Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Päätin etten halua lapsia
26.04.2011 |
Olen 29 v. Kuinkahan todennäköisesti muutan mieleni sitten kun on liian myöhäistä? Lapsia en halua, koska vaikka pidänkin niistä periaatteessa, en jaksaisi niitä kuitenkaan kokopäiväisesti, kaipaan hirveästi omaa aikaa, tilaa, ja rauhaa, minulla on lyhyt pinna, lapsuuteni oli yhtä helvettiä joten jo sana perhe tuottaa minulla kylmiä väristyksiä ja en halua siirtää traumojani eteenpäin, vaikka olenkin ne itselleni selvittänyt, hmm hmm, no tuossapa ne syyt taisivat olla. Ja se, etten vain ole koskaan halunnut omia lapsia enkä halua nytkään.
Kommentit (5)
mutta hienoa että edes pohdit asiaa. Moni hankkii lapsia ihan vaan sen takia kun niin pitää tehdä/muutkin hankkivat.
Onhan vauvat ja taaperotkin ihan söpöjä ja saattavat aiheuttaa haikeutta kun itsellä ei ole. Mutta odotapas kun ystäviesi lapset kasvavat teineiksi, "kateus" vähenee huomattavasti.
Itsellä on yksi lapsi ja toistakin kuumeiltiin, mutta nykyään olen kyllä todella tyytyväinen kun niitä ei ole enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 30 v. ja pohdin samoja juttuja, sillä erotuksella että lapsuuteni on ollut ok. Samaa pohtii myös mieheni (varustettu huonommalla lapsuudella).
En haluaisi hankkia lapsia vain siksi, että pelkään, että vanhana kaduttaa, jos en hanki. Pitäisi olla jokin muukin syy. Lapset on "ihan kivoja"... muttamutta. Ja äitini haluaisi kovasti olla mummi (tuopa vasta tosi hyvä syy)...
Jotkut sanoo, että se on sitten ihan eri juttu, jos se on oma (kommenttina sille, että en jaksa muiden lapsia). Onkohan niin? Entä jos ei olekaan? Lasta kun ei voi palauttaa.
Hoivaviettiä mulla on mutta tähän mennessä koirieni hoito on tyydyttänyt sen täysin.
jos hankit lapsen, vaikket ole varma, että haluatko/jaksatko, niin sillä voi tämän elämän kannalta olla vaikka miten kauaskantoisia seurauksia.
Sen sijaan jos et hanki, niin siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että joskus 50-vuotiaana kadut, niin kyse on vain omasta elämästäsi, ja sen pystyt aikuisena itse jollain tavalla korvaamaan. Lisäksi on aina sijaisperhemahdollisuudet ym.
Ulkomailla on tutkittu esim. sterilointien katumista ja niissä on huomattu, että vähiten niitä katuvat lapsettomat, ja katuvien prosentuaalinen määrä oli todella pieni. Siis et varmaan tätä ole hankkimassa, mutta tuohon katumiseen liittyen.
Luulen että jos katuisin, niin se olisi juuri joskus päälle viisikymppisenä, jos muilla on idylliset perhelounaat joka sunnuntai mukavien ja onnellisten lastensa seurassa, mutta entä jos mun lapsesta tulisi rappioalkoholisti tai vaikeastivammainen, mitenköhän sellaista kestäisin jos en meinaa kestää (itselläni) täysin normaalejakaan lapsia.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole hyvä että lapsia tehdään täysin miettimättä niiden mukanaan tuomaa elämänmuutosta. Varmasti sinulle ihan oikea ratkaisu. Minäkin olen vapaaehtoisesti lapseton 45-vuotias, enkä ole katunut.