Miten teidän miehet on suhtautunut pitkään jatkuneeseen raskauspahoinvointiin?

en tosin jatkaisi miehen kanssa jolla ei riittäisi empatiakyky siihen. Törkeetä et naisen täytyy jaksaa ja sit ukko vielä narisis ja valittais...oks!

ja mies on ainakin vielä jaksanut hoitaa kodin ja lapsen yksin. On kovasti huolissaan kyllä koko ajan, vaikkei olisi syytä. Osittain johtuu varmaan mös siitä, etten yleensä turhasta valita.

Mikä mies se sellainen on joka ei ymmärtäisi että tuo on täysin luonnollista.

Miehelläni nyt ei vain ole empaattisuus lahjakkuusrakenteen korkein ansio... :D

hoivasi

Miten hoivaus ja sympatia/empatia näkyy? siis konkreettisesti

Mun mies oli huolissaan, kyseli vointia, etsi tietoa netistä ja kysyi hoitsulta ja lekurilta ohjeita. Teki sellaista ruokaa mitä pystyin syömään ja muutenkin teki kaikki kotityöt silloin kun en pystynyt. Hän piti sitä ihan luonnollisena, saman tekisin minäkin jos hän olisi pahoinvointinen.

Ei herunut sympatiaa. Valitti, mökötti, kun ei saanut huomiota, kun en tullut pussailemaan ja halailemaan. Varsinkin, kun mun pahoinvointi paheni aina kohti iltaa. Mökötti myös seksin vähyydestä, vaikka sai sitä kaikesta huolimatta 2krt/vko.



Seksistä valitti, kun en jaksanut mitään pitkiä sessioita, kun halusin vaan pikaiset.



Tämä osaltaan aiheutti sen, että olen pettynyt koko kovasti odottettuun raskauteen (ensimmäinen) ja tällä hetkellä olen aika masentunut.



Odotin vaan mieheltäni enemmän.