Onko mielestäsi lapselle lottovoitto syntyä vanhoillislestadiolaisperheeseen?

ja lapsi saa kasvaa uskovassa perheessä.

Mutta itse olen syntynyt ja kasvanut vl-perheessä ja olen kyllä onnellisessa asemassa, perheemme oli niin ihana. Meillä viihtyivät myös muiden perheiden lapset, niin vl-lapset kuin ei-vl-lapsetkin.



Itse siis lähdin vl-uskosta jo nuorena, mutta perheestäni en keksi mitään pahaa sanottavaa. MINULLE oli lottovoitto syntyä perheeseeni joka sattui olemaan vl.

Itse olen vl-perheestä, joten puhun omasta kokemuksestani.



Kyllä meistä huolta pidettiin, mutta en koskaan kokenut olevani mitenkään erityinen lapsi vanhemmilleni. Yksi lukuisista. Köyhää oli, mutta aina kaikki tarpeellinen, ruokaa ja puhtaat vaatteet ja puhdas koti, siitä olen kiitollinen.



Huono itsetunto minulle jäi lapsuuden kokemuksista, riittämättömyyden tunne. En varmaan saanut tarpeeksi huomiota. Ja nuoruuden myrskyissä tukea ei saanut eikä uskaltanut hakea vanhemmilta, kun olisin halunnut elää tavallista, normaalia elämää mutta en voinut kun asuin vielä kotona. Kaikki piti salata, musiikinkuuntelusta alkoholimaisteluihin ja meikkauskokeiluihin, tv:n katseluun ja elokuvissa käymiseen, sekä "väärien" ystävien kanssa oleminen.



Se jatkuva "kiinnijäämisen pelko" ja sitä seuraava syntien anteeksipyytäminen ja -antaminen ahdisti. Vl-ystäväni myös käänsivät selkänsä ja puhuivat minusta pahaa ja levittivät asioitani, kun kävi ilmi etten käyttäytynyt enää kuten vl.



Minusta tuntui että en kelpaa vanhemmilleni ja vl-kavereille tavallisena, vaan pitää olla täydellinen vl, eikä saa ollla omia ajatuksia eikä miettiä vl-tavoista että miksi näin on, vaan tyytyä elämään kuten kaikki muutkin vl:t.



Toki hyviäkin vl-perheitä on ja on ollut, mutta liian usein nykyäänkin näen sitä, että lapsen kasvatukseen ei oikeastaan jää aikaa. :( Käytöstavat jää opettamatta, ollaan täysin ulkona maailmanmenosta ym.. Piirit on pienet, kun pörrätäään vaan vl-piireissä.



Olen suhtkoht hyvissä väleissä vanhempieni ja sisarusteni kanssa. En ole puhunut vanhemmilleni siitä miten olen kokenut lapsuuteni, eikä uskonasioista muutenkaan puhuta heidän kanssaan, parempi niin.



Joku vl voi kohta väittää että olen katkera, en tietääkseni. Se on osa minun elämääni, en sitä kaipaa, enkä todellakaan halua lapsilleni sellaisia kokemuksia vaan pyrin kaikin tavoin tukemaan että voivat olla omia itsejään ja läheisiä vanhempiensa kanssa.

ei mihinkään lahkoon syntyminen ole lottovoitto. Tuomio mielestäni paremminkin. On tärkeää opettaa lapsia kunnioittamaan ihmisiä tasapuolisesti, eikä tuomitsemaan tai paheksumaan erilaisia ihmisiä tai muiden valintoja. Monesti tullut esiin, kuinka lestadiolaiset lapset ovat heti valmiina saarnaamaan eri kiroista, kun jotain heille vieraampaa tulee esille, Esim. tv on saatanasta ja viihteellinen kulttuuri ylipäätään ja ne jotka harrastavat jotain sellaista, ovat pahoja ja syntisiä yms. musta huolestuttavaa. Ja sekin, että kaikki muka saa anteeksi vain pyytämällä Jeesuksen nimeen... eihän se niin mene, vaan rikos on aina rikos, josta ollaan vastuussa muutenkin.

ja lapsi saa kasvaa uskovassa perheessä.

Tosi upeeta että pienestä pitäen aivopestään uskomaan olemattomiin asioihin ja altistetaan suljetuissa piireissä esiintyvälle pedofilialle.

Uskovat perheet my ass...

en ole lesta enkä kuulu kirkkoon mutta jos olet lude niin pitäisitkö pienempää suuta!



Siinä vasta uskonto jossa sallitaan KAIKKI: niin pedo, inses, murhat... vai oletko kuullut koskaan että olisi poistettu seurakunnasta tai nuhdeltu tälläinen iletys???

EHDOTTOMASTI. MOITTEETTOMIA. USKOVASSA.

Ehdottomasti on, elintavat ovat moitteettomia ja lapsi saa kasvaa uskovassa perheessä.