nää etä-äidit jalustalle ja tehdään äitipuolista paskiaisia. Hyvähyvä! :D

näihin keskusteluihin sitten eksyy joku katkeroitunut, jätetty eukko :( Uskopas huviksesi, että uusperheet ei aina synny siten, että joku vieras nainen vokottelee onnellisessa avioliitossa elävän miehen. Eletään ihan todellista elämää eikä Kaunareita.



Olen itse lähiäitipuoli, hyvin tuore sellainen. Miehen lapsi asui ennen meillä, kunnes oikeus suuressa viisaudessaan päätti, että lapsen täytyy asua moniongelmaisella äidillään. Sinänsä kivaa, tervettä lasta on riepoteltu mielisairaaloissa ja annettu lääkkeitä, jotta jaksaa äitiään ja isäpuoltaan, kunnes VIIMEIN sos.toimi keksi, että hei lapsellahan on isäkin. Ja nyt lapsi asuu siis meillä. Kuherruskuukausi on tavallaan vielä menossa, ja varmasti meilläkin omat ongelmamme vielä tulee, mutta tällä hetkellä olo on huojentunut.



En kritisoi sinua, ap, vaikutat fiksulta. Mutta ihan yleisesti: jos lasta riittävästi riepotellaan ja pidetään pelinappulana isän ja äidin sodassa, voi lapsi ihan oikeasti mennä rikki. Ihminen on sellainen, että ei kestä kaikkea. Myönnän, että kun lapsi muutti aikanaan meiltä äidilleen, ajattelin, että eiköhän äiti osaa leiviskänsä hoitaa ja toki elämä oli ns. helpompaa, kun oli yksi lapsi vähemmän huolehdittavana. Mutta nyt olen siis todella huojentunut siitä, että hän pääsi pakoon äidiltään. Pienet harmit synttärilahjojen osteluineen yms. ovat pientä. Todella pientä. Toimikaa niin, että lapsi kokee aina olevansa rakastettu.

noissa käsitteissä..:) etä-äitipuoli, etäisäpuoli, lähiäiti, lähiäitipuoli jne..:) on se menny hankalaksi..tuotakaan ongelmaa ei ois jos et ois menny särkemään sitä alkuperästä liittoa.

Mutta siinä mielessä minäkin olen jälkiviisas, että toivoisin todella monen naisen, joka seurustelee miehen kanssa, jolla jo on lapsia, käyvän lukemassa näitä av:n äitipuoliketjuja ja vasta sitten päättävän siitä yhteenmuuttamisesta ja mahdollisesta avioitumisesta. Pelisäännöt selviksi jo ennen kuin yhteinen perhe muodostetaan, niin ei tule ison tason ongelmia. Ja pieniinkin jo valmiit ratkaisumallit (mietitään etukäteen, miten mihinkin ongelmaan suhtaudutaan meidän perheessä).

Ap:n tilanteelle toivoisin sitä, että mietittäisiin sitä lasta. Etä-äiti on lapselle aina tärkeä - oli äiti sitten kuinka välinpitämätön ja inhottava tahansa. Ei sille etä-äidille kiukutella, ei tapella, ei vaadita vaan otetaan kaikki kiltisti vastaan, kun se menettämisen pelko on niin suuri. Tätä taustaa vasten olisi hyvä yrittää auttaa lasta selviytymään tästä elämänsä haastavimmasta suhteesta. Miten mielettömän hienoa onkaan, että ap on voinut tarjota lapselle normaalia äidinmallia, ja jokainen kiukunpuuska voisi ollakin se uusi hieno mitali kaulaan: on luottamuksen osoitus, kun lapsi uskaltaa kiukutella. Sitä se etä-äiti ei tule ikinä saamaan...

Ehkä onkin aika pientä käydä yhdessä hakemassa se lapselle tärkeä lahja, jotta voi päästä sinne synttäreille. Ei siitä etä-äidistä ole noilla taidoilla miksikään todelliseksi äidiksi, ja lapsiraukka tulee koko ikänsä siitä kärsimään. Sitä taustaa vasten on varmasti aika pieni vaiva ostaa se lahja ja iloita ihan pienistäkin edistysaskelista äitisuhteessa yhdessä lapsen kanssa. Ehkä sitä äitimyyttiä voisi hiukan avatakin ja pohtia yhdessä lapsen kanssa, miten kivaa on, kun se etöäiti vie synttäreillekin. Ostetaan kiva lahja synttärisankarille ja ehkä seuraavalla kerralla se etä-äitikin osaa sen lahjan ostaa.

Ap:n osa on tietysti siinä mielessä raskas, että lapsen lähi-isäkin on kuin etäisä. Ap:lle toivotan voimia avata keskusteluyhteys miehen kanssa siitä, miten lapset kasvavat ja miten tärkeää olisi nyt luoda se läheinen suhde lapseen, jotta murrosiän myrskyissä olisi aina se turvallinen isä, johon luottaa ja jolle uskoutua. Hiukan pienempi tulotaso ja isä joka on läsnä vai enemmän rahaa ja vähemmän isää...

se on aivan sama väsyttääkö vai eikö huvita käydä kaupungilla, vanhemman tulee huolehtia lapsensa asioista. Isä ilmeisesti on sysännyt kaiken lastaan koskevan sinun hoidettavaksi eikä edes osaa olla isä. Sinä vastaavasti teen kaiken kiltisti.



Nyt mies ruotuun! Hän on lapsen isä ja huoltaja ja hänen tulee hoitaa lapsen asioita, vaikka joskus väsyttäisikin.



Eli isä ostamaan sitä lahjaa, myyjät kyllä osaavat neuvoa jos ette etukäteen sovi, mitä ostetaan. Jatkossa anna isän hoitaa lapseensa liittyvät asiat. Ehkä hänen olisi syytä kasvaa aikuiseksi?



Lapsi säälittää minua erityisesti: äiti ei vaikuta järin kiinnostuneelta ja isä ei viitsi olla isä.

mennä kaupungille hoitamaan lapsen asioita jne. Eipä itselle tulisi mieleen, että noinkin voi ajatella/toimia. Isä oppinut liian hyvälle, kun on noin hyvä äitipuoli lapsilla.