Sukuja joissa ei lapsirakkaita ihmisiä
Onko muilla tällaisia sukuja, joissa kukaan ei hanki lapsia. Lapsista ei ylipäätäänkään pidetä.
Meillä on suvun ainut nykyinen lapsi (heh, sillä onhan jokainen sukulainen joskus ollut lapsi itse). Ketään ei kiinnosta nähdä tätä ainoatakaan lasta, hyvä jos lapsen kuulumisia joskus kysytään.
Kaihoten katson kavereita, joiden lapsilla kaikilla on serkkuja ja kahden-kolmen lapsen perheitä.
Onko tämä jokin helsinkiläisen keskiluokan erityispiirre vai mikä. Kun ei olla suvussa rikkaita niin ei ole varaa lapsiin, eikä köyhiäkään, jotka voisivat elää jotenkin tuilla jne.
Kommentit (5)
Meidän isänpuoleinen suku.
Mä olen vapaaehtoisesti lapseton, ja ainoa (vahinko)lapsi. Isänikin oli ainoa lapsi. Eipä ole multakaan vanhemmat tilailleet lapsenlapsia.
Ja sille joka kysyy miksi lapsettomat on tällä palstalla: ensinnäkin tää on tosi vilkas palsta, ja on juttua paljon muustakin kuin lapsista ja vauvoista. Ja jännää lukea ja yrittää ymmärtää vauva- ja lapsiperheiden elämää joka ois itselle ihan painajaista.
etteivät ole lapsirakkaita (päinvastoin), mutta oikeasti eivät kyllä taida olla. Miehen puolelta me olemme tehneet ainoat lapset, minun sukuni puolelta löytyy yksi toinenkin lapsi (jää ainokaiseksi, vanhemmat eivät halua enempää). Kummankaan suku ei osoita juuri mitään mielenkiintoa meidän lapsia kohtaan, eikä kiinnostus pientä serkkua kohtaan ole minun sukulaisteni taholta yhtään sen suurempaa.
Meistä ei kumpikaan ole kiinnostunut suvunjatkamisesta, eikä edes äitimme ole kysellyt mummouden perään. Meidän pieni yhteisö (= minä ja mieheni, veljeni ja hänen vaimo, äitini ja hänen miehensä) ei ole lainkaan kiinnostunut lapsista.
Meistä ei kumpikaan ole kiinnostunut suvunjatkamisesta, eikä edes äitimme ole kysellyt mummouden perään. Meidän pieni yhteisö (= minä ja mieheni, veljeni ja hänen vaimo, äitini ja hänen miehensä) ei ole lainkaan kiinnostunut lapsista.
Mutta kellään ei useampaa lasta.
Ei kauheeta lapsimeininkiä siis tässä suvussa.