Alan pikkuhiljaa hyväksyä kroppani, lievästä ylipainosta huolimatta :)

Asiaa ovat auttaneet vuosien kuluminen, aikuistuminen, asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen.. ja sitten myös toisaalta ihanat vaatteet, joita nykyään löytyy myös pullukoillekin, oman vartalotyyppini tunnistaminen ja harjaantuminen näkemään, mikä itselleni sopii, ja mikä vartaloni parhaita puolia korostaa ja huonompia häivyttää.



Lisäksi olen tajunnut, että lievästä ylipainostani huolimatta (tai sen vuoksi?) olen "supernaisellinen", ja tyylini muutenkin sellainen. On pitkät hiukset, joita osaan laittaa kauniisti, klassiset kasvonpiirteet, ja olen harjaantunut meikkaamaan itseni kauniisti.



Ehkä mä kuitenkin kelpaan ja olen ihan riittävän hyvä ja riittävän kaunis myös ulkomuodoltani, elääkseni hyvää elämää, ja lopettaakseni kroppani ulkonäön vertailun vallitseviin kauneusihanteisiin.



Tuntuu hyvältä :)