Voiko masentunut lapsi olla sen vuoksi koulusta välillä poissa?

se vaikutti minun elämääni todella paljon. Siihen pitää puuttua ajoissa. Jo merkki lapsen haluttomuudesta mennä kouluun on hälytysmerkki. Eikä sitä voi vähätellä sanomalla "pientä kiusaamista". Et voi tietää kuinka suurena sen pieni lapsi kokee, ja se yleensä kokee sen musertavana. Nyt yhteys opettajaan ja kiusaajiin.

Tsemppiä!

Meidän poika ei tosin ole masentunut, vaan kyllästynyt ja kiukkuinen... Kun yöunet jäi lyhyiksi (mun moka, annoin valvoa melkein kymmeneen) niin aamulla poika tyttyi makaamaan lattialla ja hokemaan, ettei jaksa tehdä mitään. Koska tällä lapsella on ollut monelaisia ongelmia niin kaverisuhetissa kuin opettajien kanssa ja koska koulu opinnollisesti sujuu hyvin, mielessä kävi, että entäs jos vaan antaisin levätä yhden päivän.



Lopulta kuitenkin pakotin siis pojan lähtemään, molemminpuolisella huudolla ja raivolla ja lopulta itkua tuhertaen. Ja ei, en ole ylpeä itsestäni, mutta loppujen lopuksi uskon että se kotiin jääminen olisi ollut kaikkein huonoin vaihtoehto. Vaikka lapsi ei koulussa viihdykään, se on kuitenkin pakko. Jatkossa yritän ryhdistäytyä tuon nukkumaan laittamisen kanssa ja sopia joistain pelisäännöistä pojan kanssa, ettei tämä enää toistu. Tai ainakin yritän itse pysyä vähän rauhallisempana jos niin käy...



Ap:lle sanoisin että kotiin jääminen on tosiaan se vihoviimeinen vaihtoehto. Ensin pitää selvittää, mikä siellä koulussa mättää, onko todellisia ongelmia, onko oikeaa kiusaamista (meidän poikaa ei esim. varsinaisesti kiusata, mutta hän ottaa usein tavanomaisen kiusoittelun ja riidat kauhean vakavasti) jne. Pojalle pitää tehdä selväksi että kotiin jääminen on todella iso asia, ei mikään helppo ratkaisu. Onneksi olette menossa lääkäriin, ja toivottavasti lapsi on hoidon suhteen yhetsityöhaluinen.

Toiselle masentuneen lapsen äidille, joka ei lapsensa pitkäaikasissa poissaoloissa kertonut opettajalle lapsen oikeaa poissaolon syytä. Ymmärrätkö, ettäpahennat vain lapsesi tilannetta. Kerro opettajalle lapsen masennuksesta ja ahdistuksesta...kerro, että se johtuu koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta ja koulun on puututtava kiusaamiseen heti! Miksi te annatte koulukiusaamisen viedä lapsenne terveyden?!

Siinä tilanteessa kun lapseni alkoi saada paniikkikohtauksia kiusaamisen takia opettajille ja rehtorille oli kyllä kerrottu ja soiteltu ja heidän kanssaan kokoustettu mutta kun se OPETTAJA OLI MUKANA KIUSAAMISESSA eikä edes halunnut tehdä siitä loppua. SIinä tilanteessa lisäselityksistä ei enää ollut mitään hyötyä, pikemminkin päin vastoin. Ja kyllä, minä panin se koulun sitten järjestykseeen opetustoimen johtajan ja asianajan avustuksella, mutta koska siihen prosessiin taas kului toista vuotta aikaa, en pakottanut lastani jäämään siitä kärsimään.

Minä en ymmärrä,e ttä vain pahensin lapseni tilannetta. Päinvastoin, minä pelastin hänet. Kun hän aikanaan pääsi toisen opettajan luokkaan, tilanne parani, eikä hän pidä koulunkäyntiä vastenmielisenä, vaikka on jo yläkoulussa.

Sinua sen sijaan pidän aika sinisilmäisenä auktoriteettiuskovaisena ihmisenä. Etkö sinä ymmärrä, että lapsen pakottaminen ympäristöön, jossa häntä vaan kiusataan ja kiusataan vaikka hän valittaa, pyytää ja selvittää miten, ON juuri kiusaamisen vähättelyä!

Mutta on se kiva,e ttä sun maailmasi on aina ollut nii nyksinkertainen, että voit luottaa noin sokeasti siihen,e ttä aina on yksi paras mahdollisuus ja muut ovat yksiselitteisesti huonompia juuri sen mukaan, mitä kouluhallituksen opaskirjassa sanotaan.

poikani ei jaksanut käydä koulua ja olisi vaan nukkunut kotona kaiket päivät. Nukkui kyllä yötkin hyvin. Lääkärit totesi aivan terveeksi kaikin puolin ja olisivat antaneet masennuslääkettä. Siihen sanoin stop tykkänään ensin kokeillaan muuta.



Kuulin jostain Omega-3 ja muista Omega jutuista ja rupesin antamaan niitä + muita vitamiineja terveyskaupasta. Poistin myös ruokavaliosta kaiken sokerin ja turhat hiilarit. Ja kas kummaa ei mennyt aikaakaan kun elämä taas maistui.

Ehkä sinunkin tapauksessa kannattaa kokeilla ensin näitä kevyempiä vaihtoehtoja kuin kovaa lääkitystä.

Tee kuitenkin oma päätöksesi asiasta.

Miksi pitää jonottaa? Onko yksityiselle puolelle hakeuduttu?



Ja ei, koulusta ei kannata olla pois. Sitten sitä onkin kohta oikeasti vaikeuksissa.

Menee kuulemma yli vuosi ennenkuin sinne pääsee.

Toivottavasti saadaan asia ratkaistua ennen sitä, niin ettei tarvittaisi mitään psykoterapiaa.

Ei olla yksityiselle hakeuduttu.

En edes tiedä onko lapsi oikeasti masentunut. Opettajan mielestä on ja psykologikin on havainnut testeissään psykoterapian tarpeen.



Ajattelin alkaa kokeilemaan tästä päivästä lähtien tuota, että illalla ulkoillaan yhdessä ja sitten iltapala ja nukkumaan. Jos vaikka se uni tulisi ennen puolta yötä tällä keinolla.



Koulua lapsi ei halua vaihtaa, koska se paras ystävä on samalla luokalla. Saattaisi jäädä uudessa koulussa ihan yksin.

Ap.

että ette vie yksityiselle, vaan jonotatte tuolla lailla open diagnoosin voimalla.



Eikö se lapsi saa päivän mittaan normaalisti ulkoilua??



Ja jos on masentunut, eikö keskustelu auttaisi paremmin. Kuulostat siltä kuin olisit äitinä ulkona kuin lumiukko, mitä lapsesi elämään tulee.

Samaa mieltä oli lapsen opettaja ja perheneuvolan henkilökunta. Lapsen hyvinvointi on tärkeetä ja masennus ei parane sillä että rahataan väkisin kouluun. Kouluun menemisen vaikeus on oire ja se korjaantuu ainoastaan poistamalla syy.

kun 11v lapsi sanoi haluavansa kuolla.

Ei ollut tekemässä itselleen mitään mutta tunsi olonsa niin huonoksi että halusi kuolla. 34

niin ei sieltä koulusta voi jatkuvasti olla poiskaan. Ei se toimi niin, että jos kouluun meneminen ahdistaa, niin ollaan sitten pois...

Täytyisi selvittää mikä ahdistaa ja miksi, ja sitten tehdä asialle jotain. AP.n tapauksessa voi olla, että lapsi turhautuu ja kärsii kiusaamisestakin. Mutta jos lapsi on vielä väsynyt ja univelkainenkin, niin mitkään opettajan motivointiyritykset tuskin auttavat. Pitäisi olla pirteä, että koulunkäynti olisi kivaa. Silloin kavereihinkin jaksaisi ehkä suhtautua eri tavalla. Toki mahdollinen kiusaaminen kannattaa selvittää ja puuttua siihen ripeästi. Itse soittaisin vaikka koulukuraattorille/psykologille ja pyytäisin sitä kautta tarkempaa selvitystä lapsen tilanteeseen. Tai yksityinen voisi olla se nopein ja tehokkain vaihtoehto. Jos ap:n mielestäkin lapsella on asperger-tyyppisiä piirteitä, niin sitäkin kannattaisi varmaan selvittää. Jos asiantuntujakin on samaa mieltä, on lapselle helpompi koulussakin saada hänen tarvitsemaansa tukea.

Tärkeintä olisi saada lapsi pirteäksi ja silloin varmaan koulukin tuntuu mukavammalta. Eihän kukaan haluaisi kouluun väsyneenä raahautua.

Jos lapsi ei kuitenkaan saa mitään selkeitä paniikkikohtauksia tai muita voimakkaita oireita koulun takia, niin en todellakaan jättäisi koulua väliin. Kotiin jäämisestä tulee pian liian helppoa ja tilannetta ei auta yhtään, että lapsi edelleen eristäytyy muista ja pelaa tietokoneella kaikki päivät. Ei se kouluunmeno siitä yhtään helpommaksi muutu.

Samaa mieltä oli lapsen opettaja ja perheneuvolan henkilökunta. Lapsen hyvinvointi on tärkeetä ja masennus ei parane sillä että rahataan väkisin kouluun. Kouluun menemisen vaikeus on oire ja se korjaantuu ainoastaan poistamalla syy.

Hei 38!

Entäpä jos veisit lapsesi lääkärille ja kertoisit lääkärille lapsesi oireet, vaikka aloittaisit ihan näistä, mitä kerroit täälläkin. Koululääkäri voisi olla sopiva henkilö. Lääkärit erikoistuvat erilaisiin vaivoihin ja koululääkärit tietävät lasten ja nuorten vaivoista enemmän kuin tavalliset terveyskeskuslääkärit. Tietysti voit viedä lapsesi myös yksityiselle lastenlääkärille - yleensä tämä on kuitenkin ihan kustannuskysymys, mikä on ymmärrettävää. 

Kerrot, että lapsesi ei jaksa kuunnella oppitunneilla vaan miettii omia juttujaan. Kuitenkin koulu sujuu ihan kohtuullisen hyvin. Muuten lapsesi vaikuttaa kertomasi mukaan aika tavalliselta pojalta, joka ei kuitenkaan ole innostunut koulunkäynnistä. Niinpä omat ehdotukseni ovat ihan hakuammuntaa, koska en tiedä lapsesta kovin paljon

Yksi mahdollisuus on, että lapsellasi on tarkkaavaisuushäiriö, ADD. Se on samanlainen kuin ADHD, mutta siitä puuttuu ylivilkkaus ja kaikenlainen näkyvä sählääminen. Tämän toteamiseksi tarvittaisiin neurologin tutkimukset.

Lapsesi voi olla myös masentunut. ADD ja masennus eivät ole toisiaan poissulkevia vaan voivat esiintyä yhdessä. Mikäli lapsesi on masentunut, olisi hyvä, että hän pääsisi terapiaan. Terapiaa varten tarvitsette lähetteen lasten- ja nuorten psyk. poliklinikalle. 

Viidesluokkalainen, tuleva kuudesluokkalainen ei varmaankaan ole valmis tavanomaiseen keskusteluterapiaan, jota aikuisille tarjotaan. Jotakin lapsille paremmin sopivaa voisi olla. Ehkä lapsesi oppisi tunnistamaan tunteitaan ja löytää keinoja, miten hän pääsee koulua kohtaan tuntemastaan vastenmielisyydestä.

Lapsesi voi olla myös väsynyt. Onneksi on loma ja hän ehtii toipua kouluvuodesta kesän aikana. 

Minusta on hienoa, että kiinnität huomiota lapsesi hyvinvointiin. Olen ollut masentunut lapsi ja nyt olen masentunut aikuinen, jolla on kaksi masentunutta lasta. Molemmat ovat jo aikuisia. Minä sain apua vasta aikuisena, kun hakeuduin itse lääkärin pakeille. Olen sen ikäinen, ettei lapsuudessani lasten masennuksesta tiedetty mitään. Toinen lapsistani sairastui masennukseen yläkoulussa ja toinen aikuisena. Molemmilla on myös neurologisia erityispiirteitä. Molemmille olen ollut hankkimassa ammattiapua. 

Voimia ja rohkeutta sinulle ja lapsellesi. Hyvää ja rentouttavaa tulevaa kesää. 

Minut laitettiin eka saikulle ja sit sairaalakouluun, kun en masennuksen takia pystynyt opiskelemaan entisessä koulussani.

t. 16v

Käyttäkää joka kerta lääkärillä. Ihan siksi, että saisi hoitoa kun lääkäri näkee tilanteen toistuvuuden ja teini ei saa päähänsä käyttää masennusta makailun tekosyynä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 21:58"]

Käyttäkää joka kerta lääkärillä. Ihan siksi, että saisi hoitoa kun lääkäri näkee tilanteen toistuvuuden ja teini ei saa päähänsä käyttää masennusta makailun tekosyynä.

[/quote]

Terve teini menee mielellään kouluun, samoin terve alakoululainen. 38:n lapsi esimerkiksi on noin 11 - 12-vuotias. Sen makailun takaa yleensä juuri löytyy se masennus. Eivätkä kaikki masentuneet jää kotiin makaamaan. Pakotin itseni kouluun ja aikuisena opiskelemaan, ja suoritin yliopisto-opintoni loppuun, vaikka masensi ja ahdisti, niin että korvissa soi ja tuntui siltä, että olin kuolla oireisiin. Ei siis ihme, että masennustani ei osattu hoitaa lapsena. Omalle lapselleni olen sanonut, että on hienoa, kun hän on uskaltanut sanoa, että ei jaksa ja että masentaa. Eikä minulla ole ollut minkäänlaista tarvetta vähätellä lapseni masennusoireita. 

Viimeiseen asti varmaan kannattaa pakottaa lähtemään.

Kai ne jotain ovat jo sanoneet, jos lapsesi todella on psykoterapiaan jonossa?

paljonko lapsi saa unta yössä? Nukahtaako hyvin vai onko nukahtamisvaikeuksia? Minkä ikäinen lapsi on? Millainen ruokahalu lapsella on ja miten syö? Kaunko lapsesi on mielestäsi ollut noin väsynyt/vetämätön/masentuneen oloinen?



Tuossa tuli paljon kysymyksiä, mutta ilmannoita perustietoja on vaikea ottaa kantaa tilanteeseen.



Toki lapsi voi olla koulusta pois jos tilanne niin vaatii. Opettajalle on syytä asiasta avoimesti kertoa ja käydä keskustelua tarkemmin lapsen koulunkäynnistä ja esim. kaveriasioista koulussa. Nuo parin pivän poissaolot eivät korjaa tilannetta ehkä kuin hetkellisesti, joten olisi hyvä saada selvitettyä perimmäinen syy lapsen olotilaan



.Onko fyysinen puoli tutkittu. Onko lapsi käynyt väsymyksen takia lääkärissä? Onko otettu verenkuva?



Kerro ap. lisää, niin voin jatkaa kommentointia.

Olin alaikäinen ja nyt jälkeenpäin toivon, että vanhemmat olisivat pistäneet vaikka pakkohoitoon. Nukuin siis päivät kotona ja valvoin yöt.

Opettaja ei tietenkään oikein hyväksy väsymyksen vuoksi poissa oloja.

On vaikeuksia nukahtaa illalla ja aamulla on tosi väsynyt. Nukkuu n.8 tuntia yössä. Syö ihan hyvin, mutta on valikoiva ruuan suhteen.

Mielestäni lapsi on aina ollut tuollainen. Siitä lähtien, kun aloitti päiväkodissa 4v. On nyt 10v.



Saimme lähetteen perheneuvolasta psykologilta. Lääkärissä ei ole asian vuoksi käyty. Sairaalaan on lähete.

Ongelmana on ettei lasta kiinnosta koulu. Muut asiat kyllä kiinnostaa. Pärjää silti ihan hyvin. On liian alakuloinen koulussa ja väsyneen oloinen.

Verenkuva on otettu ja siinä ei ole mitään vikaa.

Ap.

Koulussani on useita nuoria, jotka eivät halua, pysty tai ??? tulla kouluun. Tutkimuksissa ei ole ilmennyt masennusta tai muutakaan syytä. Lopputulos: nuoret eivät käy koulua. Asiantuntijat ovat ymmällään. Epidemia leviää...