Lue keskustelun säännöt.
Lapsille ei riitä mikään!Mitä teen väärin?
24.04.2011 |
Meillä on pojat 3v, 5v, ja 8v. Tuntuu, että heille ei riitä mikään vaan teemme mitä tahansa niin lopputuloksena on aina marinaa. He käyttäytyvät hyvin julkisilla paikoilla jne. mutta kotona vain nahistellaan ja kitistään. Esim. meillä oli tänään pääsiäismunia piilottuna jokaiselle 2 kpl + pienempiä ja seurasi kamala huuto, että miksi näin vähän.Sama toistuu myös esim. karkkipäivän karkkien tai kanssa, että miksi ei sitä tätä ja tuota. En halua antaa lapsille "kuuta taivaalta" vain siksi että he saisivat kaiken minkä haluavat mutta mitä teen väärin?! Tuntuu, että aamut alkavat huudolla ja nahistelulla eikä lapset ole koskaan tyytyväisiä mihinkään:(
Kommentit (28)
toinen sai hammaskeijulta Lego Ninjago-paketin ja molemmmat seitsemän-kahdeksan pääsiäismunaa, joista tuli vääriä leluja. Mitään tekemistä ei ole, on tylsää jne jne.
lapsesi varmaan haluaisivat myös vain pelata ja katsoa elokuvia. Mielellään myös kelpaisi kaikki hoplopit ja elämyspuistot. Tavalliset jalkapallopelit on tylsiä ja arkisia ja lapsellisia. K-18 pelit varmaan kelpaa hyvin.
Lapsemme kekisvät kaikenlaista puuhaa taukoamatta, mutta siinä välissä ehtivät narisemaan, nurisemaan ja valittamaan, ettei ole mitään tekemistä.
Tänä aamuna ovat askarrelleet, maalanneet pääsiäsimunia, pelanneet paria lautapeliä, katsoneet telkkariakin kyllä, äänityksestä eilisen Avaran luonnon. Tapelleet pariin kertaan. Leikkineet automatolla ja nyt tuolla leikkivät legoilla. Kohta lähdetään fudisturnaukseen. Iltapäivällä toivoivat pääsevänsä leikkipuistoon hiekkalaatikolle ja pyöräilemään ja kiipeilemään "kiipeilykalliollemme". Vaan olivat kyllä eilen enon kanssa leffassa katsomassa Rion, eli "paheitakin" löytyy....
Luuloistasi huolimatta, emme ole pilaamassa lapsiamme...
Mut nyt taaskaan ei ole yhtään mitään tekemistä, joten laitetaanpa aamiaista pöytään. Sekin yhdessä lapsosten kanssa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kitinä menee mahdottomaksi pidän puhuttelun niin kuin tuolla edellä siitä, miten monissa perheissä lapset jäävät kokonaan ilman. Yleensä lapset ymmärtävät hyvin ja ovat valmiit vaikka jakamaan omistaan. Minä olen hyvä puhuja ;)
Osa tuosta käytöksestä voi olla ihan luonteestakin johtuvaa, osa varmasti ihan opittua. Toiset ovat luonnostaan vähään tyytyväisiä ja osaavat empaattisen käytöksen ilman erillistä opastusta. Toiset taas ovat jo lapsena jatkuvia narisijoita, mikä tietenkin on äärimmäisen rasittavaa. Toiset ovat perusnegatiivisia ja toiset taas positiivisia.
Minusta kaksi pääsiäismunaa on ihan riittävästi, jos se ei riitä, lähtee nekin kaksi pois. Eipä kai tuollaisessa tilanteessa auta muu kuin keskustella, jos lapsi on sen ikäinen että keskustelu kannattaa. Ja vaihtoehtoja ei kannata antaa jos siitäkin seuraa pelkkä narina. Ei lapsen tarvitse saada valita syömisiään hirveästä määrästä vaihtoehtoja jos se kerran vain tuottaa harmia. Aamulla kaurapuuroa ja maitoa ja jos ei kelpaa niin ei tarvitse syödä. Tiukasti vain kehoitus joka kerta lopettaa narina.
Tekemisen puutteesta varmasti valittavat joskus kaikki lapset. Voisit miettiä valmiiksi pari juttua mitä voivat tehdä, kuten leikkiä legoilla, piirtää, lukea. Ehdotat niitä ja jos ei kelpaa niin sanot vain että sitten pitää itse keksiä tekemistä ja narinat pois.
Ap:n tapauksessa keskittyisin erityisesti vanhimman käytökseen, koska hän jo ymmärtää keskustelua ja pienemmät varmasti matkivat häntä. Mutta tietysti siis samat tiukat rajat ja huonon käytöksen lopetus alkuunsa.
Minä pidän meidän lapsille aina välillä puhutteluja. Esimerkiksi yksi marisi vähän aikaa sitten aamupalapöydässä siitä, että tarjolla on vain kolmea mehua ja hän ei pidä niistä yhdestäkään. Sitten hän totesi, että jogurtteja on kahta lajia eikä niistäkään kumpikaan kelpaa.
Pidin pitkän puheen siitä, miten etuoikeutettu lapsi hän on, kun hänellä ylipäänsä on mehua ja jogurttia. Vedin peliin kaikki maailman nälkää näkevät ja tehtaissa työskentelevät ja pohdin, mitä mieltä nämä olisivat lapsen nirsoilusta.
Ei se pitkään tehonnut, mutta jonkin aikaa kyllä. Ja tuon paasauksen jälkeen riittää nyt, kun muistutan, että mietipäs taas omaa käytöstäsi.
Lapsille voi tehdä maailman realiteetit selviksi. Kuut eivät tipu taivaalta kenenkään syliin.
Kolmevuotias tuskin tällaisia vielä tajuaa, eikä ehkä viisivuotiaskaan. Toisaalta molemmat ottavat käytösmallinsa siltä kahdeksan vanhalta, joten hänen ajatusmaailmaansa kannattaa yrittää vaikuttaa.
Meillä lapsille piilotetaan yhdet munat, jotka vähän tavallista kinderiä isommat. Ovat iloisia. Lisäksi on varattu muutama kinderi...
Kyse ei ole siitä, etteikö olisi rahaa ostaa vaikka 20 / lapsi, mutta mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. Eivätkä lapset edes odota enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin lapset narisee, mun mielestä tietysti kerta vuodessakin on liian usein. Samanlaista tyytymättömyyttä kun teillä on täälläkin.
Joskus ne kitisee kun on jotain epätavallista ja jännittävää tiedossa. Vaikka pääsiäismunien etsintä omassa kodissa. Jännittävää-ää.
Meillä siihen auttaa vaikka se että keksitään yhdessä tekemistä. Se että saa enemmän (vaikka niitä munia) ei kyllä auta yhtään.
Toinen joka auttaa on kun laitetaan telkkarit, pelit ym. ruutuaika viikoksi pois. Kummasti taas lapset keksivät tekemistä ihan itsekin. Ja kyllä meillä normaalistikin säännöstellään paljonko saa katsoa. Mutta totaalitauko tekee todella hyvää.
Ja yks vielä, lapset on alkaneet itse säästää johonkin kalliimpaan juttuun jonka haluavat. Laittavat siihen saamiaan ja tienaamiaan rahoja. Se on kummasti auttanut ymmärtämään rahan arvon ja se että me voidaan tehdä joka päivä valintoja jotka vie meitä lähemmäks tai kauemmaks omasta tavoitteesta. Ostetaanko nyt joku pieni muovikrääsä vai laitetaanko sekin raha talteen että saadaan se isompi juttu vaikka kesällä.
Lasten olemukseen nyt vaan kuuluu kitinä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ihan normaalia sekin että eniten rutistaan omille vanhemmille. Ne tunnetaan turvallisiksi ja niille uskaltaa rähistä.
Kiitos kommenteistanne. Meillä lapset osaavat käyttäytyä ns. julkisesti ehkä sen vuoksi, että ymmärtävät ettei esim. ravintolassa voi riehua. Kotona taas tunteiden julkituominen on sallittua joten luulen, että negatiiviset purkaukset johtuvat siitä. On totta, että keskustelu varmasti auttaisi, välillä vain tuntuu, että varsinkin isoimman elämä on yhtä valitusta ja kaikki on huonosti.
Meillä ei kauheasti puhuta rahasta ja en tarkoituksella ole halunnut lykätä vastuuta rahasta lapsille siten, että nyt ei ole rahaa ostaa sitä ja tätä. Itse nimittäin lapsena podin kamalaa syyllisyyttä vanhempien rahavaikeuksista ja yritin keksiä miten voisin auttaa heitä. Ei meillä lapset kaikkea saa mutta yritämme pikemminkin painottaa sitä, että asioiden saamiseksi on ponnisteltava eikä kaikkea saa sormia napsauttamalla oli rahaa tai ei.
keskustelevat mielellään (useimmat lapset rakastaa keskustella jostain aiheesta aikuisen kanssa)
niin järkkääppä niille oikein keskustelu"tunti", vaikka joillain havaintovälineillä tai piirroksilla, (osaisitko vaikka piirtää sarjakuvan)
jonka aiheena olisi kiitollisuus ja toisaalta hyvät tavat.
Keskustellen ja lapsista itsestään sen "tiedon kaivaminen" voisivat olla parempia keinoja, kun lapsi joutuu itse työstämään sen, että miten tulee missäkin käyttäytyä ja miten tärkeää on kiitollisuus ja ynnä muuta.
Että otat tämän ihan silleen panostaen nyt kasvatustehtäväksi, mutta keskustellen eikä riidellen.
Tuommoinen valitus liian vähistä munista on ehdottomasti stopattava. Rajat! Tässäkin
Ja toivoisin kovasti että vastaisit mulle koska oikein mietin tilannettanne ja hahmottelin jo itse vastaavaa "oppituntia" miten sen voisi järjestää. Vai onko susta ihan maailman idiootein ehdotus. Saa sanoa senkin.