kuinka välttyä "ystävystymästä" hiekkalaatikolla?

Tervehdi reippaasti ja hymyile, mutta keskity vain keskustelemaan lapsesi kanssa.

että olet juuri niin idiootti ylimielinen av-palstalla roikkuva ämmä jolta näytätkin!Voi että sul on ongelma!!!!!!!!!

tarjotaan seuraa. Moni kulkee puistossa niin yksin, eikä onnistu löytämään ystäviä vaikka kuinka haluaisi. Minä kyllä ainakin olen oppinut tuntemaan kaltaisesi ihmiset, eli vain joku kelpaa seuraksi mutta ei kaikki..

tai sitten voivottelet vaan jatkuvasti kiireistä ja sosiaalista elämääsi.

Itse vastaavissa tilanteissa olen ystävällinen ja juttelen, mutta pidän visusti huolta että juttelen vain yleisiä asioita, säästä jne, en vahingossakaan kerro mitään henkilökohtaisempaa, joka voitaisiin tulkita ystävyyden syventämiseksi.



Kyläkutsuista tms. kieltäydyn kohteliaasti mutta määrätietoisesti, sanomalla että "nyt on niin paljon kaikenlaista että ei kyllä riitä aika" tms.



Pidän välit siis kohteliaan etäisinä. Mullakin nimittäin on jo riittävästi ystäviä, joita heitäkään en meinaa ehtiä näkemään tarpeeksi usein ja tapaamisten järjestelyt aiheuttaa jopa stressiä, joka ei liene ystävien tarkoitus.

Sen vuoksi en lisää ystäviä halua, vaikka uskon kyllä että ihania ihmisiä maailmassa riittää.



"koskaan ei voi olla liikaa ystäviä" ei kyllä pidä paikkaansa, jos haluaa ruuhkavuosina aikaa perheelleenkin, ja itselleen, parisuhteesta puhumattakaan.

kiitos kutsusta, mutta ei sovi aikatauluihin aina kun hän ehdottaa jotain. Luulisi nyt normaalijärjellä varustetun ihmisen tajuavan parista kieltäytymisestä.

fiksusti ja asiallisesti, kyllä minussa kylmä viima käväisi sydänalassa.

Kun olen vuosikausia toivonut ystäviä ja ystäväperheitä ja koettanut mistä tahansa niitä saada ja olen mielestäni "kiva". On hyvin vaikea samastua sinunkaltaisesi yltäkylläiseen ongelmaan. Kuulostaa samalta kuin joku voivottelisi, mihin käyttäisi liian suuren palkkansa..



Mutta mielestäni silti reiluinta on jotenkin sanoa, että olet ollut hyvin ystävällinen, mutta suoraan sanoen en nyt kyllä tässä tilanteessa kaipaa uusia ystäviä. Varmaan ihminen loukkaantuu, mutta parempi sekin kuin valheellisesti sepustaa jotain tekosyitä miksi ei sovi.



Toinen, jos et pysty näin "julma" olemaan, on vaihtaa täysin päivärytmiä eli mennä ihan eri aikaan kuin muut, tai vaihtaa puistoa jossa jo alunperin vetäytyy kontakteista vaikkapa kirjan pariin.

Ihan normaali:"Kiitos, mutta ei kiitos!" pitäisi riittää ihan hyvin.



Jos kaverilla menee herne nenään, niin oma on ongelmansa.



Näin miehen näkökannalta katsottuna...

Ei siellä hiekkalaatikoilla kaikki käy saadakseen itselleen ystäviä, vaan ihan sen takia et lapset saa leikkiä siellä ja tutustua myös toisiin lapsiin.

Eikä sitä tarvi kenellekään ruveta selittämään jos ei halua johonkin ihmiseen tutustua paremmin, tai ystävystyä. Jos tulee kutsuja johonkin kylään, niin kyllä sitä voi vaan sanoa, että ei kiitos!

Turha mitään selitellä.

Ole menemättä.Ja toiseksi miksi et voi vastata ei?

Onpa sulla ongelmat.



Mäkään en erityisemmin halua ystävystyä leikkipuistoissa, mutta haluan sen verran tutustua ihmisiin, että tunnen lasten vanhempia. Siitä on ihan valtavasti riemua ja iloa, kun lapset ystävystyvät päiväkodeissa ja kouluissa. Tietää vähän millaisten ihmisten luokse päästää tai ei päästä kylään.

Vähän arvelinkin, että heti leimataan ylimieliseksi jne.



Lukisin ja näpräisin kännykkää mielelläni, mutta haluan viettää aikaa lasteni kanssa. Yksivuotiasta saa myös paljon vahtia ja siinä vääjäämättä tulee keskusteltua myös muiden äitien kanssa. En ole luonnostani mikään hiljainen ja ujosteleva ihminen vaan tykkään jutella ja seurustella ihmisten kanssa.



En kuitenkaan tarvitse lisää ihmisiä ympärilleni. Minusta on ihan ok jutella muiden äitien kanssa puistossa, jakaa kokemuksia jne. Ajan myötä voisin kuvitella ystävystyvänikin jonkun kanssa. Mutta en tajua miksi ensimmäisen tapaamisen jälkeen minun pitäisi jo osallistua jonkun ventovieraan ihmisen syntymäpäiville? Onko tämä muka normaalia ja olenko ylimielinen, kun en halua mennä paikkaa, jossa en tunne ketään? En edes itse päivänsankaria?



Kyseinen nainen on myös kovasti uskonnollinen. Minulla ei ole mitään uskonnollisuutta vastaan. Usko on jokaisen oma asia. Mutta meidän perhe ei kuulu kirkkoon vaikka arvostammekin kristittyjä moraali-arvoja ja puhumme avoimesti lapsellemme jumalasta sekä vietämme joulua, pääsiäistä jne. perinteenä. Minusta on kuitenkin kiusallista, kun hän kutsuu minua tutustumaan pyhäkoulun toimintaan ja uskovaisten ihmisten käsityöiltamiin jne. En ole vielä kehdannut sanoa etten itse kuulu kirkkoon (pitäisi kyllä. ja olen miettinyt kuinka tämän sanoisin, mutta en haluaisi tehdä mitään suurta numeroa uskonnollisesta vakaumuksestani missään perhepuistossa).



Toivoisin, että joku jakaisi kokemuksiaan ja kertoisi kuinka kannattaa toimia, että voi edelleen keskustella äitien kanssa puistossa mutta kuitenkin niin, että seurustelu jäisi sinne puistoon ja kotona olisi sitten jo oma elämä ja arki. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen ongelmaan ja useita äitejä olen törmännyt harrastusten ja puistoilujen ohella. Monien kanssa moikataan kaupungilla ja tietysti ollaan puhuttu kaikenlaisista lapsiin, varusteisiin, kasvatukseen jne. liittyvistä asioista. Puisto ei kuitenkaan ole minulle sellainen paikka, jossa haluaisin hirveästi puida perhesuhteitani tai aatteitani. En myöskään ikinä tyrkyttäisi lapseni harrastuksia toisille vanhemmille ja jakaisi yhteystietoja kerho yms. toimintaan ellei joku sitä ihan varta vasten minulta kysyisi. Tämä äiti on kuitenkin sellainen joka toimii juuri noin. Mielestäni hän liian tunkeileva ja päällekäyvä ja toivoisin, että saisin ystävällisesti häneen välimatkaa ilman, että minun tarvitsisi vaihtaa puistoa.

rupesinkin ajattelemaan, onko kenties syvempi syy kuitenkin ap sinulla kyvyttömyys sanoa ei noin yleensäkään.

Esimerkiksi johonkin tapahtumiin kutsuminen kirkossa: eihän siihen edes tarvitse normaalistikaan sanoa muuta kuin että ei kiitos. Ei siinä tarvitsekaan selitellä kirkkoon kuulumisiaan tai muuta mitä tähän kirjoitit.

Jotenkin minulle tulee mielikuva että vaadit itseltäsi aika lailla suoriutumista, jotenkin semmonen perfektionismi-vihahde kirjoituksessasi on. Meneekö yhtään oikein?

Jos kerran tykkäät yleensä jutella ihmisten kanssa smalltalkia, mutta vain tätä naista et siedä, niin sano vain kohteliaasti joka kerran ei kiitos kaikkiin kutsuihin ja siirry sitten vaikka hiukan peremmälle sen lapsesi kanssa.

Tuohon syntt.kutsuun olisin sanonut SINUNA (en minuna, joka lähtisin minne tahansa jos pyydettäis, ja oitis :D ) että kiitos,kovin ystävällistä kutsua, mutta en ole sen tyyppinen ihminen että tulisin tuntemattomien ihmisten synttäreille. Siinä tulee selväksi kohteliaasti koko pointti