Olenko kohtuuton / itsekäs, jos pyydän vanhempiani hoitamaan kahta lastani yhden vkonlopun /kk?
Lapsia on siis yhteensä neljä, joista esikoinen 10v ja kolme muuta tosi pieniä vielä, nuorimmat 2v kaksoset.
Jäin yllättäin lasten kanssa yksin 3kk sitten.
Huomasin tässä muutama viikko sitten, että minun on pakko saada apua, tai romahdan. Pinna jatkuvasti tiukalla, nukkumisvaikeuksia, olen laihtunut 5kk kuukaudessa jne.
Kysyin apua sosiaalitoimesta ja tänään sainkin päätöksen, että meillä alkaa käydä 2x vkossa 3t perhetyöntekijä, joka auttaa normi arjessa.
Sossusta neuvoivat käyttämään "tukiverkkoa".
Mietin siis nyt, kysyisinkö vanhemmiltani, että josko he voisivat säännöllisesti kerran kuukaudessa ottaa aina 2 lapsista koko vkonlopuksi heille. Se olisi minulle iso helpotus, kun minulla on jatkuva huono omatunto siitä, etten jaksa/kerkeä antaa lapsille henkilökohtaista huomiota. Olisi myös ihanaa käydä vaikka pikku retkellä / kirppiksellä / pitsalla vain kahden lapsen kanssa ->helppoa
Äitini tekee pitkää päivää töissä, on ns. uraihminen. Mutta fyysisesti todella hyväkuntoinen ja ikääkin vasta 52v. Isäni on 63v, juuri eläkkeelle jäänyt. Hyväkuntoinen, mutta ei juurikaan osallistu lastenhoitoon (vaikka lastenlapset hänelle toki tärkeitä ovatkin)
Mitä sanotte, viitsinkö pyytää?
Vanhempani ovat auttaneet minua runsaasti taloudellisesti sen jälkeen, kun jäin yksin. Siitä olen hyvin kiitollinen, tietenkin. Mutta se saa minut ajattelemaan, että olenko liian itsekäs jos pyydän vielä lastenhoitoapuakin?
Kommentit (29)
yksi viikonloppu/kk ja kesällä viikko. Olisiko tukiperhe hyvä järjestely teille?
Mites sä laihduit 5 kk ennenja yllättäen tuli ero 3 kk sitten. Ei oikein pidä paikkaansa nuo jutut.
jonka aikana ap alkoi laihtua?
Ihan vaan arvaus...
että on laihtunut 5 kg kuukaudessa. Kirjoitusvirhe.
Saatiin auttaaa tosi paljon, siskot ja veli. Mites sä laihduit 5 kk ennenja yllättäen tuli ero 3 kk sitten. Ei oikein pidä paikkaansa nuo jutut. Eikä meiiä tytär kysellyt autetaanko vai ei, sehän oli selvyys siinä tilassa.
Saatiin auttaaa tosi paljon, siskot ja veli. Mites sä laihduit 5 kk ennenja yllättäen tuli ero 3 kk sitten. Ei oikein pidä paikkaansa nuo jutut. Eikä meiiä tytär kysellyt autetaanko vai ei, sehän oli selvyys siinä tilassa.
AP:llä on rankka elämäntilanne ja täällä vaan ruoditaan että onko totta vai ei. Eiköhän tuokin ollut kirjoitusvirhe, 5kg eikä 5kk, lukekaa vähän tarkemmin...
Osin ihan tolkullisiakin vastausviestejä, onneksi. Ja apua kannattaa tosiaan pyytää ja hakea ennen kuin on ihan poikki. Jaksamista!
eikö vanhempasi tuollaisessa tilanteessa ole jo itsestään selvästi tarjonneet apua?
Sitten tuli mieleeni, että omat, läheiset, ihanat vanhempani ovat varsin varovaisia tarjoamaan apua. Kun varovasti kierrellen ja kaarrellen kysyin voisivatko lapset olla heillä pari päivää niin äitini ilahtui kovasti. Eivät kuulemma olleet kehdanneet pyytää ja ajattelivat että emme ehkä uskalla jättää lapsia heille.
Kannattaa kysyä. Jos ei kerran/kk, niin silloin tällöin kuitenkin.
aluksi katsotte yhden viikonlopun ja sen perusteella jatkoa. Ehkä helpompi sun vanhemmille luvata, jos ei tarvi heti ennen ensimmäistäkään hoitokertaa luvata suoraan joka kuukausi, vaan katsoa ensin, miten menee.
Rankalta sun tilanne kuulostaa ja tarvit ehdottomasti apua!
Itsekin mietin, että voisitko saada muiden ystävien ym. sukulaisten avustuksella itsellesi kokonaan lapsivapaan viikonlopun kuukausittain? Uskoisin, että ihan jo surutyösi kannalta olisi hyvä, jos voisit olla välillä ihan vapaa lapsista.
Tsemppiä paljon raskaaseen elämäntilanteeseesi!
Ei tyhmä se joka pyytää, vaan joka suostuu(pitkin hampain). Lastesi hoitaminen (milloinkaan ja missään tilanteessa) ei ole vanhempiesi velvollisuus.
On olemassa myös maksullista lastenhoitoapua, ja esim. mll:n koulutettu lastenhoitaja ei mansikoita maksa.
Voi tulla muuten liian kovat paineet heille, kun ajattelevat, että tätä sitten joka neljäs viikonloppu... Jos siis eivät ole tottuneet.
Siinähän sitten näet miten väsyneitä ovat kun menet hakemaan ja voitte jutella jatkosta.
Ymmärrään kyllä, että toki sun oman jaksamisen kannalta olisi ihanaa tietää, että joka kuukausi on aina se yksi viikonloppu vähän helpompi.