Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli katkeruudesta ja vihasta lapsen isää kohtaan??
25.04.2011 |
Lapsen isä ei huoli luokseen kuin entiset lapsensa (on siis lapsia kahden naisen kanssa). Meidän lapsesta (on vielä niin pieni), on liikaa vaivaa ja haittaa. Silloin kun entiset lapset ovat isällään, on liian vilkasta jo muutenkin ja milloin eivät ole, niin hän haluaa pitää vapaata.
Ei tässä muuten mitään, mutta kun olen ihan totaali-yh ja olen ihan helvetin väsynyt. Vituttaa kuulla, miten joku kieltäytyy tapaamasta lastaan, koska haluaa pitää VAPAATA!!!
Ei saatanan perkele, kun olen kiroillut tämän päivän, sekä miehelle että itsekseni. Siihen ei tehoa yhtään mikään, ei syyllistäminen, ei nätisti pyytäminen, ei vittuilu, ei järjen puhuminen!
Ensi viikonlopusta (kun olen jo parina viime viikonloppuna kusynyt nätisti) kysyin, että ottaisiko toisena päivänä lapsen yökylään, niin tuumasi, että "ensviikonloppuna on vappu, silloin ei vittu lapsia hänelle tule".
Mulla menee hermot ja järki ja olen niin vihainen, että voisin paiskoa tavaroita seinään!!! Ja samalla pitäisi olla lapsen kanssa. En todellakaan koe olevani tällä hetkellä kykeneväinen huolehtimaan kenestäkään. Mutta mulla ei ole vaihtoehtoa, niinkuin miehillä >:(((
Tai, sitten käyn vaan kylmästi ensiviikonloppuna viemässä lapsen isälleen ilmoittamatta. Mies on kuitenkin sen verran täysipäinen, että tietää kyllä mitenkä lasten kanssa ollaan.
Kommentit (16)
A) Vielä kun olet jonkinlaisissa väleissä sen ukon kanssa, pyydä sitä allekirjoittamaan paperi, jossa luopuu huoltajuudestaan. Hän ei ikinä tule olemaan rakastava ja lämin isä tuolla menolla, vaan lähinnä hankaloittaman elämääsi. Pakottamalla et saa häntä lapsestaan välittämään.
B) Ala laskea elämäsi vain itsesi varaan eikä minkään "isäviikonloppujen" varaan. Olet lapsesi kanssa aina, iäti, vuosikausia. Hanki viikonloppuhoitajasi muualta, hanki elantonne muualta kuin laskemalla elareiden tai isän ostamien polkupyörien varaan. -Et, pety, et ole riippuvainen kenestäkään, et joudu tappelemaan (varsinkin lapsen kuullen se olisi ihan kamalaa)
c) Käänny neuvolan puoleen, kerro väsymyksestä. Sano, että tarvitsisit hoitoapua tai tukiperhettä, koska hoidat lasta täysin yksin. Hyödynnä myös ystäviä tai sukulaistyttöjä/hoitoalan opiskelijoita. Palkkaa pizzapalkalla tai pikkusummalla joskus yövahti vaikka kotiinne, että saat hengähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mä olen miettinyt kanssa. Itseasiassa mies ei ole tunnustanut isyyttään, se jäi aikoinaan tekemättä enkä ole jaksanut siitä tapella.
Kysyinkin suoraan häneltä, että miettii nyt haluaako olla isä vai ei ja tekee sen valinnan.
Itku vaan pääsee lapsen puolesta, jos näin pitää tehdä! :(
Lapsi on vähän päälle vuoden, ja alkaa siten ymmärtämään isän päälle. Ja mun mielestä kaksi kertaa kuussa/pari tuntia EI ole riittävästi hyvän suhteen muodostamiseen. Tai siis onhan se parempi kuin ei mitään, tottakai, mutta... :(
Mutta täytyy tunnustaa, että toisaalta minäkään en kestä enää näitä raivon ja katkeruuden tunteita enkä riitelyä, sitä on ollut koko viime vuosi eron jälkeen. Muutenkin on tiukkaa, henkisesti ja kaikin tavoin.
Kiitos 3 vastauksesta!
Olen jäänyt kauan aikaa sitten yksin kolmen lapsen kanssa. Yritin useamman vuoden ylläpitää isän ja lasten suhdetta, puhuin lapsille hänestä aina kauniisti (vaikka vihasin sitä huorittelijaa, itkin sitä että muka kaunis liittomme loppui kesken kaiken) ja toivoin päivää, jolloin se idiootti tajuaisi miten ihanat lapset menettää.
Sitä päivää ei tullut, mutta koska olin ollut kaukonäköinen tuon hultajuusasian kanssa, hän ei myöskään päässyt myöhemmin kiristämään minua millään, kun muutin kauas pois. En ole tarvinnut hänen lupiaan koulupapereihin tai ulkomaanmatkoihin. Lapsilla on aina ollut oikeus ottaa yhteyttä isäänsä niin halutessaan, mutta kyläähän he vieraantuivat ja unohtivat vähitellen. Kasvattajaisänä on ollut isäpuoli, joka haki oikeusteiste itselleen oheishuoltajuuden.
Vaikka se onkin katkeraa, niin koita pitää yllä jonkinlaista miekikuvaa lapselle siitä, että hänellä on isä olemassa ja että hän on oikein komea ja kiva mies, muttei vain pysty olemaan isänä. Vuosien myötä lapsellakin ymmärrys kasvaa asioiden todellisesta laidasta.
Heitä hanskat tiskiin ja rakenna elämänne itsesi varaan. Hae rahallista apua ja henkistä apua muilta. t:3
Todella hyviä ja fiksuja neuvoja olet saanut. Itse ainakin sain näistä apua, kiitos!
Olen tapaillut tässä jonkun aikaa todella mahtavaa yh-isää, joka siis on kasvattanut itse lapsensa, ollut siis lähivanhempana.
Vasta nyt mulla on oikeestaan silmät auenneet, että millaisia miehet voivat myös olla! Kuinka jotkut todella pitävät huolen omistaan!
Huoh, miksei myös minun lapseni isä voi olla sellainen? Epäreilua.
No, onneksi tuosta tapailusta ei taida tulla muista syistä mitään sen kummempaa, sehän olisi ollut jo liian iso onnenpotku.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiva kun täällä osataan sentään antaa hyviäkin neuvoja, eikä ainoastaan piruilla toisen murheitten kustannuksella.
AV:lla osataan:)
Tavallaan tuttua myös minulle. Kaikenlaista kiusaa on exä tehnyt tahallaan ja tahattomasti aikoinaan.
Kiusanteko sun muu loppui sen jälkeen kun en enää odottanut/vaatinut/pitänyt mitään yhteyttä.
Vastaan toki puheluihin tai viesteihin jos hän ottaa minuun päin yhteyttä, mutta olen jo aikaa sitten lakannut edes ajattelemasta että lapsella on toinen huoltaja. Yksin olen kaikki saanut päättää ja lapsi tapaa isäänsä hyvin harvoin, silloin kun isä haluaa.
Enkä mä enää ole katkera. Voin paremmin kun en anna enää koko ihmisen vaikuttaa omaan elämääni. Silloin olin kyllä todella katkera kun annoin hänen pompotella tapaamiskuvioilla sun muilla.
Eli minun neuvoni on: Anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vielä vaikea antaa olla, kun en vielä ole kokonaan luopunut toivosta, että mies olisi hyvä isä lapselleen. Olen nähnyt hänet "tositoimissa" lastensa kanssa, ja hän ON hyvä, silloin kun hän sitä haluaa.
Noin pienen kanssa se määräkin ois mun mielestä aika tärkeetä eikä pelkkä laatu...
Mutta ehkä annan olla, tai ainakin yritän.
Olenko kohtuuton, jos en anna noin pientä (1v2kk) yöksi jos mies ei näe lasta kuin kerran kuussa?? Eihän lapsi millään tunne isäänsä eikä tunne oloaan turvalliseksi?
Tuon ikäinen lapsi ehtii jo unohtaa kuukaudessa isänsä ja mahdollisesti vierastaakin. Vaikka toisaalta, kyllähän sitä otetaan lapsenvaihtejakin vaikkapa MLL:lta eivätkä he ole yhtään sen tutumpia. Onhan se totta että tuonikäisestä on enemmän vaivaa, joten ehkäpä vielä tulevaisuudessa miehesi innostuu olemaan oikea isä tällekin lapselle? Tokihan se suhde pitäisi luoda nyt mutta ehtii vielä myöhemminkin. Pidä asialliset välit ja suostu lyhyisiinkin tapaamisiin tässä vaiheessa, jotta lapsi ei unohda isäänsä. Tyhmää sinun kannaltasi mutta jospa siinä luodaan pohja lapsen ja isän suhteelle. Pakottamalla tuskin saat asiaa yhtään paremmaksi.
Sinun tämänhetkiseen väsymykseesi voisi olla apuna tukiperhe. Tai olisiko lähialueella ketään toista samassa tilanteessa olevaa äitiä, joiden kanssa voisit tehdä yhteistyötä toistenne lapsia hoitaen? Molemmat saisivat vaikkapa joka toinen viikko yhden vapaaillan viikolla ja ehkä kerran kuussa kunnolla nukutun yön. Kysele neuvolasta, josko he voisivat auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai oikeastaan kaikkia miehiä. Ja paikka on "vieras" myös. Että sinänsä jos ottaa jonkun MLL:n hoitajan, niin lapsihan on siinä tapauksessa tutussa paikassa.
Mutta joo, pitää yrittää vielä kerran keskustella asiallisesti miehen kanssa ja sitten katsoa mitä tekee.
Olen vaan niin vihanen ja katkera!!!! >:(((
Mummoja, vaareja, serkkuja..? Oletko kertonut heille kuinka väsynyt olet?
Itse olen ollut melkein samassa tilanteessa, mutta isää ei ollut lainkaan. Eikä myöskään mummoja, vaareja.. ei ketään!
Pienen lapsen hoito voi käydä todella rankaksi, minä kyllä tiedän! sun pitää nyt saada apua lapsen hoitoon ihan oikeasti, koska tuo tilanne käy sinulle jo myös henkisesti liian raskaaksi!
Varaa vaikka lääkäristä aika ja puhu väsymyksestäsi, ehdottomasti sun täytyy saada paikka, jossa lapsi voi käydä säännöllisesti esim. 1-2 viikonloppua per kk ja sinä voit siihen luottaa!
Tekeekö lapsi tuollaisella isällä mitään, jolle vaput ja kaikki omat menot on tärkeimpiä? Ehkä olen itse niin katkera mitä minulle kävi, että passitan vähemmästäkin jokaisen isän sinne missä pippurit todella itävät!
Ainiin, minä sain lopulta apua lastenhoitoon ja nukuin ne ajat lähes 24h, tapasin myös ihanan miehen joka on isä lapselleni omasta tahdostaan. Elämä menikin paremmin mitä joskus uskoin : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katkeruudesta ei pääse millään muulla tavalla kuin antamalla anteeksi. Ymmärtämällä, että jokainen ihminen toimii vain niin hyvin kuin kykeen. Ja antaa siitä anteeksi.
Sinä ap, varmaan jo tiedätkin tämän. Mutta se ei tehoa, ennenkuin olet tunteenkin tasolla antanut anteeksi.
Kattoo nyt kenen kanssa sitä lisääntyy seuraavaks. Ja lapset kärsii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapsella on myös isä, joka ei juurikaan osallistu. No, nyt on sitten käynyt niin, että lapsi on oppinut vierastamaan häntä. En voi enää tuosta noin vaan viedä lasta isälleen, sydän särkyisi kun toinen itkee äidin perään.
Toisaalta, miksi kiusaat itseäsi ? On hemmetin rankkaa olla totaali -yh, mutta kun pääsisit kokonaan eroon tuosta idiootista ( miehestäsi), voisit vaikka alkaa elää omaa elämääsi ja ehkä ajan kuluessa löytäisit lapsellesi hyvän ja osallistuvan isäpuolen. Onko ketään sukulaisia, joilta voisit pyytää apua ? Tarvitset omaa aikaa ja omaa elämää. Mutta omasta ajasta et voi nauttia, jollet ole sataprosenttisen varma siitä, että lapsi on hyväksytty ja rakastettu hoitajansa luona !
missä päin suomea asutte jos asut etelä suomessa voin auttaa sinua voin ottaa lastasi silloin tällöin meille hoitoon olen itsekkin yksinhuoltaja ja ymmärrän sinua oikein hyvin
vähennä se, että tiedän, että mies se tässä jää paljosta paitsi ja että hän tässä on epäkypsä ja välinpitämätön.