Kuinka kauan masenentuneen miehen kiukuttelua pitää kestää, ennen kuin luovuttaa?

Olisi pitänyt luovuttaa paljon aikaisemmin mutta luulin ja uskoin miehen parantuvan.

mikä on virallinen jaksamis-suositus, mutta haluaisin ajatella, että jaksaisin pidempään kuin muutaman kuukauden. Mieti, jos diagnoosi olisi syöpä ja kiukuttelisi samalla tavalla. Sairaushan tuo masennuskin on.



Yritä saada itsellesi (toivottavasti miehellä jo onkin) sekä lapsille myös ammattiapua. Se on myös lähipiirille todella kova paikka kun yksi sairastuu psyykkisesti.

jatkan vielä: voimia ja tsemppiä.

Omalla aviomiehellä harhakuvitelmia ja syytöksiä muita kohtaan. Kuvittelee välillä, että koko maailma on häntä vastaan. Rankkaa on, enkä tiedä kuinka kauan itsekään jaksan jatkuvaa muiden syyttelyä miehen omasta pahasta olosta. Voimia sinulle, tiedän että on todella vaikeaa kestää!

Haluan vain toivottaa sinulle kaikkea hyvää! Tosiaan, toivottavasti saat itsellesikin keskusteluapua, uskon että sellaisesta voisi saada uusia ulottuvuuksia tilanteeseen. Ehkä opit olemaan ottamatta osaa temppuiluun ja huolehtimaan itsestäsi ja lapsista siihen asti, kunnes miehesi mahdollisesti palaa raiteilleen.

Ihan hirveä juttu :( ymmärrän, että on ihan sairaan vaikeaa. Onko teidän mitenkään mahdollista saada jotain pariterapiaa miehen hoidon ohella? Hänenkin oisi hyvä ymmärtää ettei sairaus kosketa vain häntä ta verota vain hänen voimiaan.



Mun miehellä on mielialan aaltoiluhäiriö (ei täytä bipon tautiluokitusta), mutta hän on kaikesta huolimatta erinomainen isä ja hyvinä kausina mullekin ihana puoliso, enkä harkitse eroa. Teidän tilanne on varmasti vakavampi ja vaikeampi, ja sun tunteet on täysin oikeutettuja!



Väkisinkin sitä miettii, että kuinka puolison jaksamisen laita olisi, jos tauti ois paiskattu toiselle osapuolelle...

jos on vaikea masennus pitäisi päästä myös psykologille. Auttaisi, että ajatukset kääntyisivät loogisemmin päässä ja huomaisi, että kaikki ei ole muiden syytä...



jos et jaksa niin ota aikalisä ja anna aikalisä paranemiselle. Ei ole tarkoitus, että toinenkin puolisoista sairastuu.

työkykyisiksi.

jos sä olet loppu 3:ssa kuukaudessa(??), masennushan vie vuosia, jos edes paranee. Ja siis kun on ihan vaikea-asteinenkin..

olettehan laittaneet asuntolainan koroille?



mies yrittää löytää ratkaisua ja ulospääsytietä. Joskus irtisanoutuminen voi olla ratkaisu, mutta se ei paranna. Mikä sairastumisen aiheutti?

Puhukaa tilanteesta avoimesti kaikille läheisille. Tuosta ei muuten selviäö kukaan, ilman toisten tukea ja apua!



Tiedän tasan mistä puhun, sillä oma mieheni sairastui keskivaikeaan masennukseen 3 vuotta sitten. Ja elämä masentuneen miehen kanssa oli ihan kamalan kuluttavaa. Mies oireili agressiivisesti, sai herkästi raivareita, huusi paljon ja päihteidein käyttö lisääntyi. Oikea lääkitys löytyi 3kk:n jälkeen psyk.polilla. Meillä mies ei pystynyt osallistumaan mitenkään mukaan arkeen; hoidin itse ja yksin kaiken lapsista kelan paperihin. Olin todella väsynyt ja uupunut.



Olen kertonut perheeni tilanteesta lasten kouluun ja päiväkotiin, sekä esimiehelleni ja työkavereille. Itse olen käynyt keskustelemassa terveysaseman psyk.sairaanhoitajan kanssa. Kaikki ystävät ja lähimmät sukulaiset tietävät tilanteesta myös.



Tee kaikkea mukavaa ja ihanaa lasten kanssa. Lähde vaikka välillä jonnekin kaverille yöksi tai muulle reissulle.



Änkeä itsesi mukaan miehen lääkäri käynneille ja kerro millainen tilanne kotona on miehellä, jos hän ei itse sitä tuo esiin.



Toivon, että jaksat perheesi kanssa nyt. Meidän perheessä alkaa tilanne olemaan paljon parempaan päin ja valoa on ollut näkyvissä jo jonkin aikaa.



http://www.otu.fi/cms/index.php?option=com_content&view=article&id=55&I…

Ensin lääkityksenä oli paroksetiini (Optipar), nyt Venlafaxin. Nämä eivät nyt sitten käy, kun tuo tinnitus alkoi ensimmäisen aikana. Sekin tietysti tosi raskasta miehelle.



Kotitilanne on kyllä aika kamala, välillä on vähän parempiakin päiviä. Asuntolainaa olemme toistaiseksi pystyneet maksamaan normaalisti. Kaikki lainavakuutuksetkin on, mutta kuinkas ollakaan, eivät korvaa psyk.puolen sairastumisia. Voi kökkö! Mutta eihän tätä etukäteen tienytkään... Ei näitä kukaan suunnittel sattuvaksi.



ap