Pitäisikö 30-vuotiaana jo olla elämä "valmis"?

Kiinnostaisi kuulla muiden 30-vuotiaiden elämäntilanteesta. ap

on neljä lasta,omaa asuntoa on makseltu nelisen vuotta. Itse olen tehnyt koko ajan pätkätöitä, ei tietoakaan mistään vakituisesta, miehellä on kyllä vakituinen työuhde. Itse ajattelen että tästähän tämä elämä vasta alkaa, kohta lähden monen kotona vietetyn vuoden jälkeen töihin.

30-vuotiaana kuin 1v takana palkkatöissä, 8v työttömänä, ei yhtään avoliittoa, ei autoa, ei omistusasuntoa.

Nyt olen 40v ja on mies, talo, kaksi lasta. En kyllä koskaan nuorempana edes haaveillut että 30veenä pitäisi olla naimisissa. Se olisi ollut kauhistus! Ei mulla kukaan kaverikaan mennyt naimisin alle 30-vuotiaana. Mulla on itseasiassa viimeisen 5v aikana kaverit saanut enemmän vauvoja mitä alle 30-vuotiaina.

Mä olin 30-vuotiaana juuri eronnut lasteni isästä. Asuin vuokralla (avioliiton aikaan omakotitalo-onnelassa...)kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Kävin pienipalkkaisessa duunissa, ja elämä oli aika rankkaa. Ei kamalaa mutta raskasta, niin kuin tietty monilla pienten lasten työssäkäyvillä vanhemmilla.



Nyt kuusi vuotta myöhemmin olen avoliitossa, on ne samat lapset, omakotitalo, koira ja farmariauto ;) sekä parempi duunipaikka. Ja näin vain on tapahtunut, sehän tässä elämässä on jännää että ikinä ei tiedä mitä eteen tulee.



Lapsia ei ole tulossa lisää, mutta muuten voin sanoa että ei tämä tähän jää..:)

itse opiskelin (liian) pitkään: pidin pari välivuotta opintojen välillä ja olin kaupassa töissä. Sitten jatkoin opintojani (yo), kun tiesin, mitä tekisin ja mihin jatkaisin, matkustelin, tein opintojen välillä töitä, asuin ulkomailla ja valitsin väärän miehen. Kolmekymppisenä palasin Suomeen tyhjän päälle, löysin lasteni isän, aloitin työt ja aloin rakentaa uutta elämää, lapsetkin tulivat siinä samalla. Nytkään ei ole omaa asuntoa, sentään miehellä oma yritys ;D Olen tehnyt mokia elämässäni, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen ja onnellinen. Onnellisuus on tullut minulle ainakin muista asioista kuin ulkoisista puitteista. Toiselle ne taas voivat olla välttämättömyyksiä, joita ilman ei voi olla onnellinen.



Kai 30-vuotiaana on elämän ulkoiset puitteet valmiina, jos on tavannut miehen alle 2-kympisenä, käynyt amiksen ja tehnyt samaa työtä 10 vuotta. En tiedä, mitä ihmiset sitten tekevät? Sen, mitä minä taas tein välillä 20-30 vuotta?



Jokainen rakentaa elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Pääasia kai olisi, että on itse tyytyväinen rakaisuihinsa ja muistaa elää sitä omaa elämäänsä.

no aika kamalaa jos elämä olisi valmis 30-vuotiaana. Mitäs sitten tehdään seuraavat 60 vuotta?



Ei kai elämä ikinä valmiiksi tule, aina pitää olla tavoitteita ja unelmia.

eikä saa ollakaan.



Ei tarvi olla 30-vuotiaalla vielä kaikkea. Mielummin jotain tavoiteltavaa. Joillakin on vaan niin kiire saada kaikki, mutta ei ne oo sen onnellisempia. Toki jos on perhettä ja omaisuutta, tuohan ne turvaa ja iloakin, mutta että ei ois enää mitään mitä tavoitella, kuulostaa ankealta. Itse ainakin haluan viwelä opiskella, tehdä ehkä lapsiakin vielä, vaikka jo onkin. Vapaaehtoistyötä jne. olen halunnut tehdä jne. joten ei ole valmis elämä. Itseäni haluan kehittää aina.

ihan uuden elämän.



Jätin aviomieheni, rupesin seurustelemaan tulevien lasteni isän kanssa, muutin toiselle paikkakunnalle, vaihdoin työpaikkaa ja tietysti muutuin monella muullakin tavalla.



Onneksi! Olisi ollut kauheaa, jos se entinen elämäni olisi ollut se "valmis".

pukannut, ellei näin olisi ollut. Minulla oli 30v syntymäpäivänäni 3 lasta tehtynä saman aviomiehen kanssa, omakotitalo ja oma yritys.

Myönnän olevani jossain määrin täydellisyyden tavoittelija. Mutta ihan onnellinen sellainen, elämää ei viedä kuitenkin irvissähampain eteenpäin. Enkä missään tapauksessa sano, että kaikilla tulisi olla sama tilanne, kukin tavallaan!

eli kaupassa on ostettava aina se halvempi juusto tai alennusmyyntimekko sen sijaan, että pystyy ostamaan sen, mitä haluaa.



Mieluummin hyvä elämä kuin itkua sossun rahojen riittämättämyydestä.

ja tästä johtuen ei perheen taloudellinen tilannekaan ole mikään loistava. En kuitenkaan vaihtaisi noita vuosia pois. Nyt olen palaamassa taas työelämään ja tarkoituksena on, että alamme säästämään kunnolla rahaa omaa kotia varten. Ollaankohan jotain luusereita siis tämän palstan mukaan? ap

mitä höpötät??Kaikil eri tilanne,lapset,työt ja-asuinpaikka!Oootte ihan normaaleja!Nauttikaa-eläkää!

ei muut määrittele sinun elämääsi, sen teet itse.

30 v ensimmäinen vakkarityöpaikka. Opiskelut päättyivät kun olin 28, sen jälkeen vuosi ulkomailla, toinen väliaikaisessa työssä ja sitten juuri ennen 30:ä sain nykyisen työni. Olen siinä ollut viimeiset 10 vuotta.



Ei todellakaan ollut valmis elämä silloin. Silloinhan se vasta alkoi :-)