Muuten hyvä talo mutta kauppaan ja kouluun 12km...miten toimii??

kuljettaa häntä harrastuksiin ja kavereille.

Kaikki tietämäni perheet, jotka ovat löytäneet unelmatalon keskeltä korpea, ovat luovuttaneet muutaman vuoden päästä. Itsekin olemme joskus harmitelleet jonkun ihanan talon syrjäistä sijaintia. Mutta meilläkin vain yksi lapsi, enkä voisi viedä häntä erityksiin metsän keskelle. On paljon helpompaa kun kavereille ja harrastuksiin pääsee liikkumaan itsenäisesti.

Karsii varmaan spontaaneja menemisiä, kauppakäynnit kannattaa suunnitella hyvin. Mopon saatte ostaa pojalle aikanaan.



Bensa maksaa paljon, mutta toisaalta kymppitonneja kalliimpi talo lähempänä työpaikkaa/koulua/kauppoja maksaa myös paljon, sillä erotuksella ajelee aika monta tuhatta kilometriä yleensä..

Kaikki tietämäni perheet, jotka ovat löytäneet unelmatalon keskeltä korpea, ovat luovuttaneet muutaman vuoden päästä.

Tuttua tarinaa työkavereilta!!

tai lapset olisi jo isoja (ajokortillisia), voisin harkita.

se just kun ei näillä näkymin lisää lapsia ole tulossa eli onko vähän itsekästä muuttaa noin korpeen sit..



Itsellä nyt ei olis ongelmaa, oon sellainen kotihiiri...ääh.



Tämäkin talo olis varmaan monta kymmentä tuhatta euroa kalliimpi paremmalla paikalla. Nyt ollut joku puoli vuotta myynnissä ja hinta on tippunut 30 tuhatta euroa lähtöhinnasta...

1-2 luokkalaisella raja on 3km. Sitä vanhemmilla 5km. Eli ylä-asteella myös kyyti taattu.

Pahin vaihe on sitten sen jälkeen. Meneekö lukioon, ammattikouluun vai mihin? Ja millä kulkee sinne? Koska talvipakkasilla tollainen matka mopolla ei ole kiva, eikä edes turvallista. Mopoauto vielä vaarallisempi.

Jos kodin lähellä muuta asutusta niin voihan sieltä löytyä samassa tilanteessa olevia perheitä ja kimpakyydit toimii, ja kavereita löytyy.

Jos kämppä ihan korvessa ja naapurit myös kilsojen päässä, jättäisin asian sikseen.

lähellä palveluja ja hyviä kulkuyhteyksiä. Ja tietysti lapsen koulua ja kavereita. Ne on kuitenkin paljon tärkeämpiä arjessa kun hieno talo.

liian kaukana, tekisi riippuvaiseksi autosta (ehkä kahdesta). Onko se 12 km:n päässä oleva lähin kauppa edes hyvä?

Minäkin olen kotihiiri ja siksi tykkään kun ystävät ovat lähellä ja voin tavata heitä kotona :)

Jos ystävät tulisivat istumaan iltaa, tuo välimatka tietäisi heille aika kallista taksikeikkaa kotiin, tai sitten heidän olisi jäätävä yökylään.

Lasten kaverisuhteista ja harrastuksista siis puhumattakaan.

eikä se ole koskaan ollut ongelma. Enemmän se ongelma on monen muun korvien välissä: ei kaikkien elämä ole asumista toisten ihmisten pihoissa minikokoisilla tonteilla.



Hyvää on se, että teinien kaikki ystävät tuntee (ja näiden vanhemmat) ja että saa oikeasti olla osa lastensa elämää. Netti toimii täälläkin ja jalkapalloharkat (keinonurmella) on kahdesti viikossa. Pienemmille lapsille löytyy partiota, askartelukerhoa jne.



Huonoa on se, että elämä on kuin ikuista kesämökkeilyä eli on ranta, piha, terassi, grillipaikka jne. ihan kuin muilla mökillä.

Voi taivas...



Todellakin muuttaisin, eihän tuo ole matka eikä mikään.

Lapsiperheellä se harvoin toimii!



Ajatus on kaunis, muuttaa omaan rauhaan. Mutta... lapselle se tarkoittaa eristäytymistä ikäisistään.



Totuus on usein runsasta kuskaamista ja bensakuluja, menetettyä omaa vapaa-aikaa ja sen tuskailua. Entäs, jos teidän jälkikasvu haluaa ruveta harrastamaan tavoitteellisesti (esim 5-6 kertaa viikossa myös talvella)? Poika pyörällä jääkiekko-treeneihin 12km suunta?

muuta asutusta. Lapsiperheitä, joista seuraa ainoalle lapsellenne. Mahdollisuuksia harrastaa. Vai onko kaikki elämä tuolla 12 kilometrin päässä. Tekisin lista plussista ja miinuksista pitkällä tähtäimellä.

Taksi kuljettaa lapset kouluun ja kotiin. Jos tarvii hoitoa koulun jälkeen pitää itse kuskata.



Käyn keskustassa melkein joka arkipäivä. Lapsilla harrastuksia neljänä iltana viikossa. Teen samalla kauppamatkat. Kauemmas en lähde jos ei tarvitse ostaa muuta kuin ruokaa. Jos vaatteita pitää ostaa matkaa tulee 30-50km suuntaan. Lisäksi työmatkat, jos olisi. Julkista liikennettä täällä ei juuri ole. Mutta pitää olla kaksi autoa yhdellä ei pärjättäisi kun mies aina menossa. Se hyvä puoli on, että ehkei lapset aloita "kylällä oleilua" niin aikaisin kuin taajamassa??

minä oon asunu lapsuuteni ja nuoruuteni aika korvessa.



Olihan siinä puolensa. Jos vanhemmat sitoutuu kuljettamaan juuri harrastuksiin, asia on ok. Meitä ei kuljetettu :(. Mutta diskoihin ym. sitten kuitenkin, kun oltiin isompia.



Meillä ei asunut lapsia ihan lähinaapurissa, lähimmät linnuntietä n. 3 kilsan päässä. Mutta kun meitä sisaruksia oli 4, niin eipä me muita kavereita tarvittu. Ja kesät meillä oli serkut kavereina. Se oli kivaa!



Se riippuu ihan siitä millainen itse on, mitä arvostaa. Itse en kyllä enää aikuisiällä muuttaisi niin korpeen, mutta kyllä sitä vieläkin omaa rauhaa arvostaa..