Voi että mä sitten inhoon näitä juhlapäiviä

Ymmärrän kyllä. Minä olen kotona 6 kk vanhan vauvelini kanssa. Mies on työmatkalla vieläkin. Ei ollut kotona pääsiäisenäkään.

Ja jostain syystä kaikki läheiset, ystävät yms. tuntuu ajattelevan että minua ei tarvi kutsua mihinkään kun minullahan on kuitenkin lapsi.

Ymmärrän kyllä, mutta tuntuu niin turhalta jotain vappua viettää..

Mikset keksi itse jotain tekemistä? Pyydä jotain kaveria/kaveriporukkaa jonnekin tms?



Mä taas inhoan näitä juhlapäiviä siksi etten jaksa katsella örveltäviä känniääliöitä ja kaupat on ihan täynnä jotain sipsejä hamstraava porukkaa ohhoi. Viime vuonna olin vappujuhlissa ja eipä toiste tarvi mennä, en tajua koko vappua. Ja minkä takia uskonnollisina juhlapyhinä (pääsiäisenä) ryypätään??

Inhoan tätä kun Suomi pysähtyy keinotekoisesti vähän väliä keskellä viikkoa ja pitää setviä lomien, päiväkodin ym. kanssa. Aina samat ruoanhamstraamiset, känniläisten huutelu ulkona jne.

miksi et ITSE pitäisi juhlia ja kutsu porukkaa???

jos ei rahaa ole, niin nyyttäri tyyliin???

kolmelta kaverilta,kysyin 2 viikkoa ennen,keksittäiskö jotain yhdessä,mutta olivat kuulemma jo suunnitelleet vappunsa.ap

Aina kyselin niiltä muutamalta kaverilta, mutta meidän seura ei vaan "juhlapyhinä" kelpaa. Kaikilla oli aina sovittuna jo jotain muuta.



Sitten lopetin kyselemisen. Nyt vaan hyväksyn sen, että vietetään pääsiäiset, vaput, juhannukset ym ylimääräiset vapaat perheen kesken yksistään. Enkä vahingossakaan kysy keneltäkään, että mitens meni vappu, ettei vaan multa kysyttäis takaisin.



Nämä "juhlapäivät" ovat sellaista jatkuvaa ylimääräistä kärsimystä aiheuttavia hetkiä, jolloin joudun kohtaamaan sosiaalisen kelpaamattomuutemme. Yleensä olen hyvin allapäin ja masentunut, kunnes sitten arki taas alkaa.



Minkäs sille tekee?

se näissä juhlissa kun ei ole rahaa tehdä mitään..

Ei ole rahaa ostaa mitään hienoja ruokia ja sit kun oon huono kokki niin en osaa loihtia mitään ihmeitä tavallisista raaka-aineista.

Ei mua nyt niin paljoa harmita se että ollaan aina perheen kesken, mutta harmittaa se että ei ole mitään erityistä tarjottavaa..Tunnen aina itteni niin säälittäväksi ihmiseksi.

Juhlimme lasten kanssa. Käymme torilla, teemme simaa ja munkkeja, koristelemme kotia. Ja nautimme elämästä. Yleensä kyllä kutsumme myös vieraita, mutta nyt haluamme olla kolmisin. Se on kaikkein kivointa. Toisaalta onneksi minulla on noi lapset.

Tilanne on muuten tasan sama, paitsi, että minulla on mies...............Inhoan viikonloppuja, juhlapyhiä, yhteisiä lomia, jne.

kouluikäisen. Ja muistan hyvin tuon saman tunteen.



Inhosin kaikki ko. juhlapyhiä. Onnekseni minulla oli ihana ystäväpiiri, jotka kutsuivat minut ja tyttäreni luokseen - ihan kaksikkona.



Arvostan heitä vieläkin - nyt jo uudessa suhteessa.



Mutta - olen aina inhonnut juhannusta. Olin sitten suhteessa tai en. Joulu on ihana, mutta juhannus. Plaah.

Mä olen ollu ennen lasta tosi menevä tapaus, en viihtynyt kotona melke ollenkaan..Oli 2 koulua ja työpaikka. Aamulla menin 7 aikaan ku koululle matkaa 54km ja sen jälkeen töihin. Kotona olin noin 11 aikaan illalla. Kaikki juhlapyhät tuli vietetty ystävien kanssa ja sillai. Nyt sitten mulla on kuukauden ikäinen vauva, ja en ole tottunut siiheen veilä ollenkaan, ettei pääsee enään samaan tapaan mihinkään. :/ Vaikka se vauva ihan onkin ja sitä rakastaa yli kaiken, nii tulee silt välil sellainen masentava olo sen takia ettei mihkään oiken pääsee, eikä saa tehdä mitään muutenkaan ku imettää.

Ituttaa, kun aina kaikki kipataan mun niskaan. Siivous, ruuanlaitto jne. Kovasti ensin perheen kanssa suunnitellaan yhdessä, mutta toteutus jää ihan aina yksin mulle.

Mutta ei tänään, saavat muut ihmetellä miksi ei ole siivottu, koristeltu, ruokaakin hain vaan itselleni. Muut lämmittäköön jämiä. En ostanut tippaleipiä, en munkkeja, en tehnyt vappusimaakaan. Äiti on tänään lakossa, nythän on työläisten juhla, ja kaikesta päätellen minä olen meidän perheen työläinen. NIh!

Ainiin, asiaa ei paranna se, että ukonrahjus töllää tietenkin koko illan lätkää ja lipittelee kaljoo. NIin että iloista vappua vaan kaikille!

Ei meilläkään vappuun kuulu mitään hirveän kummoisia. Grillataan, vähän ilmapalloja koristeena, saunotaan, illalla napostellaan kylmiä lihapullia ja nakkeja dipillä. Ollaan vaan ja öllötellään lasten kanssa ja kaikki nauttivat. Just äsken 12-vuotias poika sanoi, että rakastaa vappua, kun ei ole kiire minnekään, ei varsinaisia ruoka-aikoja ja saunassakin käydään jo iltapäivällä. Pienillä jutuilla saa mukavia ja erilaisia juttuja aikaan..=)



Yrittäkää nauttia, iloista ja mukavaa vappua kaikille! =)

Musta pyhät on just ihania, kun saa olla rauhassa, ei tarvi stressata minkään kaupassa tai työssä käyntien kanssa. Saa ihan vain mölliä kotona, nauttia siististä kodista ja syödä vähän herkkuja.



Ja lapset oppii ruokien ja koristelujen kautta mitä perinteitä mihinkin juhlapyhään liittyy. Musta taas olisi tylsää, jos kalenteri olisi läpi vuoden samanlainen. Kyllähän arjen vaihteluksi tarvitaan pyhiäkin. Ja mulla pyhä tuntuu pyhältä ihan pienelläkin. Ei siihen tarvita mitään spektaakkelimaisia megalobileitä.

Ei meilläkään vappuun kuulu mitään hirveän kummoisia. Grillataan, vähän ilmapalloja koristeena, saunotaan, illalla napostellaan kylmiä lihapullia ja nakkeja dipillä. Ollaan vaan ja öllötellään lasten kanssa ja kaikki nauttivat. Just äsken 12-vuotias poika sanoi, että rakastaa vappua, kun ei ole kiire minnekään, ei varsinaisia ruoka-aikoja ja saunassakin käydään jo iltapäivällä. Pienillä jutuilla saa mukavia ja erilaisia juttuja aikaan..=)

Yrittäkää nauttia, iloista ja mukavaa vappua kaikille! =)

Mutta kun se jää aina mulle. Olen päivät vauvan kanssa kotona, hoidan vauvaa, laitan ruokaa, pyöritän siis tätä huushollia. Homma on ihan ok. Mutta sitten kun tulee se juhlapyhä, saan raataa niska limassa kun kukaan muu ei laita tikkua ristiin! Se ruoka ei kävele sieltä kaupasta itse, se ei myöskään osaa valmistua itse, sauna ei lämmitä itse itseään, imuri ei imuroi itse. Sitä vauvaakaan ei kukaan hoida, paitsi minä aivan kuten kaikkina muinakin päivinä. Väki vaan istuu persiillään nenää kaivamassa, vinkuvat joka pikkuasiasta ja yleensä valittavat kun on TYLSÄÄ! Ja mulla on hommaa enemmän kuin arkeva, ja sepä tässä harmittaakin.

Odotan niin kovasti jo maanantaita!

t: 14

itse olen kahden lapsen äiti ja naimisissa, mitä tuota mitään miettimään, samanlainen viikonloppu monien muiden joukossa...

olen jo lakannut kaipaamasta jotain vappuseuraa oman perheen lisäksi joka nyt on niin väkinäistä - todellisuudessa viihdyn parhaiten ihan oman perheemme kesken. Töissä saa sitä sosiaalisuutta ihan tarpeeksi.