Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Anopin tapaaminen tekee ahdistuneen olon. Muilla samaa?

Vierailija
03.05.2011 |

Miten voikin ihminen tehdä toiselle niin pahan olon. Anoppini ihan suoraan latelee minulle pituudestani, koulutuksestani ja painostani, moittii tapaani sisustaa ja muutenkin puhuu minulle kuin idiootille. Aina tapaamisen jälkeen menee pari päivää päästä tasapainoon ja uskoa itseensä. Koen että en voi samalla tavoin ladella hänelle takaisin, vaan koitan lyödä asian leikiksi tai mennä muihin puheisiin. Ehkä juuri tuo nieleminen tekee voimattoman olon, vie niin paljon energiaa koittaa sietää kaikkia kamaluuksia.



Mieheni kanssa puhuimme, että jatkossa jään pois kyläilyistä emmekä kutsu anoppia meille, koska tilanne on niin ahdistava.



Onko muilla elämässään henkilöä joka vie itsetunnon?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
03.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaa jämäkästi, ei riidellen takaisin, ettet hyväksy hänen puheitaan.



Minä teen näin. Myöskin itse päätän milloin haluan häntä nähdä. En myöskään keskustele mistään henkilökohtaisista asioista hänen kanssaan.



Korkeintaan puhelen jotain small talkia; on ilmoja pidellyt... tapaisia juttuja.



Appiukkoani ärsyttää se, ettei hän pysty määräämään meidän asioistamme, eikä nujertamaan minua. Siksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.



Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse sietää huonoa kohtelua, vaan välit voi pitää etäisinä ja viileinä toimestasi.

Vierailija
2/6 |
03.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieheni äiti ei ole mitenkään lapsirakas, hän on ilmoittanut minulle että "yksi lapsi sitten riittää". Ennen raskaaksi tulemistani hän toivoi, että mieheni ei hankkisi lapsia. Olen pahoittanut näistä puheista mieleni.



Nyt kun lapsi on yhden vanha miehen äiti hössöttää lapselle ja haluaa olla yhtä hyvä isovanhempi kuin äitini on. Tästä on aiheutunut jonkinlainen kilpailutilanne, esim miehen äiti haluaa tietää vierastaako lapsemme molempia mummoja yhtä paljon ja haluaa ostaa "samoja" lahjoja kuin äitini. Käydessään miehen äiti tenttaa minua näistä asioista.



Koen miehen äidin vierailut todella raskaiksi enkä mielelläni vieraile hänen luonaan. Itse koitan olla mahdollisimman vähä puheinen miehen äidin läsnäollessa. Tekisi todella mieli sanoa rumasti, mutta en sitä kuitenkaan tee.



Itsetuntoa hän ei kuitenkaan ole onnistunut viemään. Olen kuitenkin alkanut pelkäämään toista raskautta, tyyliin mitä jos miehen äidin suvussa on joku kauhea perinnöllinen sairaus ja sen takia olisi hyvä olla hankkimatta toista lasta. Tiedän että tämä on aiheeton pelko, mutta niin vain tunnen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
03.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

On miehesi velvollisuus sanoa äidillensä näistä puheista ja kertoa kuinka loukkaavia ne ovat. Sinun poisjääntisi tapaamisista teidän kodissanne ei ole ratkaisu, vaan miehesi pitää saada äitinsä ymmärtämään, että puheet eivät voi jatkua entisen kaltaisina. Sinun ei todellakaan tarvitse kuunnella suoraa kettuilua keneltäkään. Anoppi kuriin.

Vierailija
4/6 |
03.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei, mutta itsetuntoni onkin täyttä terästä. Yrityksiä kyllä on nähty, ja useampikin anopintekele on yrittänyt.



Paras vetoni on aina suhtautua ylenpalttisen myöntyväisesti: olen laiska siivoamaan - 'onneksi minun ei tarvitse siivota, kun viihdyn tällaisessa aivan hyvin', sisustustapani - ' minusta tällainen on ihan kiva ja jos ei muille kelpaa,niin he saavat minun puolestani sisustaa miten tahtovat', ja tähän liitän vielä enemmän tai vähemmän tahallani terävän kommentin siitä, mitä mieltä olen ao. henkilön sisustustyylistä.



Pituus, koulutus, paino... nauraen kysyisin anopilta, että ekö millään parempaa valittamisen aihetta keksi. Viimein hän alkoi kaivaa haudasta edesmenneitä sukulaisia ja heidän edesottamuksiaan, ja siinä vaiheessa minä jo hiillyin: "jätä nyt edes minun pappavainaa rauhaan äläkä vielä sitä vedä tähän kummittelemaan". Vakuutin anopille, että kyllä minun omissa asioissa pitäisi olla hänelle aivan riittävästi valittamista ja jos ei ole, niin minäpä sitten järjestän.



Jos painostasi (liiasta?) valittaa, niin kerro vaan iloisesti, että ei tässä vielä mitään hätää, olet jo varannut valmiiksi paljon suurempia vaatteita siltä varalta että lihot lisää - onkos muuten anopin kaapissa montakin käyttämätöntä vaatetta hoikempaa aikaa odottamassa.

Vierailija
5/6 |
03.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaiken ennen kokeneena voin sanoa että hyvä ettet ole viielä laukonut takaisin. se kannattaa tehdä vasta sitten kun osaat ja hallitset sen:)



Tässä pari vinkkiä: älä kerro henkilökohtaisia asioitasi. Suoraan kyselyyn vastaat vain katsotaan nyt. Jos tivaa vastauksia nin sanot, että hänelle kerrotaan aikanaan.

Sisustamisasioihin sanot, että sinä olet sisutanut oman kotisi ja minä sisustan omani. Jos tyrkyttää neuvoja kiitä niistä ja sano kysyväsi kun tarvitset niitä häneltä.

Ymmärrätkö logiigan? Harjoittele ääneen!

Lisäksi miehesi tulisi vaatia äitiään kohtelemaan paremmin hänen vaimoaan.

Älä välitä suuttumuksesta se menee ohi!! Tsemppiä!

Vierailija
6/6 |
03.05.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

-Anteeksi, nyt en ihan kuullut mitä sanoit. *pieni hiljaisuus* Taisi posti tulla, lähdenkin tarkistamaan. *poistut huoneesta*

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan neljä kahdeksan