Taas pikkupoika hukkunut, miksette vahdi lapsianne?

sinulle täydellisessä elämässäsi käy jokin vahinko, moka tai erhe niin mieti silloin tota asiaa.

Vanhempien tehtävä on lapsien turvallisuudesta huolehtiminen.

ei hukkunut...ja niiden joiden on niin täälläkö ovat?

Ehkä paremmin vaan muistutus kaikille

"älkää jättäkö pieniä lapsia yksin"

omakotitalon pihalampeen?

Viime yönä oli pitkä ketju aiheesta, että 2 vuotiaat pärjää yksin ulkon KUN äiti katselee vähän ikkunasta ulos ja se riittää kun kuulee huudon sisälle. Paapomista jos on lastensa kanssa pihalla heitä vahtimassa.

sitä ketjua lukiessa en yhtään ihmettele näitä hukkumisia.

olisivat kuolleet jo monet kerrat, jos ei olisi huonossa tuurissa ollut hyvää tuuria mukana. Vaimo vahtaa lapsia vähintäänkin riittävästi, enkä itsekään ole hulttio.



Tästäkin huolimatta monesti olen kiittänyt tuuria, että vahingoissa ei ole käynyt pahemmin.



Valitettavasti ihminen ei voi täydellisesti ohjata omaa elämänsä, eikä muidenkaan, ei edes lastensa.



Voimia perheelle.

olisivat kuolleet jo monet kerrat, jos ei olisi huonossa tuurissa ollut hyvää tuuria mukana. Vaimo vahtaa lapsia vähintäänkin riittävästi, enkä itsekään ole hulttio. Tästäkin huolimatta monesti olen kiittänyt tuuria, että vahingoissa ei ole käynyt pahemmin. Valitettavasti ihminen ei voi täydellisesti ohjata omaa elämänsä, eikä muidenkaan, ei edes lastensa. Voimia perheelle.

Olen huomannut, että vahinko voi iskeä, vaikka seisot puolen metrin päässä.

Kukaan ei voi 100-prosenttisella varmuudella estää kaikkia mahdollisia turmia, riittävä huolellisuus riittää. Emme voi lehtitietojen perusteella tietää, oliko tuossa turmassa oltu törkeän huolimattomia vai riittävän huolellisia...

Varsinkin tuoreille äideille on henkisesti tosi paha paikka myöntää, että vahinkoja VOI sattua, vaikka olisi kuinka hyvä ja tunnollinen äiti. Sen myöntäminen rapauttaa perusturvallisuuden tunnetta ja siksi moni pettää itseään ajattelemalla, että kaikissa noissa onnettomuuksissa HÄN olisi voinut sen välttää, koska ennakoi ja varoo aina. On ikävää tunnustaa itselleen, että sama voisi käydä omalle, rakkaalle lapselle.

Mutta tuon tajuaminen ja myöntäminen on sitä henkistä kasvua, ap!

En voi ymmärtää...