G: Saamasi neuvo, joka vähiten on ollut avuksi?

kaikki muuttuu koko ajan. Parasta olisi jos vain totuttelisit siihen nopeasti".



Muutos ei ole mikään hyvä asia aina automaattisesti eikä välttämättä paranna asioita. Muutokseen täytyy aina sopeutua ja sen kanssa täytyy oppia elämään. Muutos vie aikaa ja energiaa.



Kaipaan vanhoha aikoja jolloin asiat pysyivät enemmän saman laisina ja elämä oli vakaammalla pohjalla.

lohdutuksena sanotaan usein, että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa.



Täyttä bullshittiä: entäs ne vuotuiset tuhat itsemurhaa?

(eli turha yrittääkään korjata asioita)



en uskonut ja kannatti.

ei oikein auttanut siinä tilanteessa

väkivaltaista miestä.

Olisin kuivunut ja nääntynyt, jos sitä ohjetta matkoillani olisin noudattanut.

ap omasi?

btw, oli tosi hyvä alotus:)

Tulos: pumppaan imetysten välillä (en heti jälkeen, koska vauva veti tissit ihan totaalityhjiksi), jolloin maitoa ei olekaan kertynyt rintoihin tarpeeksi seuraavaa imetystä varten. Taas vauva saa liian vähän rinnasta ja loput pullosta. Tottuu pulloon, eikä maitoakaan tule sen enempää.

Muut imetykseni ovat menneet loistavasti lähes ilman pumppailua. Tuo kerta meni pahasti pieleen (ei toki ainoa syy tuo pumppaaminen).

Maito alkoi riittää ja lapsi oli tyytyväinen heti kun lopetin tuon pumppailun.

No mulla on samansuuntaisia kun muidenkin saamat kasvatusneuvot, tyypillisesti mihin tahansa vauvaongelmaan vaan että "totuta se" tai "kyllä se siihen tottuu".



Esim. Totuta se alusta pitäen omaan sänkyyn, totuta ae alusta pitäen unirytmiin x, kyllä se tottuu leikkimään yksin kun vaan annat sen olla rauhassa.





Kyllä tosiaan kaikkeen tottuu lopulta, mutta millä hinnalla. Niin ne huumeäitienkin lapset on tottuneet siihen ettei kukaan huolehdi, näin ääriesimerkin ottaakseni.

Näin sanoi äitini noin puoli vuotta ennen kuin jouduin monen kuukauden sairikselle työuupumuksen vuoksi.

Toinen "hyvä" neuvo: asioilla on tapana järjestyä.

Asiat eivät todellakaan järjesty, jos kukaan ei niitä rupea järjestämään.

Samaan syssyyn voisin lisätä ohjeen "elämä kantaa".

ja joskus voi mennä pieleen, vaikka kuinka yrittäisi järjestää. Kun on niitä muitakin ihmisiä, jotka "järjestävät" ja mikä vaikuttaa omaan elämään todella paljon.

Näin sanoi äitini noin puoli vuotta ennen kuin jouduin monen kuukauden sairikselle työuupumuksen vuoksi.

Toinen "hyvä" neuvo: asioilla on tapana järjestyä.

Asiat eivät todellakaan järjesty, jos kukaan ei niitä rupea järjestämään.

Samaan syssyyn voisin lisätä ohjeen "elämä kantaa".

ja joskus voi mennä pieleen, vaikka kuinka yrittäisi järjestää. Kun on niitä muitakin ihmisiä, jotka "järjestävät" ja mikä vaikuttaa omaan elämään todella paljon.

puhu lapselle, niin se oppii puhumaan. tätä eräs henkilö jankuttaa koko ajan, ja antaa vielä esimerkkejä siitä mitä pitää sanoa. argh.

tottakai puhun lapselle.. niin itsestäänselvä asia, etten osaa edes kuvitella kunnolla, millaista se olisi jos ei puhuisi.

sama jos muistuttaisi joka välissä että kävele lapsen nähden niin se oppii kävelemään... daa.

ap oli vastaaja nro 10, unohdin allekirjoittaa. Mutta nyt kun palasin lukemaan,niin melkein kaikki olen myös kuullut ja tuntenut epätoivoa juuri noiden "Älä sure, anna hevosen surra, sillä on iso pää" - kuka siis oikeesti voi kuvitella tuommoisen auttavan? Ja toinen: asioilla on tapana järjestyä. YÖK. Joka päivä luetaan iltasanomista miten asiat eivät järjestyneetkään. Minusta tuo on vain semmoisen ihmisen puhetta, jota ON aina autettu hankaluuksien tullen ja joka ei ole joutunut yksin todelliseen pulaan jossa vaihtoehtoija ei juuri ole. Ja se syyllistää pulaan joutunutta.



t. AP