Kolme lasta 4-5 vuoden sisällä? Mitä mieltä?

Itse en ikinä ryhtyisi moiseen.



Rankkaa tulee olemaan, varsinkin kun ei voi tietää mitä tulee eteen, korvatulehduskierteinen lapsi, paljon sairasteleva muuten, jokin vakavampi sairaus, oma sairaus, tai muuten vaan erittäin kovatahtoiset ja uhmakkaat lapset tms.

Tai sitten kolmas on koliikkivauva joka huutaa yöt läpeensä niin ettet saa nukuttua, ja koska kaksi aiempaa ovat niin pieniä, et voi nukkua päivälläkään kun heitä pitää valvoa.

kauhee homma.miten jaksat raskaudet+jos tulee esim.ongelmia+onko mummoja?millanen mies?huhhuhu!mä en ikinä jaksais!

aika hyvin tuntuvat jaksavan.

aika hyvin tuntuvat jaksavan.

mummot hoitaa

3 tytärtä

he tappelivat pieninä ja nyt ovat todella läheisiä

Kolme lasta, nuorimman ja vanhimman ikäero 5 vuotta 10 kk (vähän enempi kuin olet suunnitellut kylläkin). Ihan muuten ok, paitsi kun pienemmillä on keskenään vain 1,5 v ikäeroa, oli vikassa raskaudessa jotenkin kroppa tosi kovilla.



Ja kaksi pienempää on huonoja nukkumaan, mutta joutuisin joka tapauksessa valvomaan keskimmäisen kanssa niin eipä tuon kuopuksen kukkuminen siinä niin eroa tee.

Eipähän tarvi enää ikinä sit heräillä kun tästä yörallista pääsee. Keskimmäisellä maitoallergia, mutta en ole kokenut raskaaksi.



Tottakai väsyttää välillä ihan hemmetisti, mutta niin mua väsytti yhdenkin kanssa:)



Ei kaduta yhtään.

mut nyt kun nuorin melkein 3v, on jo tosi helppoa, ollut jo vuosi. Eli asnnetta mukaan, kyllä jaksaa. Itsellä ollu aika helpot vauvat. (3 lasta 3 vuoden sisään)



Mummot eivät ole hoitaneet yhtään! Mutta palkattua apua aina silloin tällöin.

kuten jo joku totes, ite et voi tietää etukäteen miten raskaudet menee ja millanen lapsi. Voi mennä ekat raskaudet/synnytykset hyvin, mut kolmannen kohdalla sitten ihan toisin.

Itellä on kolme lasta 4 vuodessa, nyt kohta neljäs lapsi kuudessa vuodessa.

Elämä on työtä ja kiirettä, mutta en päivääkään antaisi pois...

Lopussa kiitos seisoo. Kun lapset on aikuisia, oletan että elämä on rikasta, lapsenlapsia ym.

Ainakin jos on tuo 5v, eli esim yksi viisivuotias, 2,5-vuotias ja vauva. Yhdellä ystävälläni on näin ja on kyllä kivoimmat tietämäni (muiden) lapset ja terve meininki perheessä. Lapset nyt 3-8v.



Yhdellä taas on 3,5 vuoden sisään kolme ja se on ihan kamalaa katsottavaa. Äiti on aivan uupunut ja syrjäytynyt ja koti ihan kaaoksessa ties kuinka monetta vuotta. Nuorin on jo neljä ja edelleen heillä näyttää ja kuulostaa siltä kuin olisi aivan taaperoita talo täynnä.



Sanoisin että on monesta asiasta kiinni, etenkin siitä osallistuuko mies hyvin vai huonosti.

Meillä esikoinen oli 5-vuotias kun neljäs lapsi syntyi.



Meille sopi lyhyet ikäerot. Nyt kun lapset ovat jo isompia (pian kaikki kouluikäisiä) tuntuu että heidänkin kannaltaan oli paras ratkaisu. Heillä on läheiset välit ja paljon apua sekä tukea toisistaan.



Meillä on tukiverkkoja, muttei aivan lähellä. Isovanhemmat siis hoitavat kyllä muutaman kerran vuodessa, mutta etäisyyttä kun on satoja kilometrejä, ei hoitajia ole ollut ihan tuosta vaan. Asennoiduimme silloin niin, että meidän vanhempien on tärkeä olla läsnä ja lähellä hoitamassa omia lapsiamme kun he ovat aivan pieniä. Minä olin siis kotiäitinä ja mies hoiti iltaisin, että sian harrastaa ja tehdä keikkaa (ei tietenkään joka ilta, ehdimme toki olla koko perheelläkin yhdessä ja mieskin harrastaa).



Meille on myös osunut vakava sairaus, koliikkia ja lomautuksia, mutta sellaista elämä on. Perhe on kuitenkin ollut koko ajan se tärkein, ja väsymyksestä huolimatta emme päivääkään vaihtaisi pois.



Suosittelen siis!

Esikoinen syntyi 7/04, toinen 4/06 ja kuopus 1/08.



Minun fysiikka kesti ihan hyvin. Viimeisessä raskaudessa oli supistuksia rv 26 asti, jäin sairaslomalle silloin. Samoin liitoskivut olivat tosi pahoja loppuraskaudessa. Silti kaikki meni ok. Synnytykset olivat kaikki helppoja ja toivoin niistä nopeasti.



Nyt lasten kanssa on jo helppoa. Kaksi vanhinta (poikia) leikkivät paljon keskenään, voivat olla jo pihassakin kahdestaan. Kuopus (tyttö) on sellainen rauhallinen lepsukka.



Tukiverkkoa meillä on sen verran, että äitini otti poikia silloin tällöin luokseen muutamaksi tunniksi, kun tyttö oli vauva, jolloin sain nukkua päiväunet. Nykyisin kaikki kolme menevät n. 3kk välein viikonlopuksi mummolaan.

Ja joskus harvoin, jos lapset ovat toipilaana jonkun sairastelun jäleltä, anoppi saattaa tulla heitä hoitamaan nyt, kun olen palannut työelämään

4 lasta 5 vuoden sisällä. En tunne heitä niin hyvin, että seuraisin päivittäin, tai edes viikoittain jaksamista, mutta eivät kyllä ikinä tavatessamme valita. Toisella nuorin on pari kuukautta ja toisella parivuotias, eli ihan alle kouluikäisiä vielä kaikki. Itse kyllä kauhistelen, mutta kyllä he hyvin tuntuvat pärjäävän. Ja mitä sitä toisaalta valittamaan, kaikki lapset on näillä perheillä ihan tekemällä tehtyjä.

5 vuotias tytär, 3 vuotias poika ja sit tuli kaksoset



ihan hyvin heillä meni. Toisaalta heillä oli siihen aikaan rahaa ja saivat palkattua apua

Esikoinen täyttää nyt kesällä 5-vuotta,keskimmäinen vajaat 2,5vuottaja nyt kuukauden päästäsyntyy 3. Kaikki mussukaton poikia elivilskettä ja vilinää riittää. Raskaudet ovat olleet superhelppoja. Vauvoista esikoinen oli itkuinen ja 2. aika rauhallinen. Mutta olen tehnyt vauva-ajasta mahdollisimman helppoa kaikille: olen nukuttanut vauvat perhepedissä ja isoveikka nukkui samassa huoneessa meen perheen kanssa. Tärkrintä on siis ollut, että kaikki on nukkuneet mahd hyvin!

Ja tärkeintä, mulla on ihana mies, joka kantaa puolet lasten-ja kodinhoitovastuusta! Mieheni on myös pitänyt pitkät vanhempainvapaat yms...

Mutta itse en ole kokenut tilannetta mahdottomaksi...toki niitä mustia päiviäkin joukkoon mahtuu!

... elleivät kyseessä ole supervanhemmat, joilla on rahaa kuin roskaa tai mielettömät tukiverkot. Äiti yleensä ainakin väsähtää ja lihoo tai kuihtuu. Vanhemmat suorittavat eivätkä kerkeä nauttia lapsistaan eivätkä oikein opetella heitä tuntemaan. Pari sukulaistapausta ainakin on vaikuttanut tältä. Itsellänikin on neljä lasta, mutta ikäerot ovat isot, joten tilanne on aivan erilainen.

tekisin kaikki min. 5 vuoden ikäerolla. Eikä oo läppä, vaan ihan oman jaksamisen kannalta näin. Eli kolmas aikaisintaan sitten kun edelliset on 5 ja 10 v.

Jos saisin valita uudelleen niin tekisin 2+2.

Halusimme useamman lapsen pienillä ikäeroilla, koska halusin olla lasten kanssa kotona kun ovat pieniä enkä todellakaan aikonut jäädä kotiin kuin max 5-6 vuodeksi.



Rankkaa on ollut en voi kieltää. Lisäksi nuorimman ollessa 4kk, vanhin (silloin 3-v) sairastui syöpään. Tukiverkkoja todellakin tarvitsimme pyörittäessämme arkea seuraavat vuodet sairaaloiden ja kodin väliä.



Fysiikka kestää kun pitää myös omasta kunnosta huolen, pääkoppa myös jos huoltaa mielenterveyttä omaa elämää tukevilla asioilla. Tietysti kaikki riippuu niin yksilöistä, lapsista, parisuhteesta, srtessinhallintakeinoista...

kun kolmas lapsi syntyi ja samainen esikoinen 5 v 6 kk kun neljäs syntyi ja hyvin on mennyt, mukavaa ollut. Ihan tosissaan. Kroppa kestänyt mulla hyvin, ekasta ja vikasta ollut pahat pahoinvoinnit, kahdesta keskimmäisestä ei niin pahat. Toki väsymys on jossain määrin jatkuvaa, kun meillä ei niin hyvin nukkuvaa sorttia nämä, nuorin nyt kohta 3 v, mutta taidan pärjätä suht. vähällä unella - ja olen mennyt itsekin aina ajoissa nukkumaan, viimeistään kymmeneltä ihan pikkulapsivaiheessa. Ja miksei pääkoppa olisi kestänyt.



Meillä tukiverkot aika hyvät - eli mies pääsääntöisesti tulee kotiin töistä klo 17-18, ei matkustele töiden takia, miehen äiti 20 min ajomatkan päässä ja voi hoitaa lapsia tarvittaessa (ehkä kerran kuussa pyydetään), samoin mun veljen perhe, ja miehen veljen perhe, jotka tarvittaessa voi hoitaa, esim. kun on pitänyt lähteä synnyttämään. Lisäksi tunnetaan nuoria aikuisia, joita pyydetään/palkataan lapsenvahdiksi kun halutaan lähteä treffeille...



Ja ei, meillä ei kilttejä enkelilapsia, vaan kaikenlaisia, sekä kaikenlaisia terveydellisiä haasteita lapsilla ollut tässä matkan varrella. Tekisin saman ehdottomasti uudestaan, varsinkin näillä lapsilla.

Hirmu hyvin meni, ei ongelmia, normaali tukiverkko eli appivanhemmat 350 km päässä ja sisko naapurikaupungissa sekä toimivat yya-suhteet naapureihin. Voin suositella lämpimästi.