Miksi onnellisesti naimisissa oleva ihastuu toiseen?

Se oma kulta on jo niin tuttu ja turvallinen. Joskus kaipaa sitä jännitystä, mitä oli suhteen alkuaikana, kun toisen ihailu ja rakkaus ei vielä ollutkaan itsestään selvää - ja sitä onnea, kun epävarmuuden keskellä sitten selvisikin, että se toinen on oikeasti ihastunut minuun.



Järkevä ihminen osaa jättää tällaiset ihastumiset omaan arvoonsa (vaikka niitä tuleekin) ja arvostaa niitä monia hyviä asioita, joita omassa vakikumppanissa ja -suhteessa on.

Se oma kulta on jo niin tuttu ja turvallinen. Joskus kaipaa sitä jännitystä, mitä oli suhteen alkuaikana, kun toisen ihailu ja rakkaus ei vielä ollutkaan itsestään selvää - ja sitä onnea, kun epävarmuuden keskellä sitten selvisikin, että se toinen on oikeasti ihastunut minuun.

Järkevä ihminen osaa jättää tällaiset ihastumiset omaan arvoonsa (vaikka niitä tuleekin) ja arvostaa niitä monia hyviä asioita, joita omassa vakikumppanissa ja -suhteessa on.

Itsekin olin ihastunut mieheni kaveriin, sai aina pääni pyörälle kun oli seurassa. Jätin asian sikseen ja nyt ei enää minkäänlaista tuntemusta tuota ihmistä kohtaan. En voisi kuvitellakaan eläväni missään muussa suhteessa kuin tässä, kaikki on yksikertaisen ihanaa. Molemmat arvostamme ja rakastamme toisiamme.

Nyt tänä vuonna suhteen yhdessä olomatkaa tulee kuluneeksi 26v, ja 3v sitten ihastumisen tunne heräsi hänen kaveriinsa. En osoittanut sitä milläänlailla, en kenellekään. Meni ohi muutamassa kuukaudessa. Minua ja miestäni yhdistää lukuisat eri asiat vaikka kaksi ihmistä on täysin eri planeetoilta, ja olemme lapsettomia.

joskus tulee tuollaisia tunteita, vaikka olisi kuinka onnellinen. se joka muuta väittää, on tekopyhä valehtelija!

niin rakkaus arkipäiväistyy, ei tunne enää samanlaista ihastumisen huumaa kun suhteen alussa. Se ei todellakaan tarkoita, ettei enää rakasta miestään (ja sama pätee toki toisinpäin). Maailmassa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka ovat "ihastuttavia", ja kun sellaisen tapaa, vaikka on naimisissa ja rakastaa puolisoaan, saattaa todella ihastua kovastikin. Siinä ei ole mitään pahaa, se on aivan luonnollista, eikä sitä oikestaan pidä edes yrittää estää, voi ihan rauahassa nauttia siitä ihastumisen tunteesta, kunhan ei tee asialle mitään, ei yritä kertoa ihastuksestaan sille toiselle miehelle tai muuten yritä tehdä haaveistaan totta. Tällaiseet ihastumiset menee ohi jossain vaiheessa, ja oma mies tuntuu entistä rakkaammalta, ehkä siksi, että tietää rakkauden kestävän myös tuollaiset ohimenevät ihastuksetkin. Joskus ihastuminen toiseen voi myös piristää omaa parisuhdetta, esim. seksi paranee, kun on ihastunut toiseen ja kuitenkaan ei tahdo pettää puolisoaan vaan toteuttaa haaveitaan sitten puolison kanssa. Missään nimessä puolisolle ei kannata kertoa asiasta, toiseen ihmiseen ihastuminen ei ole puolisolta pois ja se saattaisi vaivata häntä, ja ihan turhaan, jos kyseessä on vain ohimenevä ihastuminen.



Itselläni ollut mutamiakin tällaisia, ei vakavia ja olen aina tiennyt, että jos oikeasti saisin valita ihastuksen ja oman miehen välillä, niin valitsisin oman miehen. Olen myös varma, että miehelläkin on ollut tällaisia, vaikka mitään merkkejä en siitä ole huomannut, mutta minusta vaan tuntuu, että kaikille on tällaisia viattomia ihastuksia, ei niissä ole mitään pahaa

joskus tulee tuollaisia tunteita, vaikka olisi kuinka onnellinen. se joka muuta väittää, on tekopyhä valehtelija!

t: onnellisesti naimisissa

voi tarkoittaa sitä että on iloa lapsista, arki sujuu, mutta tunteet puolisoiden välillä on siinä sivussa ja huomaamatta haalistuneet kaveruudeksi. Rakastuminen toiseen paljastaa todellisen tilanteen.

Tai sitten se on vain ihan normaalia romantiikannälkää joka menee ohi itsestään.

Avioliitossa ei siis tarvitse olla mitään automaattisesti huonosti.

toinen tuntuu ystävältä enemmin kuin aviomieheltä? Itsellä oli näin ja toisen läheisyyden yritykset alkoivat ahdistaa,erosin.

Rakkautta on monenlaista. Pitkässä parisuhteessa himo jää useimmiten vähitellen taustalle, kun sitä ei osata "hoitaa". Kun ei enää olla intiimisti yhdessä henkisesti, alkaa myös fyysinen intiimiys kuihtua. Ei enää olla kiinnostuneita toisesta, mennään automaattiohjauksella, luullaan että tiedetään toisen jokainen ajatuksin. Tällainen liitto voi silti olla aivan hyvä ja ainakin se olisi elvytettävissä. Himo toiseen voi toimia hälytysmerkkinä, jos sen oikein oivaltaa. Olisi korkea aika tuoda myös vakituiseen parisuhteeseen takaisin sitä, mitä nyt mielii toiselta.

ei mahdu muita ihastuksen kohteita.

Terve ihminen.



Onnellisessa normaalissa parisuhteessa on erilaisia vaiheita, eikä liitto ole ihan kunnossa, jos siinä ei välillä ole tilaa omalle eriytymiselle ja suhteen kypsymiselle aidoksi rakkaudeksi. Toisiinsa takertunut on vielä suhteen alimmalla tasolla.

Minäkin olen vahvasti sitä mieltä että ihastuminen muihin on vain tervettä. Itse ainakin olen ihastunut monta kertaa, tosin vain pari kertaa voimakkaammin, 20 vuotisen avioliittoni aikana.



Olen myös sitä mieltä, että jos on jotain hlökohtaista kriisiä niin ihastuu helpommin. Jotenkin sitä on helppo antaa ihastumisen tunteen täyttää ne muut ongelmat, jotka ikäänkuin lakkaavat olemasta, unohtuvat. Olen ehkä enemmänkin sitä mieltä, että jos kovasti ihastuu toiseen se on merkki pikemminkin omista ongelmista kuin parisuhteen ongelmista.

ei mahdu muita ihastuksen kohteita.

voihan ystävääkin ihastua. se että rakastaa toista niin ei tarkoita ettei voi toisen 'huolettomaan' pieneen eleeseen, hymyyn, asiaan ihastua. ei se aina tarkoita että toinen viehättää kun ihastuu... itsekin olen ihastunut ystävättäreni hymyyn, aivan ihana. rakastan sitä kun hymyilee :)

Minullakin siis vastaavia kokemuksia omassa avioliitossani. Ihastuksia. On niitä ollut vuosien varrella useampia, mutta ikinä en ole niille antanut valtaa, vaan tietoisesti pyrkinyt tunteista eroo.



Itse tiedän tasan tarkkaan, miksi ihastun. Ihastun, jos saan mieheltä hyväksyntää, kehuja, ihailua. Ja toki tän miehen pitää olla jotenkin vetävä ;) Omalta mieheltäni en saa kauniita sanoja kuin korkeintaan seksin yhteydessä itse aktiin liittyviä "kehuja". Joten kyllähän se hivelee itsetuntoa, kun työkaveri firman bileissä kuiskuttaa korvaan, että "Olet tosi kaunis tänään..." ja hakeutuu koko ajan lähelle.



Pettänyt en siis kuitenkaan ikinä ole, paitsi ajatuksen tasolla. Mutta jokainen ihastus on tietyllä tapaa vienyt kauemmaksi omasta miehestä, ihan siksi että aina noitten juttujen jälkeen tuntuu, että mikä oikeus tällä kotona hengaavalla mörököllillä on muhun koskea, kun en saa siitä mitään "vastinetta".



Meillä on siis ihan ok suhde, mies ei ole väkivaltainen, ei alkoholisti tms. Tavallinen mies kai, ei paljon puhele (ainakaan hempeitä), pakottamalla osallistuu kotitöihin, ei keksi yllätyksiä, ei suunnittele romanttisia vkonloppuja tms. Jotain extraa kai kaipaisin, sellaista pientä ylimääräistä, jolla mies kertoisi, että olen tärkeä ja upea.



Ja kun tuota ylenmääräistä hehkutusta ei kotoa saa, niin kai sitä hakee sitten muualta...

närästääköhän sua? :)

ei mahdu muita ihastuksen kohteita.

No ehkä sä kasvaessas vielä tajuat että oikeasti on monenlaisia erilaisia tapoja rakastaa ja rakkauksia kuin vain se kristillinen mies on mun leipä,ystävä ja elämä.

ja niiden syyt. Tottakai se on hauskaa tylsän ja normaalin arjen ja tutun kumppanin ollessa itsestäänselvyys haaveilla jostain jännästä. Ja ilmeisesti olet niin yksinkertainen ettet edes ymmärrä, että jos ihastusta ruokkii, niin se kyllä pahenee. Eli olet itse sen aiheuttanut halullasi ihastua.



Ja noin muuten, ihmiset voisivat joskus vaikka lukea psykologiaa ennenkuin kyselevät jotain täntyyppistä iänikuista asiaa. Kaikki ihmiset on erilaisia tunne-elämänsä suhteen. Jotkut ei kykene ikinä sitoutumaan, on lapsuuden hylkäyskokemuksia, huonoja hoitosuhteita, jotkut suorastaan haluaa ihastua koko ajan, toiset etsii epätoivoisesti huomiota ja hyväksyntää ikuisesti.

ylöa

Olen onnellisessa avioliitossa ollut jo 20v, mutta näin sitä vaan mennään entisen rakkauden (vuosikymmenien takaa) kanssa tänään harrastamaan sitä itseään. Pitkään ollut jo salasuhde, ja molemmat naimisissa emmekä edes suunnittele mitään jatkoa, että erotaan jne.
Tavataan n krt/vko ja ympäri vuorokauden kulkee viestit.
Tuntuu hyvältä kun saa toiselta jatkuvan positiivisen huomion ilman sitä normaalia arkea.
Ja kyllä, on vaikuttanut positiivisesti seksielämään myös kotona.
Jatkuu niin kauan kun tuntuu molemmista hyvältä. Ja vielä tuntuu.

Niin, olennaista on se, miten suhtautuu ihastukseen ja miten sen pohjalta toimii. Perustuuko tämä kristilliseen ajattelutapaan, että jo pelkkä ajatus toisesta on syntiä? On jotenkin naivia olettaa, että pitkässä, vuosikymmeniä kestävässä parisuhteessa et pitäisi ketään muuta viehättävänä kuin omaa puolisoasi. Toki näinkin  voi olla. Se, että joku muu kuin oma puoliso viehättää, ei tarkoita sitä, että tämän tunteen mukaan tulee toimia ja rynnätä toisen syliin.

Uskon itse pitkässä ja kestävässä avioliitossa olevana, että yksi pitkän parisuhteen salaisuus on sitkeys ja sinnikkyys: en ole heti karkaamassa pois, jos tuntuu pahalta/ahdistaa/ihastun toiseen/on tylsää jne...Toiset ovat alttiimpia toimimaan tunteidensa ja impulssiensa mukaan ja järki unohtuu ja sitten erotaan ja löydetään uusi kumppani ja taas erotaan jne...

Itse olen aina ollut herkkä ihastumaan, jo lapsena ihastelin miehiä, isähahmoja. Minulla on kova tarve saada hyväksyntää miehiltä ja nautin kehuista ja siitä että joku osoittaa kiinnostusta minua kohtaan.  mieheltäni en saa useinkaan kehuja, enkä muutoinkaan koe olevani hänestä ihana. Olen ihastunut pari kertaa, mutta kuten muutkin täällä en ole asialle tehnyt mitään ja ihastuminen on kadonnut itsestään. Ihastun myös usein omaan mieheeni uudestaan ja kiehnään kyljessä kuin vasta tavanneena. Meistä on tullut miehen kanssa ystäviä ja jos kumppanin vaihtaisi aina kun on tasainen vaihe niin olisi lapsia useamman miehen kanssa, se on siis vain vaihe joka menee ohi ja rakkaus voittaa taas :) mikä sen parempaa.