Pääsiäissunnuntaina Kristus on ylösnoussut, mutta kuolemasta sopii puhua!

Ehkä silti pääsiäisenä sopii puhua kuolemasta. Kuolema ei enää näy nyky-yhteiskunnassamme. Se on putsattu laitoksiin. Elämä ei haise eikä maistu! Suruakaan ei saa näyttää - se ei saa näkyä. Surevia ei saa häiritä - lähetä persoonaton tekstiviesti tai sähköposti - älä soita! Itse asiassa surevaa ei saisi jättää yksin, vaan hänelle pitäisi soittaa, hänen luokseen pitäisi mennä, hänen kanssaan pitäisi puhua! Kaikista elämään kuuluvista kriisitapahtumista muodostetaan kriisiryhmiä, joita vetävät asiantuntijat, muka koulutetu. Aivan kuin ihmiset eivät itse selviäisi elämään kuuluvista asioista!



Uskon, että kuolemasta saamme uuden elämän! Kuolema kuuluu elämään kuten syntymäkin.