Mistä aiheesta pitäisi kirjoittaa lastenkirja?
Kommentit (10)
Ei tietokirjoja, vaan lastenromaaneja, joiden päähenkilö harrastaa jalista/salibandyä/balettia yms.
Tuollaisille kirjoille olisi kysyntää.
Tavalliset lapset eivät halua lukea eroista tai mistään muustakaan aikuisten elämän arjesta, eivätkä etenkään "Liisan isä tiskaa" -juttuja vaan satuja, joissa kaikki on mahdollista (vrt. Peppi).
sellainen opettavainen, kuinka vaarallisia ovat ja lopulta hyvä Kokoomus pelastaa kotimaamme
Ei tietokirjoja, vaan lastenromaaneja, joiden päähenkilö harrastaa jalista/salibandyä/balettia yms.
Tuollaisille kirjoille olisi kysyntää.
kirjoja, joissa sanottaisiin neekeri, oltaisiin impivaarassa ja ei olisi liian postmodernia. Sitä olisi hyvä lukea lapselle iltasaduksi kun tämä olisi komerossa arestissa huonosta käytöksestä.
Perinteisissä, niissä klassikoiksi muodostuneissa sata vuotta sitten kirjoitetuissa lasten saduissa tarinan ydin menee näin:
On isä, herttainen, kiltti mutta vähän nössö ja hyväuskoinen.
Isällä on lapsia tai lapsi, prissejä ja prisessoja, jotka ovat suloisia, vilpittömiä, empaattisia, avuliaita ja laajasydämisiä ja kauniita. Ja äidittömiä
Ja sitten isällä on uusi vaimo joka on ilkeä ja ahne ja haluaa ne isän lapset ihanaisest pois ja omat itsekeskeiset rumilukset tilalle kruuninperimysjärjestykseen seuraavaksi.
Kunnes lopulta tapahtuu jotain ja isä huomaa viime hetkellä millainen kammotus se hänen uusi vaimonsa on, ja tuo ilkeä äitipuoli kakaroineen katoaa savuna ilmaan, hukkuu koskeen, muuttuu sammakoksi tai ihan mitä tahansa ja isä ja lapset saavat toisensa ja kaikki rakastavat heitä ja kukat kukkivat taas, linnut visertävät vapautuneesti. Pelko, kauna ja katkeruus, rumuus, ovat poistuneet koko valtakunnasta kun ilkeä äitipuoli katosi..
Mitä jos joku tekisi sadun "toisin päin"?
On isä, jolla on lapsia tai lapsi. Isä tapaa naisen, joka vilpittömästi haluaisi tutustua isän lapsiin ja hulehtii heistä arjessa aina kun lapset ovat tapaamisella isän luona.
Naisen omat lapset ostavat isän lapsille jouluna ja synttäreillä lahjoja, mutta koska rahaa on vähän, ne ovat vaatimattomia. Lapset haluaisivat ilahduttaa uusia sisarpuolia.
Lapset asuvat oman äitinsä luona, siis sen isän exän kanssa, ja exä on mustasukkainen ja miettii monelaisia keinoja ilkeillä isän uudelle vaimolle.
Lapset ovat huonotapaisia, kaksinaamaisia. He joko haukkuvat päin naamaa äitipuoltaan, tai sitten ilkeilevät kun isän silmä välttää.
Äitipuoli on hyväuskoinen ja naivi ja ajattelee, että ajan myötä tilanne paranee kunhan lapset tutustuvat häneen kunhan hän vain on oikeudenmukainen tai vähän enemmänkin ja olemassaolevat ongelmat poistuvat, niin edelleen.
Isä on hyväuskoinen hölmö ja kiireinen, eikä tajua, että hänen omat suloiset lapsensa voivat oikeasti olla niin ilkeitä äitipuolelle.
Äitipuolen ja tämän lasten ostamiin ja tarjoamiin kaikkeen he suhtautuvat välinpitämättömästi, halveksien, ja kohtelevat saamiaan tavaroita huonosti.
Siis koko asetelma ympäri-ämpäri; isän lapset eivät olekaan mitään valonkantajia. Äitipuoli onkin ihan tavallinen hyvää tarkoittava ja yrittävä nainen, jonka lapset ovat kauniita ja hyvätapaisia.
Kunnes isän lasten äiti, tuo ilkeä exä, on onnistunut myrkyttämään lastensa mielen äitipuolta vastaan, nössö isä ei mitään tajua ja äitipuoli pakkaa omat ja yhteiset lapset ja lähtee, kunnes isä tajuaa ja muuttaa käytöstään, hakee vaimonsa takaisin ja laittaa lapsipuolet "ruotuun" ja kas niin alkaa ruoho viheriöidä uusperheen takapihalla ja linnut visertää ja aurinko helottaa kirkkaamin kuin koskaan aikaisemmin...
mamuista ja persuista, sekä niiden taistosta.
Ei noista kolmesta kerrassaan yhtään mistään.
Noille harrastuskirjoille on oikeasti tilausta! t. kirjoja työkseen myyvä
Lukihäiriöstä, kehitysviiveestä, psykiatrisista ongelmista.
ja varsinkin saduissa ja lastenkirjallisuudessa vallitsevien sukupuoliroolien rankasta kyseenalaistamisesta. Pohjoismaisessa satuperinteessä tässä ollaan jo onnistuttu suht hyvin (Muumit, Peppi, Ronja), mutta lisää erilaista menoa kaivataan.
Kirjojen kautta lapsia olisi hyvä totuttaa myös siihen, että on hyvin erilaisia perheitä: toisissa on äiti ja isä, toisissa vain jompi kumpi, joissain kaksi isää tai kaksi äitiä. Myös muu erilaisuuden hyväksyminen (erilaiset taustat, uskonnot, kielet) tulee jotenkin luonnostaan kirjojen maailmassa.