Lue keskustelun säännöt.
Kuinka varoittaa lapsia vaaroista?
30.04.2011 |
Hirveästi ollaan keskusteltu kaikista onnettomuuksista mitä varsinkin lapsille on viimeaikoina sattunut. Lapsi on jäänyt hissikuiluun jumiin, hukkunut, sytyttänyt tulipalon...
Ja näitä vaaroja on vielä vaikka kuinka paljon! On pedofiileja (namisetiä), tilanteita, joissa kaveri tai itse loukkaantuu pahasti (esim. kaatuu ja luu murtuu/ jää jumiin johonkin) kuinka silloin toimia?
Miten opetatte lapsille turvakasvatusta? Kuinka kertoa missä kulkee rajat lapsen omaan koskemattomuuteen (esim. uikkarin rajat)? Miten opetatte lasta toimimaan hätätilanteessa? (tulipalo? Onnettomuus? Autokolari? Eksyminen?)
Voitaisiinko hieman jakaa vinkkejä toisillemme, linkittää hyviä tietolähteitä ja opettaa lapsiamme kuinka selvitä vaarallisesta maailmasta silloin, kun aikuinen syystä tai toisesta ei olekaan lähellä (vaikka tietysti kaikki äidit ja isät ja aikuiset valvoo lapsia minkä kerkeää, vahinkojen mahdollisuus on silti olemassa jopa sillä valvotulla ainokaisella ja siihen olisi hyvä edes varautua. Maailmaa kun ei voi lapselle turvallisemmaksi muuttaa, mutta lapsen voi sopeuttaa elämään tässä maailmassa.)
Etenkin ne ihmiset, jotka työnsä puolesta ovat pitäneet tai olleet mukana turvakasvatustilanteissa (päiväkodissa, kouluilla) voisivat kertoa kuinka näitä asioita voi opettaa lapselle helpolla tavalla ymmärtää?
Kommentit (7)
jos siis sattuu sellaisista kuulemaan,siinä sitten kerron miten toimitaan. Tulipalon varalta voisi tehdä kotona ihan konkreettisen paloharjoituksen,se auttaa paremmin kuin pelkkä puhe ja ohjeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen enemmän niitä vanhempia, jotka "suojelee lapsia kaikilta kauheuksilta" ja kieltäytyvät hanakasti puhumasta vaikeista asioista, jotka "eivät kuulu lapsille" esim. kuolema. Sitten lapsi jää ajatustensa kanssa yksin.
Turvakasvatus kuuluu monissa päiväkodeissa, kouluissa jne. kasvatussuunnitelmaan, mutta ei kuitenkaan kaikissa. Mielestäni on hyvä, että näistä asioista puhutaan lapsille. Moni lapsi ei esimerkiksi tiedä omista oikeuksistaan (kuten oikeus koskemattomuuteen) ja saattaa epäillä, että joku juttu ei mene aivan oikein, mutta ei kuitenkaan täysin tajua tulevansa hyväksikäytetyksi.
Lasta on hyvä opettaa toimimaan hätä ja vaaratilanteissa (mitä teen, kun eksyn talvella metsään, että pysyisin lämpimänä? (voi esim. kaivautua lumeen lämmittelemään. Paikka kannattaa merkitä esim. risuista tehdyllä symmetrisellä ympyrällä tai kirjoittamalla lumeen apua tms. että etsijät löytävät lapsen helpommin.) Mitä teen, jos sähkölaite esim. mikro syttyy tuleen? (irroitan töpselin seinästä. en missään nimessä heitä vettä päälle. hälytän apua soittamalla hätänumeroon tai juoksemalla naapuriin, jos ketään ei ole kotona)
Kyllä lapsista tulee täysipäisiä, vaikka he tiedostavatkin ettei maailma ole pumpulinen ja aina turvallinen paikka, jossa joka tilanteessa vastuu omasta selviämisestä on jollakin muulla kuin itsellään.
eli maailmassa on niin sellaisia asioita, että niihin voi kuolla. Pahoja ihmisiä, jotka satuttavat lasta. Onnettomuuksia jne..
Tietenkin iän mukaan pitää osata kertoa, mutta en myöskään laita päätäni pensaaseen ja esitä, että maailma olisi vain ruusukoto. Työni puolesta olen hoitanut niin raiskattuja kun muutoin hyväksikäytettyjä lapsia, pahasti onnettomuuksissa vammautuneita lapsia ...lista on loputon.
Silti yritän olla siirtämättä lapsiin mitäään elämänpelkoa, mutta myöskään liika sokea luottavaisuus ei ole hyvästä.
Eli miten sitten toimia, että ei istuttaisi lapsiin elämänpelkoa vaan ainoastaan tervettä maalaisjärkeä?
Ei kaikista kauheuksista tietenkään tarvitse kertoa! Mutta, joistain asioista on kuitenkin hyvä puhua. Miten voi vaikeista asioista puhua lapsille ymmärrettävästi, selkeästi ja aiheuttamatta suoranaista kauhua ja elämänpelkoa?
Mielestäni paras tapa olisi, jos tiedon voisi jakaa lapsiryhmässä (päiväkoti, koulu) ja tiedon pohjalta voisi antaa lasten keskustella asioista (lapset yleensä ymmärtävät kuulemansa hieman eri tavalla kuin aikuinen on ehkä halunnut sen tulevan perille, sillä heidän kykynsä ymmärtää ja käsittää asioita on melko konkreettinen). Aikuinen voisi johdatella keskustelua ja korjailla väärinkäsityksiä.
Ei saa mennä heikoille jäille!
Veden lämpötilaa voi käydä kädellä kokeilemassa yhdessä lasten kanssa ja päivitellä kuinka kylmää vesi onkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ottanut uutisia puheeksi alakouluikäisen lapseni kanssa. Aloitin tämän tavan jo hänen ollessaan eskari-ikäinen. Lapsia kiinnostaa hirveästi ns. "tositarinat". Ollaan siis luettu joku karmea uutinen (esim. joku lapsi on kuollut tulipalossa jossakin) vaikkapa iltalehden otsikoista kaupassa ja sitten ollaan keskusteltu kuinka tulipalotilanteessa tulisi toimia. Mitkä ovat suurimmat riskit ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota jne.
Samalla tavalla ollaan käsitelty muitakin aiheita. Uutisten avulla opetukset saa hieman todellisuuspohjaa (näin on käynyt jollekin jossain. Kuinka välttyä ettei minulle kävisi näin?)
Tavan olen oppinut mummiltani ja äidiltäni, jotka kasvattivat minua samalla tavalla. Eli tavallaan huomaamattani juteltiin uutisista ja samalla sain kuulla kuinka pitäisi toimia samanlaisessa tilanteessa.
kauheuksista vanhemmat varoittelee?